torstai 5. maaliskuuta 2009

Tällaisia ajatuksia tänään


Olonkeveys -kurssin aikana olen huomannut, että minulla on tapana palkita itseäni mitä kummallisimmista asioista. Toisin sanoen perustelen itselleni esim. iltapäivisin, että koska olen ollut kovin ahkera kyseisenä päivänä, voin palkita itseäni suklaalla. Olen törmännyt useaampaankin vastaavaan esimerkkiin käyttäytymistäni seuratessani.

Eilen suistuin taas samaan ansaan. Olen ollut tosi väsynyt pari päivää ja niinpä päätin palkita itseni jollain kivalla jutulla. Näin jälkikäteen ajateltuna ihmettelen, että mitähän palkitsemista siinä on, että on väsynyt. Mutta ihmisen ajatuksen juoksu on välillä kummallista ;)

Minulla oli tunti aikaa raahustaa kaupungilla ennen Olonkevyes -tapaamista ja ensin ajattelin ostaa jonkun vaatteen (ihan kuin muka niitä tarvitsisin!). Onneksi kaupasta ei löytynyt mitään silmää miellyttävää ja poistuin kaupasta kunnialla tyhjin käsin. Tiirailin tuskissani seuraavaa mahdollista kauppaa, koska olin tosiaankin päättänyt palkita itseni. Olin keskellä Robaa, eikä silmiini oikein sattunut mitään potentiaalista kauppaa. Kunnes voila, keksin lähistöllä olevan helmiliikkeen. Sinne siis sisään ja palkintoa etsimään.

Ja sieltä kaupastahan sen palkintoni sitten löysin. Oheinen kaulakoru lähti mukaani. Kuva ei tee oikeutta korulle, se on tosiaankin kaunis. Aineksina korussa on hennon roosan värisiä helmiä ja vuorikristallia. Kivet ovat kahdessa siimassa ja siimat on pyöritetty toistensa ympärille. Ostin myös aineksia rannekoruun, jonka aioin tehdä tämän korun pariksi. Koru on täydellinen ja aivan minun näköiseni, joten ostos oli oikein hyvä. Mutta kyllä minua edelleenkin hiukka naurattaa, että miten ihmeessä menin taas samaan ansaan.

Kun pääsin illalla kotiin, kellahdin sänkyyn lukemaan roskaromaania. Menin myös ajoissa nukkumaan, joten nyt olo on taas pirteä :) Eli eiköhän kaikkein paras palkinto väsymykseen olisi se, että nukkuisi riittävästi, eikä vaatisi itseltään liikoja.

Olonkeveys -kurssilla varmaankin paras oivallukseni on ollut se, että teen kummallisia asioita ajattelematta niitä sen tarkemmin. Kurssin myötä olen oppinut tarkkailemaan itseäni ja ajatuksiani varsinkin ruokaan liittyen. Mutta kuten huomaatte eilisestä esimerkistä, tarkkailu ei ole ihan vielä selkäytimessä. Sillä jos olisin ajatellut eilen asian loppuun saakka, en olisi mennyt taas tuohon "palkitsemisansaan". Voihan sitä ostaa asioita tai syödä herkkuja, jos siltä tuntuu, mutta se, että sen naamioi palkitsemiseksi, tuntuu ainakin itsestäni hölmöltä.

Laittakaa esimerkkejä tulemaan, jos tunnistatte itsessänne samanlaisia piirteitä. Niitä oli hauska kuulla :)

Torstaiterkuin Merja

11 kommenttia:

miiah_ kirjoitti...

Tutulta kuulostaa... Saatan ihan normaalin työpäivän jälkeen "palkita" iteeni siitä että jaksoin koko päivän läpi xD vaikka eihän siinä mitään palkitsemista ookkaan.. On kyllä monia samanlaisia juttuja ja usein palkitsen itteni syömällä.. :(

Naapero kirjoitti...

Ihana koru! Todella kaunis <3
Oli se sen palkitsemisen arvoinen ;)

Nina kirjoitti...

Ajattelin että voisin laihtua tämän muuton ja kiireen keskellä siten että jätin mm.aamupalan syömättä ja lounaaksi söin vain kasviskeittoa. No illalla palkitsin itseni spudariaterialla kun päivä oli ollut niin raskas ja vähäkalorinen eli +-0 koko juttu.
Jatkossa en jätä ainakaan aamiaista väliin...

Nina kirjoitti...

Kaunis =D nooh,minullakin on ihan pikkaisen taipumusta palkita itseäni...kyllä se on ihan hyvä piirre,varsinkin kun palkinto on noin kaunis!! =D
Minä palkitsin itseäni tänään uudella käsilaukulla ja kevään keltaisella nanson puserolla...

Elsa kirjoitti...

Kyllä itseään pitää palkita --- ja mahdollisimman usein. Ei kannata ottaa huonoa omatuntoa ainakaan siitä. Helmikorusi on kaunis.

Päivi kirjoitti...

Palkintoja satelee täälläkin ;) oli ne sitten isoja tai pieniä (kuten pala tummaa suklaatia). Liian usein se on kasa lankaa :D
Ihanan korun löysit - iloitse hienosta palkinnosta ihan täysillä :)

Merja K kirjoitti...

Kiitos kivoista viesteistä kaikille.

Juu ilman muuta kannattaa palkita itseään, mutta minulla se on vaan mennyt hieman överiksi. Varsinkin herkkujen suhteen minulla on hyvin höveli palkitsemispolitiikka itseni suhteen ;)

Ja nyt varsinkin kun yritän saada elämäntapani hallintaan, pitäisi myös tuon palkitseminen saada kuosiin. Verenpaine on jo sen verran kohonnut, että viiden kilon pudotus olisi enemmän kuin tarpeen, käääk!

Iloista viikonloppua!

Nina kirjoitti...

Nyt kuule Merja!!!Kyllä itseään saa ja PITÄÄ palkita! ONLY ONE LIFE!Taitaa sen kurssin vetäjä vaan palkita itseään paksulla lompakolla kun mammat uskoo kaiken potaskan ja ruoskivat sitten itseään! Eikun seuraavaksi kenkäkauppaan, eikö? Ja miksikö- no siksi että on jaksanut koko talven talsia sohjossa...ja sit siihen sopiva laukku kun ukkoki on taas maailmalla työreissuillaan jnejne...JES!Mie lähden siksi palkitsemaan itseäni nyt suklaatilla kun oon niin ihana! :):):)

Kirsi kirjoitti...

Hei,

Täällä yksi joka jatkuvasti (=lähes päivittäin) "palkitsee" itseään.. milloin karkilla, milloin kaikella ihanalla turhuudella, jne..

Koru on todella kaunis.

Palkitsevaa Wiikonloppua!

Kirsi

Merja K kirjoitti...

No mutta Nina sinähän oletkin ihana, joten suklaa on ilman muuta paikallaan!!

Mutta ihan vakavasti puhuen olen vähän huolissani terveydestäni ja siksi yritänkin tehdä ryhtiliikkeen :)

Saappailla ja laukuilla onkin tullut palkittua itseä ihan kiitettävästi, visa vinkuu ja pankkitili natisee liitoksissaan, auts!

Merja K kirjoitti...

Heissan Kirsi, kiva kun poikkesit :) Iloista viikonloppua myös sinulle!