Olen ollut superhömelö viime aikoina, pitäisiköhän huolestua? Tosin tällä hetkellä minua lähinnä naurattaa, miten voinkin olla näin hajamielinen. Vielä pari viikkoa sitten paasasin esikoiselle, kun hän oli onnistunut hukkaamaan lompakkonsa toisen kerran viikon sisällä. Ensimmäisen kerran jälkeen lompakko löytyi, toisella kertaa ei. Mutta eipä taida olla varaa vouhkata, kun miettii omia tekemisiä :)
Viikko sitten harjasin hampaitani uudella sähköhammasharjallamme ja harja teki todella puhdasta jälkeä. Mietiskelin siinä harjatessani, että tuntuu ihan kuin olisin käynyt suuhygienistillä. Suuhygienisti-ajatus jäi vaivaamaan mieltäni ja yllättäen kaivoin jostakin kovalevyni uumenista hataran muistikuvan, että juuri samaisena aamuna klo 8.00 minulla oli varattuna hammaslääkäri. Kääk, paljonko kello on? Kymmenen minuutin kuluttua makasinkin jo hammaslääkärin tuolissa, myöhästyin vain kahdeksan minuuttia.
Toisen kerran kovalevy paukkui pari päivää myöhemmin, kun olin viemässä kuopusta hänen ystävän syntymäpäiville. Ihmettelin, miten kutsu oli tullut niin viime tipassa ja kävimme pikapikaa lahjaostoksilla. Juuri ennen lähtöä päätin kuitenkin vielä kerran tarkistaa synttäreiden päättymisajankohdan. Vilkaisin samalla kutsujen päivämäärää ja hupsista päivämäärähän olikin 27. päivä, joku tässä nyt ei täsmää. Niinpä, olikin vasta 20. päivä. Onneksi emme ehtineet synttärisankarin oven taakse kolkuttelemaan.
Ja ei kahta ilman kolmatta. Toissa päivänä istuimme mieheni kanssa telkkarin ääressä, kun mieheni puhelin soi. Näytössä vilkkui soittajana minun nimeni. Siis mitä ihmettä, minähän istun tässä, eikä puhelin ole käden ulottuvillakaan. Mieheni vastasi ja soitto tuli Your Face –liikkeestä. Olin ollut sovittamassa siellä vaatteita paria tuntia aikaisemmin ja puhelin oli jäänyt sovituskoppiin. Olivat ilmeisesti katsoneet soitetut viime puhelut ja löytäneet mieheni numeron sieltä. Huh huh, itseäni en ole onnistunut vielä hukkaamaan, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita. Sen verran paljon tällä hetkellä näköjään pätkii.
Ja sitten sisustushöpinää. Aivoni työskentelevät alitajuntaisesti tulevan remonttimme kimpussa ja pari oivallusta on jo tullut. Esimerkiksi tuo punainen taulu siirtynee ruokailutilan seinälle, se ei saa lainkaan oikeutta tuossa pianon päällä. Myös seinämatskuista on jonkinlaista ajatuksen poikasta, kiva päästä sparrailemaan asioista ensi viikolla sisustusammattilaisen kanssa. Pesuhuoneesta meillä on vielä mieheni kanssa kädenvääntöä. Itse haluaisin uusia sen tähän samaan syssyyn, mieheni taas ei. Pesuhuoneen laatoissa ei sinänsä ole mitään muuta vikaa kuin että en pidä niistä. Mielestäni kaikki kannattaisi tehdä nyt kerralla, niin ei tarvitsisi rempata taloa taas kymmeneen vuoteen.
Tällaisia höpinöitä tällä kertaan. Huomenna lähden pitkästä aikaa kaupungille hyvän ystäväni kanssa. Tahtoo tanssimaan!
Lupsakkaa loppuviikkoa!
Terkuin Merja
12 kommenttia:
Anteeksi että nauran täällä .....
Mietin tossa juuri, että kerrotko meidän tarinaa ???? Mieheni ja minun ????
Onneksi kännykkäsi löytyi.
Tänään varastettiin mieheni kukkaro ja luottokorttia on kunnoolla käytetty.... Saas nähdä kuinks meillä käy...
Terkut Jutta
Olipas hauskoja sattumia... Mulla joutui kerran auto hukkaan. Yleensä käyn autolla töissä, mutta eräänä aamuna se ei käynnistynyt ja hyppäsin bussiin. Työpäivän päätteeksi menin p-paikalle ja katoin autopaikkaani,pyörin ja mietin että mihin sen parkkeerasin? Ei löydy, se onneton röttelö on VARASTETTU!meni varmaan 10 min.kun muisti alkoi palautua!
Muutaman kerran olen ajanut kotiristeyksen ohi ja keskustassa havahdun, että mihin mä olen menossa...
Miehellä oli kerran lompakko niin hukassa, että just oltiin kuolettamassa kortteja kun löysin sen jääkaapin pakastelokerosta!Että sattuu sitä kaikenlaista...
On se hyvä, että muillakin pätkii eikä vain minulla :-)
Minä kävin Kreikassa pitkästä aikaa tanssimassa, kyllä oli ihanaa!
Mukavaa viikonloppua!
No mutta...löytyikö jotain ihania tanssivaatteita? ;)
Hihii *nauraa täällä makeasti* kommelluksillesi... Tuntuu, että kevät sekoittaa pään vähän jokaisella :D Ihania remppasuunnitelmia, tsemppiä siihen :) Ja mukavaa tanssireissua!
Hei! Tota on liikkeillä:) Älä huoli! Onneksi ei mitään isompaa ole tapahtunut - niin kuin Jutalla, huh ja tsemppiä!
Teidän remontin vaiheita on kiva seurata. Kerro sitten, miten paljon sait ammatti-ihmiseltä apua! Paistetta päivääsi!
*Hih*, onneksi muillakin on ajatukset välillä missä sattuu:).
Joo, öhöm..(hekotusta). Kato, meillä kun on tämä yks kovalevy, niin sakkautumista tapahtuu..niin aina sattuu Aapelille. Kuulostaa siltä, että aika tahtoisi olla nopeampi..mutta kyllä se siitä, kun tulette näille kymmenille ( 70)
Aika soljuu jouhevasti..
Ota iisisti.. ja hyvää viikonloppua Sinulle.
heh,kyllä kolmikymppisellä pitää olla jo kalenteri että muistaa menot,jos vaan muistaa missä kalenteri on....
Kerrothan sitten sisustussuunnittelijan yhteistyöstä!
Heips ja kiitos kaikille kommenteista :) Vähän väsy painaa eilisen tassahtelun tiimoilta ja pääkoppa vielä enemmän jumissa kuin tavallisesti. Hauskoja sattumia teillä muillakin ollut, en siis enää ole huolestunut pätkivästä muististani ;)
Hauskaa lauantaiehtoota!
Ihanan hauska postaus :))
Kyllä on tuttua tuo unohtelu, aluksi se niin suututtaa, mutta jälkeenpäin saa makoisat naurut.
Leppoisaa viikonloppua!:)
Hassuja sattumuksia :D Vaikkei tarttis yhtään hihittää, koska olen itsekin unohteleva hömelö :D Vaikka vieläkin kiukuttaa viimeisin: unohdin mennä kampaajalle, jolle olin varannut ajan jo tammikuussa. Lisätunnustus: sama tapahtui viime marraskuussa. Kyllä H-Ä-V-E-T-T-Ä-Ä soittaa kampaajalle ja sanoa syyksi et mä vaan unohdin...
Toivottavasti oli kiva ilta ja sait tanssahdella :)
Lähetä kommentti