lauantai 30. joulukuuta 2017

Wow - uusia kujeita!


Olen niin innoissani, blogimatkani jatkuu!

Tuntuu kuin viimeisimmästä blogipäivityksestäni olisi ikuisuus, niin kaukaiselta syksy 2016 juuri nyt vaikuttaa. Vuosi 2017 kului nopeasti, vaikkakin se jää mieleen haastavana vuotena - mutta onneksi myös kivoja juttuja on tapahtunut ja niistä yksi ehdoton kohokohta on tutustuminen Maaritiin

Vietimme Maaritin kanssa pikkujouluja joitakin viikkoja sitten ja sen illan lopputulema oli, että päätimme perustaa yhteisen blogin. Innostumme kumpikin helposti, innostamme toinen toistamme, pidämme kumpikin muodista sekä tyylistä, hyvinvointi on lähellä sydäntämme, tykkäämme pohdiskella elämää ja viihdymme tanssilattialla tuntitolkulla, sekin tuli taannoin testattua :) 

Ja koska olemme toiminnan naisia, eikä tapana ole jäädä jahkailemaan varsinkaan erinomaisten ideoiden tiimoilta, on päivänvalon nyt nähnyt www.tyylitellen.fi -sivusto, jossa jatkossa kirjoitamme ja pohdiskelemme edellä mainittuja asioita. Olen ihan supertäpinöissäni tästä yhteisestä blogistamme ja odotan innolla vuotta 2018! Tervetuloa siis mukaan matkallemme, uskomme että siitä tulee mielenkiintoinen; vauhtia & vaarallisia tilanteita, naurua & joskus ehkä itkuakin, iloa & onnea, elämää sen kaikessa ihanassa kirjossaan.

Erinomaisen upeaa uutta vuotta 2018! Nähdäänhän jatkossa Tyylitellen -blogissa!

Terkuin Merja

Ps. Facebook löytyy täältä  & instagram @tyylitellen




perjantai 19. elokuuta 2016

Päivän mietteitä


Vaikka olemmekin Fridan kanssa työstäneet Unelmieni Vuosi kalenteria ensi vuodelle, niin minun on pakko sanoa, että myös tämä vuosi on ollut minulle juuri sellainen. Olen elänyt hetkessä, mutta kuitenkin unelmoinut isosti ja päättänyt, että se mitä teen, teen ilolla ja hyvällä fiiliksellä. Jos joku tökkää ja mättää pahasti, teen muutoksia elämässäni. Ja se näköjään toimii paremmin kuin hyvin.

Olen saanut tosi kivaa palautetta viime aikoina asiakkailtani, yhteistyökumppaneiltani sekä myös ystäviltäni siitä energiasta, positiivisuudesta ja hyvästä mielestä, jota jaan ympärilleni. Tämä ei ole missään tapauksessa itsekehua vaan iloa siitä, että olen saanut oman pääni niin järjestykseen, että hyvä oloni näkyy ja kuuluu :) Ei minullakaan ole aina hyvä päivä, mutta pyrin siihen - haluan nauttia elämästäni sekä asioista, joita teen. Eikä minulla todellakaan ole ollut helppo elämä tai että kaikki olisi sujunut aina leikiten, mutta olen ollut halukas tekemään itseni kanssa töitä, katsomaan peiliin ja todella pohtimaan, miten voisin muuttaa asioita, jotta elämä tuntuisi tosi nastalta.


Ja tässä ollaan 48-vuotiaana sillä fiiliksellä, että elän elämäni parasta aikaa. Nautin ja olen onnellinen, teen työtä, jos todella tykkään. Lapset ovat jo vähän isompia, ihania nuoria naisia, mitä nyt teinimurheita välillä, mutta niistäkin selvitään. Aviomies on kehittynyt vuosien kuluessa kuin hyvä punaviini, meillä on tosi kivaa yhdessä. Mahtavia ystäviä, olen tekemisissä päivittäin ihmisten kanssa, joiden seurasta tykkään. Mieleen tulee paljon asioita, joista iloitsen ja olen kiitollinen.. 

