perjantai 20. marraskuuta 2009

Touhuiluja ja ajatelmia


Olen ehdottomasti tervehtynyt, sillä mielessä pyörii tuhat ja yksi toteutettavaa ideaa. Ongelmana on vaan aikapula - vuorokaudessa ei millään tunnu olevan tarpeeksi tunteja kaiken tekemiseen.

Vuorokausirytmini meni sairastamisen myötä aivan sekaisin ja viime yönä askartelinkin vielä yhden aikaan kortteja. Odottelin siinä samalla miestäni, joka palasi yöllä kotiin Pariisista. Kun viimein pääsin nukkumaan ja sain unenpäästä kiinni, esikoinen heräsi korvakipuun. Hän sai nasunuhan jälkitautina korvatulehduksen, joten koulupäivä jäi taas väliin. Ja kotipäivystysvuoroon jäi tällä kertaa mieheni, itse pääsin töihin lepäämään ;)

Nyt kun on aikaa muuhunkin kuin työntekoon, olen alkanut taas pohtia kotimme sisustusta. Varsinkin olohuone on tällä hetkellä kovasti mietinnässä.

Tila -ohjelmassa tehtiin joku aika sitten olohuoneen kohennus ja ainakin netissä olevat kuvat näyttivät mielenkiintoisilta. Täytyykin katsoa kyseinen jakso, josko siitä saisi ideoita omaan kotiin.


Olohuoneemme on korkeimmillaan 5,5 m korkea ja kun kyseessä on kivitalo, tila kaikuu toisinaan mukavasti (varsinkin lasten kekkereiden aikaan). Akustiikalle pitäisi siis tehdä jotain. Netistä löysin mm. tällaisen kaupan, josta oheinen kuvakin on. Varsinkin tuo oikeanpuoleinen kuva miellyttää. Levyistä saisi rakennettu hauskan tilataideteoksen takan takana korkeuksiin kipuavalle seinäpinnalle


Myös seinien väriä haluaisin muuttaa, nyt kaikki on kovaa valkoista ja seinät kaipaisivat vähän pehmeämpää sävyä/sävyjä. Viimeisimmässä Glorian Kodissa Iisa Strand esitteli kotiaan ja hänen mainitsemat mielenkiintoiset värimääritelmät kuten myyrä, perunankuori ja sikari ovat myös minun suosikkivärejäni. Strandin koti oli tosi kaunis, juuri minun makuuni, kuten myös viimeisimmässä Tilassa esitelty kaunis paritalo.


Oheisissa kuvissa on viimeaikaisia hankintojani. Olen tykästynyt kovasti orkideoihin, varsinkin kun olen viimein oppinut hoitamaan niitä. Olen aikaisemmin kastellut orkideojani ihan liikaa ja siksi ne eivät ole erityisemmin seurastani pitäneet.


Pentikistä löysin ihastuttavan enkelituikkusysteemin, joka alkaa pyöriä tuikkujen palaessa. Moni varmasti muistaa tästä sen aikaisemman version, joka piti pyöriessään sellaista "kilkatusta". Itse pidän kyllä enemmän tästä hiljaisemmasta ja modernimmasta versiosta.

Huominen menu on suunniteltu ja aloitan glögin keiton jo tänään. Viimeisimmässä Maalaisunelma -lehdessä oli tanskalaisen jouluglögin ohje ja aion kokeilla sen valmistamista. Ohje vaikutti mielenkiintoiselta ja pääsenenkin jo tänään oikeaan pikkujoulutunnelmaan kanelia sekä inkivääriä tuoksutellessani. Taidanpa kaivaa samalla naftaliinistä Rajattoman -joululevyn. Se jos mikä on jokavuotinen lähtölaukaukseni joulunodotukseen.

Iloista marraskuista viikonloppua!

Terkuin Merja

7 kommenttia:

Pikkupiiku kirjoitti...

Minä pidän myös tästä Pentikin hiljaisesta enkelikarusellista. Kaunis, ei kilkata ja toimii hyvin. Ei savuta kuten se vanha enkelikello, jossa kynttilät paloivat nopsaan loppuun.

Orkideat kestät myös leikkona tolkuttoman kauan! Vaihtaa vain vettä. Viikkotolkulla olen omiani pitänyt niinkin. Kalliimpia ostaa. Yhden oman orkkideani sain kukkimaan toisenkin kerran, mutta ei enää sen jälkeen. Harjoittelemista piisaa.

Louise kirjoitti...

Orkideat ovat kyllä erittäin kauniita kukkia. olen samaa mieltä kanssasi Strandin kodista Gloriassa, aivan ihana!!

taburetti kirjoitti...

Ihastuttavaa kuulla, että Pentikin valikoimaan on tullut lapsuuden ajan enkelikello muistuttava hiljaisempi versio.... pitääkin käydä katsomassa.

Mukavaa joulunajan odotusta !!!
Lämpimin terkuin Jaana

SeriL kirjoitti...

Minäkin käyn tutkailemassa enkelikelloa heti kun ehdin - kiitos vinkistä :)

Kerropa meille, oliko glögi hyvää niin kokeilen sitten itsekin kyseistä ohjetta.

Nina kirjoitti...

Rajaton soi meilläkin. Ihana! Eikun pensselit viuhumaan. Vai onko rakennusprojektia tiedossa?

Uuden Kuun Emilia kirjoitti...

Rajaton on minunkin makuuni, mutta meillä kilkattaa kyllä tuo perinteinen enkelikello...
Orkkideoista, että omani ovat kahdeksan vuotta vanhoja ja kukkivat aina. Olen niihin jo kyllästynyt ja, aina kun kukkiminen meinaa loppua, sanon heittäväni ne pellolle. Pelästyvät kai ja taas jatkavat. Onneksi ovat valkoisia ja aika huomaamattomia...:)

Ninni kirjoitti...

Voin lämpimästi suositella noita akustiikkapaneleita! Meille niitä hankittiin niin ikään korkeita kiviseiniä "pehmentämään" ja toimivat niin äänen kuin silmänkin suhteen. Eivät ole ihan halpoja, mutta todella hintansa väärtejä. Ihanaa pikkujouluaikaa Sinulle.

t. Ninni