perjantai 19. elokuuta 2016

Päivän mietteitä


Vaikka olemmekin Fridan kanssa työstäneet Unelmieni Vuosi kalenteria ensi vuodelle, niin minun on pakko sanoa, että myös tämä vuosi on ollut minulle juuri sellainen. Olen elänyt hetkessä, mutta kuitenkin unelmoinut isosti ja päättänyt, että se mitä teen, teen ilolla ja hyvällä fiiliksellä. Jos joku tökkää ja mättää pahasti, teen muutoksia elämässäni. Ja se näköjään toimii paremmin kuin hyvin.

Olen saanut tosi kivaa palautetta viime aikoina asiakkailtani, yhteistyökumppaneiltani sekä myös ystäviltäni siitä energiasta, positiivisuudesta ja hyvästä mielestä, jota jaan ympärilleni. Tämä ei ole missään tapauksessa itsekehua vaan iloa siitä, että olen saanut oman pääni niin järjestykseen, että hyvä oloni näkyy ja kuuluu :) Ei minullakaan ole aina hyvä päivä, mutta pyrin siihen - haluan nauttia elämästäni sekä asioista, joita teen. Eikä minulla todellakaan ole ollut helppo elämä tai että kaikki olisi sujunut aina leikiten, mutta olen ollut halukas tekemään itseni kanssa töitä, katsomaan peiliin ja todella pohtimaan, miten voisin muuttaa asioita, jotta elämä tuntuisi tosi nastalta.


Ja tässä ollaan 48-vuotiaana sillä fiiliksellä, että elän elämäni parasta aikaa. Nautin ja olen onnellinen, teen työtä, jos todella tykkään. Lapset ovat jo vähän isompia, ihania nuoria naisia, mitä nyt teinimurheita välillä, mutta niistäkin selvitään. Aviomies on kehittynyt vuosien kuluessa kuin hyvä punaviini, meillä on tosi kivaa yhdessä. Mahtavia ystäviä, olen tekemisissä päivittäin ihmisten kanssa, joiden seurasta tykkään. Mieleen tulee paljon asioita, joista iloitsen ja olen kiitollinen.. 

Tällaisella fiiliksellä tänään, katsotaan mitä huominen tuo tullessaan :)


Terkuin Merja


torstai 18. elokuuta 2016

H-hetki lähestyy - Unelmieni Vuosi 2017


Elokuu etenee vauhdilla, aika kiireviikot menossa. Mutta ei haittaa, nautin joka hetkestä! Aika paljon on tullut mm. reissattua, syksy/talven ja ensi kevään Capri Collection vaatemalliston myynti jälleenmyyjille on kiivaimmillaan ja elokuussa on tyypillisesti kaikki alan messut. Myös Unelmieni Vuosi -kalenteri on valmistumaisillaan, jännää :)




Frida käväisi eilen painossa ja sai käsiinsä lopullisen kalenterin viimeistä oikolukua varten. Kun näin valmiin version melkein itku tuli. Olin niin vaikuttunut aikaansaannoksestamme, olen kyllä koko ajan ajatellut, että kalenterista tulee hieno, mutta lopputulos yllätti silti.



Meillä on todella mahtava yhteistyökumppani, joka on ideoinut ja sparrannut kalenteria kanssamme. Yritys on Aikataos Kirkkonummelta, heillä on pitkä ja vankka kokemus kalentereiden tiimoilta, yhteyshenkilömme Petro on oikea kultakimpale. On ollut vaikuttavaa päästä painon puolelle ja nähdä oikeasti, miten kalenterimme sivut tulevat koneen uumenista. Kannet ovat jo valmiina, voi miten hyvältä pinot näyttävätkään! 




Frida todisti myös näkyä, kun rahtiyritys kärräsi kalenterimme paperit paikanpäälle. Ihana nähdä, miten oma rakas ajatuksemme muotoutuu oikeaksi tuotteeksi, mahtavaa päästä paikan päälle katsomaan itse prosessia.