Tällaisella fiiliksellä tänään, katsotaan mitä huominen tuo tullessaan :)


Terkuin Merja


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Ajatuksia treenaamisesta



Olen ollut viimeiset viisi vuotta todella hyvässä kunnossa, salitreeni, lenkkeily sekä tennis ovat maistuneet useita kertoja viikossa. Tänä vuonna kuitenkin työ on vienyt yhä enemmän aikaa ja olenkin laiskistunut sekä tullut aika mukavuudenhaluiseksi :) Paljon herkuttelua, enkä ole saanut tsempattua itseäni treenaamaan. Lopputulos – housut, jotka mahtuivat vielä tammikuussa jalkaan, eivät mahdu enää. Näin 48-vuotiaana kunto romahtaa aika äkkiä ja sentit tulevat suhisten takaisin, niin se vaan taitaa mennä ;)

Katsoin joku aika sitten dokkarin Usain Boltista ja olin tosi vaikuttunut siitä ilosta ja energiasta, jolla Bolt ammattiaan harjoittaa. Sain ohjelmasta paljon ajattelemisen aihetta ja suurin oivallus minulle oli, että treenaaminen voi olla myös todella hauskaa. Vaadin usein itseltäni liikaa ja suunnittelen liian tarkasti, mitä & miten pitkään minun pitäisi urheilla ja se ei juuri nyt sovi minun pirtaan. Jos alan vaatia itseltäni liikaa, en viitsi tehdä mitään. Niinpä päätin kokeilla erilaista taktiikkaa ja nimenomaan niin, että minulla täytyy olla treenatessa hauskaa.


Meillä vie mökillä portaat rantaan ja päätinkin kokeilla niissä treenaamista. Portaat ovat kolmessa eri osassa ja viimeisimmässä rannassa olevissa on vain 16 askelmaa. Minulla on hyvä soittolista Spotifyssa, laitoin sen soimaan ja lähdin askeltamaan tuota kuuttatoista askelmaa. Listalla on todella hyviä tanssibiisejä ja hetken askellettuani keksin, että minähän voisinkin oikeastaan tanssia samalla. Ja niinpä tein porrastreenin tanssien – lopputulemana se, että en meinannut malttaa lopettaa. Sama toistui tänä viikonloppuna, lähdin liikkeelle mentaliteetilla, että pidän hauskaa, teen niin pitkään kuin huvittaa ja tein kumpanakin päivänä yli tunnin treenin. Olen niin iloinen ja mikä voittajafiilis! Tällainen treenaaminen sopii näköjään niin hyvin minulle!

Eilen vastarannalla oli kalastajia ja he varmaan ihmettelivät mitä puuhaan, mutta en välittänyt yhtään, koska nautin joka hetkestä. Kannattaa kokeilla, tämä treeni on todella hauskaa. Ja kun lataa soittolistalle biisejä eri tempolla myös treeniin tulee vaihtelua. Välillä voi juosta, välillä salsata, välillä hidastaa ja välillä vaikka rokata. Ja kun vielä pitää korsetin tiukkana, saa myös samalla hyvää keskikehon treeniä. 


En edelleenkään tiedä, jatkanko tämän blogin pitämistä vai en. Ehkä otan saman taktiikan kuin treenaamiseni kanssa eli kirjoitan niin kauan kuin minulla itsellä on hauskaa ja kirjoittaminen tuntuu hyvältä. Kuvat tosin ovat ja tulevat olemaan kännykkäkuvia, järkkäriä en ainakaan vielä kaiva naftaliinista. Mutta never say never :)

Iloa uuteen viikkoosi!


Terkuin Merja

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Instagram vei mennessään



Heikun keikun, elokuussa mennään!


Huomaan, että blogi-innostukseni on hiipunut päivitysteni siirryttyä enenevissä määrin Instagramiin. Niinpä löydät minut sieltä osoittesta http://instagram.com/kaunisarkikotiisi


En sano vielä kokonaan heippa tälle blogille, katsellaan & kuulostellaan. Mutta jos olet Instagramissa, tule moikkaamaan minua siellä :)


Iloista syksyn odotusta & tapaamisiin!

Terkkusin, Merja

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Juoksentelua




Tykkään lenkkeillä ja yleensä juoksen muutaman lenkin viikossa. Kuntosali on kuitenkin number one liikuntaharrastukseni ja puntin lisäksi juoksen lenkkiä, jos ehdin ja huvittaa.

Olen juossut Pegasuksilla ja ne ovat ainakin jo kolme vuotta vanhat, niinpä ajattelin, että ehkäpä olisi jo aika uusille lenkkareille :) Kävimme lauantaina Riihimäellä kaupoilla ja piipahdin samalla Intersportissa. 




Sain ihan mielettömän hyvää palvelua ja kävelinkin kaupasta ulos upouudet lenkkarit kainalossani. Olin ajatellut ostaa uudet Pegasukset, mutta kassista löytyivät tällä kertaa Brooksit - vaihtelu virkistää..



Ja täytyihän uudet lenkkarit tietty ajaa heti sisään. Unelmasta parin kilometrin päässä on pururata upean metsän keskellä ja sain houkuteltua esikoisen mukaan lenkille. Tosin emme malttaneet kovin paljoa juosta - mustikat & upea luonto vetivät tälle kertaa pidemmän korren.





