Minä ja mun koululaukku

Koulupenkin kulutus alkoi eilen ja olen aivan innoissani. Opettajat varmaankin luulivat minulta puuttuvan muutamat ruuvit, niin leveästi hymyilin koko session ajan :) No eiköhän hymy vielä hyydy, kun päästään tosi toimiin. Ainakin jos opintosuunnitelmaa on uskominen, hommia on kosolti tiedossa, mutta hyvä niin.

Kouluillan jälkeen piipahdin Akateemisessa Kirjakaupassa, koska halusin ihan ikioman penaalin. Seikkailin "heloukittyjen" ja "topmodelien" viidakossa ja hetken jopa harkitsin "heloukittyä". Tuumin kuitenkin, että ehkä se ei ole oikein katu-uskottava ja lopulta löysin kuvassa näkyvän ihanan pehmeän mokkaisen ja lemppariväriäni olevan penaalin. Koululaukun olen saanut hääpäivälahjaksi mieheltäni ja Mr Järki toi minulle myös työmatkaltaan tuliaiseksi kaksi pirteän punaista kouluvihkoa. Eli hyvin ollaan varustauduttu tuleviin koitoksiin.

Kuten taisin viime viikolla mainita, vietin ystäväni kanssa perjantaina vapaapäivää Porvoossa. Sää oli erityisen lämmin ja Vanhassa Porvoossa tunnelma oli kuin heinäkuussa. Turisteja oli paljon liikkeellä ja kaikilla oli hymy herkässä.

Kiertelimme ystäväni kanssa sisustuskauppoja, mutta mitään erityistä ei löytynyt. Paras anti oli minun makuuni Våga-liikkeessä, josta ostin itselleni sydänkorun. "Våga" kuvaa mielestäni hyvin hyppyäni tuntemattomaan ja koru symboloikin minulle uutta elämänvaihettani. Myös Ihana Livingistä tarttui pari pikkujuttua mukaan. Tuon tiskirätin teksti kolahti :)

Iloinen päivä jatkui iloisella illalla kaupungilla ja ehdimme viimein katsomaan Sinkkuelämää 2 -leffan. Vankkumattomana Sinkkuelämää-fanina on kyllä pakko todeta, että leffa oli pettymys. Sarja oli aivan loistava, leffan ykköosa hyvä, mutta jatko-osa surkea :( 

Onneksi seura oli iloista ja jatkoimmekin ystävieni kanssa iltaa leffan jälkeen maukkaan ruoan ja juoman ääressä tuntitolkulla turisten ja poristen. Ilta päättyi Tornin ateljee baariin, josta on loistonäkymät kaupungin yli. Googletin muuten huvikseni ko. paikan, enkä tiennytkään, että se on ollut olemassa jo vuodesta 1951. Paikasta myös kirjoitettiin, että jokaisen kannattaisi käydä katsastamassa se kerran elämässään. No onpahan tullut katsastettua useammankin kerran ;)

Nyt jatkan Innon katselua. Pidän kovasti Markon sisustuksista, kiva että hän palasi ohjelmaan.

Tiistaiterkuin Merja