Terveisiä hurlumheistä

Syyskuu tuli ja melkein menikin, enkä ole ehtinyt vielä kirjoittaa riviäkään blogiini. Loppuunmyynti on saanut aikaan melkoisen hurlumhein ja koska päivät ovat kuluneet ”oikeissa” töissä, niin illat olen sitten pakertanut postipakettien parissa. Mutta vaikka onkin ollut ollut kiire, olen nauttinut töistäni. Ja onneksi miehelläni on ollut tällä erää vähemmän työreissuja ulkomaille, jolloin hän on ehtinyt pyörittää enemmän kotijumppaa. Eikä tässä enää kovin kauaa tarvitse venyä, koska Kasperiinan loppuunmyynti on vain lokakuun loppuun ja that´s it.



Unelmassa olemme käyneet viimeksi kolme viikkoa sitten, oheiset kuvat on otettu silloin. Welcome-kori on Rusticasta ja se on oiva pari sisäänkäynnissä olevan vanhan tuolin kanssa. Viikonloppu oli tuolloin kovin kesäinen ja siksi katoin pöydän vielä kesäiseen tyyliin. Yläkuvassa näkyvä ilta-aurinko värjäsi järven kauniisti punaiseksi.

Mieli halajaisi taas Unelmaan, mutta hetki vielä menee, ennen kuin ehdimme taas sinne suuntaan. Ensi viikolla ilmestyvässä Koti ja Keittiö –lehdessä on muuten juttu Unelmasta. Kuvaussessio oli hauska kokemus ja oli mukava seurata sisustustoimittajan sekä valokuvaajan työskentelyä sivusta.



Vaikka onkin ollut kiire, olen kuitenkin ehtinyt myös heittää vapaalle, piipahdin nimittäin kahden ystäväni kanssa vaellusreissulla Itävallassa. Lensimme Muncheniin, josta meillä oli auto vuokrattuna ja jatkoimme matkaa Itävallan puolelle. Autona meillä piti olla ihan normi Golf, mutta autovuokraamon täti tokaisikin meille, että ”This is your lucky day” ja iski meille Mersun avaimet käteen. Luulimme ensin asiaa vitsiksi, mutta autotallissa meille paljastui todellinen yllätys :)


Munchenistä oli tosi kätevä matka Itävaltaan. Ajoimme Schladming nimiseen kylään ja matka kesti vain reilut pari tuntia. Schladming on ihan lähellä Ramsauta ja maisemat olivat upeat. Raikas vuoristoilma, kauniit maisemat ja hyvä seura olivat täydellinen resepti ihanaan pidennettyyn rentoutusviikonloppuun. Ja tuli tosiaankin ulkoiltua – kapusimme mm. 2134 m korkealle vuorenhuipulle. Siinä touhussa meinasi loppua kesken sekä kunto, että happi ja myös usko, mutta huipulle päästyä olo oli väsynyt että onnellinen. Oheiselle kielekkeelle kiipeäminen vähän hirvitti, alaspäin oli suoraan kilometrin putous.


Poikkesimme myös Salzburgissa, joka on todella viehättävä kaupunki. Sinne voisi mennä uudemmankin kerran ajan kanssa. Salzburgista ei ole pitkä matka vaellusmaisemiin, jolloin voisi yhdistää sekä patikka- että kaupunkiloman.

Huomaan, että tämä blogi on muuttunut viime aikoina enemmän matkustusblogiksi. Tänä vuonna on tullut tehtyä useita kivoja reissuja ja kirjoitankin niistä vielä jossain vaiheessa lisää. Minusta on ainakin mukava lukea muiden matkakokemuksia ja vinkkejä, eikä Comojärvestä, Amalfirannikosta ja Mosel-laaksosta löytynyt kovin montaa kirjoitusta, kun niitä etsin ennen matkoja. Joten raapustan näistä kohteista lisää tässä syksyn mittaan. Syyslomakin jo häämöttää, jolloin koko meidän perhe pakkaa laukut ja suuntaa lämpimään tankkaamaan d-vitamiinivarastoja talvea varten. Tulee kyllä tarpeeseen, niin paljon töitä on tullut tehtyä viime aikoina.

Laitan Unelmasta kuvia taas kohta puoliin näytille, mm. saunatuvan facelift on ”esittelemättä”. Palaamisiin siis ja hyvää viikonloppua!

Terkuin Merja