Ja koska minulla oli kännykkä mukana, innostuimme kuvaamaan samalla. Kaikki nämä kuvat on siis kännykällä otettuja, järkkäriä en sentäs raahannut lenkille mukaan ;)



Ihanat maisemat ja raitis ilma sekä tietty hyvä seura, ihan parasta!



Ja lenkkaritkin osoittautuivat todella hyviksi, tosin ne rullaavat niin hyvin, että en meinaa pysyä vauhdissa mukana. Eli lenkkiä, lenkkiä lisää :)


Vielä tämän viikon ehdin lenkkeillä näissä maisemissa, sitten onkin paluu arkeen. Harmi, ettei kotona voi lenkkeillä tällaisissa maisemissa, ihan läheltä ei löydy vastaavaa.

Kepeää keskiviikkoa ja aurinkoista kesäpäivää!

Terkuin Merja


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Raitaa & väriä - mun riippumatto




Riippumatto kuuluu minun kesään ja ehdottomasti Unelman pihaan. Löysin mieleisen riippumaton Marimekosta vuosia sitten ja siinä on kiva kölliä. Puut antavat sopivasti suojaa, eikä aurinko paista mattoon suoraan. Ihanat raidat & kirkkaat värit, juuri passeli..



Joskus otan riippumatossa nokoset, mutta useimmiten luen siinä. Unelman lähellä on ihan loistava kirjasto, josta löytyy mieluisia kirjoja niin paljon kun niitä jaksaa vaan ahmia. Meidän kotikirjastossa on taas niin kova kierto, että sieltä on hankala löytää mieleistä luettavaa ja kirjoja varaamisessa olen tosi "huono". Olen enemmän sellainen fiilislukija, kirjastoon menessä käteen sattuu mitä milloinkin.





Tämä loma on ollut ihan loistava, ensin kivalla ulkomaanmatkalla & sitten Unelmassa, lomapäiviä sen kummemmin suunnittelematta. Olemme tehneet pikkuaskareita ja saaneet aikaan juttuja "to do -listalta", mutta enimmäkseen päivät ovat edenneet leppoisasti omalla painollaan. Aamulla en ole sen kummemmin miettinyt, mitä laittaa päälle tai miten hiukset ovat. 





Pari päivää sitten lähdimme isompaan markettiin ruokaostoksille ja sen "kunniaksi" vaihdoin muuta vaatetta päälle kuin mökkivermeet sekä laitoin ripsiväriä. Pyysin samalla kuopusta nappaamaan pari kuvaa ja mielestäni näistä kuvista välittyy kesäiloa sekä hyvä fiilis, tykkään! Ja koska en osannut päättää, kummasta kuvasta tykkään enemmän, laitoin ne molemmat :)


Menossa mukana jo seitsemättä kesää hyvin palvelevat Ipanemat, ihan mun lempparit :) Housut ovat kahdenkympin alelöytö lentokentän vaatemyymälästä, housuissa on kiva Paisley-kuvio..



Vielä on lomapäiviä jäljellä ja toivottavasti myös auringonpaistetta :) Ihanaa alkavaa viikkoa ja iloisia kesäpäiviä!

Terkuin Merja

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kesän ensimmäinen




Kesän eka kyllä maistuu aina parhaimmalta, niin myös tänä kesänä :) Kävin poimimassa mustikoita yhden piirakallisen verran, mutta lisää on ehdottomasti vielä saatava. Mustikat ovat mitä parhainta smoothie-ainesta talven mittaan, joten pakastinvarastoja täytyy myös kartuttaa.



Tein tällä kertaa hieman erilaisen piirakan ja tämä oli kyllä eri hyvää! Hain ohjeen Valion sivuilta täältä, tosin muokkasin sitä hieman. Laitoin täytteeseen maustetun rahkan sijaan maustamatonta rahkaa, mutta rahkan sekaan pilkoin pieniksi muruiksi 200 g valkosuklaata.



En ole ennen tehnyt piirakkapohjaa tällaisella ohjeella; pohjasta tuli enemmän täytekakkumainen kuin "perinteinen" piirakkapohja. Pohjaa ei voinut todellakaan taputella vuoan pohjalle vaan se täytyi levittää taikinakaapimen avulla. Mutta pohjasta tuli hyvä, ihanan pehmeä ja kuohkea. 


Ja seuraavana päivänä piirakka oli parhaimmillaan, kun rahkasuklaaseos oli kunnolla jähmettynyt piirakan pintaan ja piirakka tekeytynyt jääkaapissa, nam!

Seuraavaksi leivontalistalla onkin oikein kunnon perinteinen mansikkakakku kermavaahdolla :)

Suloista sunnuntaita!

Terkuin Merja