
Nyt on pakko hehkuttaa uudesta musiikkilöydöstäni. Olen musiikin suhteen aika lailla kaikkiruokainen, mitään ehdotonta must artistia ei ole ollut sitten "villin" nuoruuden. Silloin kuuntelin Pelle Miljoonaa ja "Moottoritie on kuuma" saa ihon vieläkin kananlihalle. Yhdellä jos toisella Pellen keikalla tuli Lepakossa käytyä - ah ja voih sitä elämän sietämätöntä keveyttä ;)
Kuulin radiosta äskettäin kappaleen "Stay". Biisi kolahti heti ja jäin odottamaan spiikkiä, jossa kerrottaisiin kappaleen esittäjä. Se oli suomalainen "Poets of the Fall". Tutkailin netistä, että bändi on perustettu jo vuonna 2003, joten muutama heidän biisi on näköjään mennyt ohi korvien. "Stay" tosiaankin kolahti niin korkealta ja kovaa, että oli pakko mennä ostamaan kyseisen bändin levy.
Ja vitsi minkä löydön teinkään. Levyn about kaikki kappaleet ovat tosi rock. Yleensähän levyillä, ainakin niillä minun ostamilla, on muutama tosi hyvä biisi, muutama hyvä, joitakin huonoja ja yksi tai kaksi ohitettavaa. Mutta ko. levy on oikeasti hyvä. Ja aivan mahtavan fiiliksen koin toissa viikonloppuna, kun lähdin Unelmasta käymään lähikaupassamme. Tie on kapeahko asfalttitie, sopivasti mutkainen ja metsänsiimeksessä. Laitoin autostereoiden nupit kaakkoon ja lauloin mukana niin paljon kuin ääntä lähti. Tuli aivan mahtava kesäfiilis, sitä ei voi edes sanoin kuvailla: "Stay. I need you her for a new day to break. Stay. I want you near like a shahow in my wake..."
Toisen mahtitunteen koin viime viikolla "Sinkkuelämää" leffassa. Olin aivan koukussa kyseiseen sarjaan ja katsoin sen uusinnat, uusintojen uusinnat ja vieläkin uusinnat. Mieheni aina jaksoi ihmetellä, miten jaksan katsoa samat jaksot uudestaan ja uudestaan. Mutta kun se sarja oli niiiiiin hyvä. Ja se viimeinen jakso oli uskomattoman romanttinen, kun Kiho tuli hakemaan Carrien Pariisista. Itkua pukkasi joka kerta ja koska olen niin romantiikannälkäinen, kohtaus upposi minuun kuin kuuma veitsi voihin. Harmi vaan, että mieheni ei ole romanttinen sitten tipan vertaa, joten fiilistelen noita romanttisia kohtauksia leffojen kautta. Ja sitä paitsi kukaan ei ole täydellinen, joten annettakoon melkein täydelliselle miehelleni anteeksi moinen pikku puute. Halit honey :)
Mutta siis vielä siihen leffaan takaisin. Leffa oli kyllä hyvä ja suosittelen ehdottomasti, jos vaan yhtään sarjasta tykkäsi. Sopivasti naurua, suuria tunteita, ystävyyttä ja suurkaupungin vilinää. Ja leffan jälkeen ystävyyden kunniaksi nautimme ihanan ystäväni kanssa ensimmäiset Cosmopolitan drinkkimme ever, eikä ollut hassumpaa.
Teinpä juuri mahtavan havainnon; kun katsoo ulos ikkunasta, ei sada!! Taidanpa siis lähteä Kivikoplaan tutkailemaan Unelmaan polkukiviä. Ja heissulivei, kohta on loma!
Tiistaiterkuin Merja