Olemme innoissamme, mutta hieman hämmentyneitä, nyt kun h-hetkeen on enää lyhyt aika. Kalenterin ideointi lähti tosiaankin omasta tarpeestamme, emme aluksi ajatelleet, että moni muukin saattaisi olla siitä kiinnostunut. Kiinnostus on ylittänyt odotuksemme ja olemmekin ihan älyttömän innoissamme. Otamme edelleenkin vastaan kalenterin ennakkovarauksia, lomakkeen löydät täältä  Löydät meidän myös FB:stä  täältä ja instasta @unelmienivuosi

Ihanaa torstaipäivää, kiva päivä taas edessä, toivottavasti sinullakin :) Huom! kaikki tämän postauksen kuvat ovat Fridan käsialaa eli www.kotikaupunginlaidalla.fi

Terkuin Merja


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Ajatuksia treenaamisesta



Olen ollut viimeiset viisi vuotta todella hyvässä kunnossa, salitreeni, lenkkeily sekä tennis ovat maistuneet useita kertoja viikossa. Tänä vuonna kuitenkin työ on vienyt yhä enemmän aikaa ja olenkin laiskistunut sekä tullut aika mukavuudenhaluiseksi :) Paljon herkuttelua, enkä ole saanut tsempattua itseäni treenaamaan. Lopputulos – housut, jotka mahtuivat vielä tammikuussa jalkaan, eivät mahdu enää. Näin 48-vuotiaana kunto romahtaa aika äkkiä ja sentit tulevat suhisten takaisin, niin se vaan taitaa mennä ;)

Katsoin joku aika sitten dokkarin Usain Boltista ja olin tosi vaikuttunut siitä ilosta ja energiasta, jolla Bolt ammattiaan harjoittaa. Sain ohjelmasta paljon ajattelemisen aihetta ja suurin oivallus minulle oli, että treenaaminen voi olla myös todella hauskaa. Vaadin usein itseltäni liikaa ja suunnittelen liian tarkasti, mitä & miten pitkään minun pitäisi urheilla ja se ei juuri nyt sovi minun pirtaan. Jos alan vaatia itseltäni liikaa, en viitsi tehdä mitään. Niinpä päätin kokeilla erilaista taktiikkaa ja nimenomaan niin, että minulla täytyy olla treenatessa hauskaa.


Meillä vie mökillä portaat rantaan ja päätinkin kokeilla niissä treenaamista. Portaat ovat kolmessa eri osassa ja viimeisimmässä rannassa olevissa on vain 16 askelmaa. Minulla on hyvä soittolista Spotifyssa, laitoin sen soimaan ja lähdin askeltamaan tuota kuuttatoista askelmaa. Listalla on todella hyviä tanssibiisejä ja hetken askellettuani keksin, että minähän voisinkin oikeastaan tanssia samalla. Ja niinpä tein porrastreenin tanssien – lopputulemana se, että en meinannut malttaa lopettaa. Sama toistui tänä viikonloppuna, lähdin liikkeelle mentaliteetilla, että pidän hauskaa, teen niin pitkään kuin huvittaa ja tein kumpanakin päivänä yli tunnin treenin. Olen niin iloinen ja mikä voittajafiilis! Tällainen treenaaminen sopii näköjään niin hyvin minulle!

Eilen vastarannalla oli kalastajia ja he varmaan ihmettelivät mitä puuhaan, mutta en välittänyt yhtään, koska nautin joka hetkestä. Kannattaa kokeilla, tämä treeni on todella hauskaa. Ja kun lataa soittolistalle biisejä eri tempolla myös treeniin tulee vaihtelua. Välillä voi juosta, välillä salsata, välillä hidastaa ja välillä vaikka rokata. Ja kun vielä pitää korsetin tiukkana, saa myös samalla hyvää keskikehon treeniä. 


En edelleenkään tiedä, jatkanko tämän blogin pitämistä vai en. Ehkä otan saman taktiikan kuin treenaamiseni kanssa eli kirjoitan niin kauan kuin minulla itsellä on hauskaa ja kirjoittaminen tuntuu hyvältä. Kuvat tosin ovat ja tulevat olemaan kännykkäkuvia, järkkäriä en ainakaan vielä kaiva naftaliinista. Mutta never say never :)

Iloa uuteen viikkoosi!


Terkuin Merja