Sisustuspohdintaa yms.

Minulla on ollut tällä viikolla todellinen flow-viikko. Asiat toisensa jälkeen lipuvat paikoilleen, itse hämmästelen vieressä ja yritän pysyä mukana. Nautinnollinen tilanne - tällaista ei olekaan pitkään aikaan tullut vastaan :)

Tämän flow:n tiimoilta olen saanut valtavasti energiaa ja koti onkin saanut kyytiä. Meillä on nimittäin ollut vähemmän suloinen sekamelska keväästä lähtien. Olemme olleet paljon Unelmassa, kevät oli sikakiireinen töiden tiimoilta sekä miehelläni että minulla ja meillä vaihdettiin maalämpöön tuossa alkukesästä. Näiden asioiden vuoksi koti on ollut kuin myrskyn jäljiltä.

Tartuin viime viikolla härkää sarvista ja aloitin siivousurakan. Otin joka päivälle jonkin kohteen työn alle - kaapeista löytyi yhtä sun toista, mutta nyt niihen mahtuu jopa ihan käytössä olevia tavaroita/vaatteita. Pakastin oli umpijäässä ja sieltä lähti kolme muovikassillista roskiin vanhoja pakasteita. Järkky mitä tuhlausta ja pakko tunnustaa, että pakastin on tainnut olla viimeiset kolme vuotta sulattamatta :( Eipä ole enää jatkossa, se oli tämän tarinan opetus.

Siivousvimman ohessa olen yrittänyt miettiä kodin sisustuksen selkiyttämistä. Unelma saa olla sellainen hömppäromanttinen wanha talo, nautimme sen tunnelmasta, mutta kotiin haluaisin lisää virtaviivaisuutta.

Pohdinnassa on ollut välillä uuden talon rakentaminen tai isompaan vaihtaminen, mutta jotenkin en ole innostunut siitä. Lähinnä kauhistelen urakan suuruutta. Nimittäin jos vielä rakentaisimme, joutuisimme ensin myymään tämän talon pois, muuttamaan vuokralle rakennusajaksi ja pakkaamaan suurimman osan tavaroista konttiin odottamaan. Ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Sopivan kokoisia valmiita taloja ei taas täällä meidän kotikulmilla tule juurikaan myyntiin, joten se on aikalailla poissa laskuista. Lasten koulujen ja harrastusten takia emme halua kuitenkaan muuttaa täältä pois. Eli emmeköhän pysyttele tässä meidän kodissa ja mieti miten tämän saisi toimivammaksi ja virtaviivaisemmaksi.


Oheiset kuvat ovat ruokailutilastamme. Öljysin massiivipuisen ruokapöydän tänään ja se imi öljyä kuin sieni. Viime öljyämisestä on tainnutkin vierähtää tovi aikaa ;) Pöytä on tosi mieluisa ja pidän myös kovasti ruokailutilan vanhoista kaapeista. Taulut ovat taiteilijaystävämme maalaamia ja ne on maalattu yöllä. Toisessa taulussa on Shell ja toiseen on päässyt Nesteen huoltasema. Nesteen taulu ei tosin näy kunnolla tältä etäisyydeltä kuvattuna, mutta läheltä katsottaessa siinä tosiaankin näkyy Nesteen valotaulu.



Loppuun vielä blondin sutkauksia. Meillä on nimittäin ihana kuusivuotias blondikuopus, joka aloittaa koulutien ensi viikolla. Hänellä on riemastuttavia toteamuksia aika usein ja tässä saldo eiliseltä päivältä.

Pohdimme puhelinnumeroiden muistamista ja sitä, miten niitä ei tosiaankaan enää muista ulkoa, koska kaikki numerot ovat kännykän muistissa. Kuopus on juuri saanut oman kännykän, eikä meistä kukaan muista hänen numeroaan vielä ulkoa, ei edes kuopus itse. Esikoinen ehdotti, että kuopus tallentaisi numeronsa oman puhelimen muistiin, jolloin hän voisi antaa sen helposti kavereilleen. Tuohon ehdotukseen kuopus tokaisi:" Sittenhän minulla ei ole enää itsellä sitä numeroa."

Kuopus on päättänyt lopettaa baletin ja seurata isosiskon jalan jäljissä koriksen pariin. Sanoin eilen, että meidän täytyy ilmoittaa balettiopelle lopettamisaikeista. Kuopus nyökytteli ja sanoi, että "balettiope ja -kaverit ovat varmasti tosi suruissaan, koska minä olin niin hyvä!" Ihanaa itseluottamusta :)

Kolmas sutkautus tuli iltarukouksen aikaan. Kuopus oli menossa nukkumaan ja juttelimme hänen uusista hiuksistaan. Hiusten mitasta lähti eilen kampaajalla kymmenen senttiä ja nyt luonnonkiharainen tukka kihartuu tosi kauniisti. Sanoin kuopukselle, että ottaisin tuollaisen tukan milloin tahansa, se on aivan ihana, johon kuopus totesi:"pyydä Jumalalta". Kaikki on mahdollista kuusivuotiaan silmin :)

Iloista viikonloppua!

Terkuin Merja