Toisaalta paljon, toisaalta ei juurikaan mitään

Näin unta, että sain tähän postaukseen 154 kommenttia :)  Ensimmäinen kommentti oli, että "otsikkosi on ihan puuta heinää, en lainkaan ymmärrä mitä se tarkoittaa". 

Kuukausi ja ylikin on hujahtanut huomaamatta. Toisaalta paljon on ehtinyt tapahtua, toisaalta ei taas juurikaan mitään. Kaksi isohkoakin elämänmuutosta oli hollilla, mutta toisesta kieltäydyin ja toisessa jäin sadasosan verran hopealle. Mutta näistä koitoksista sain rutkasti lisää intoa ja itseluottamusta, joten hyödyllisiä olivat kumpainenkin.

 Talomme remonttisuunnitelmat etenevät verkkaisesti. Parin viikon kuluessa sisustusarkkitehti tulee käymään ja remontin tarkempi suunnittelu siis alkaa.  Eilen luuhasimme taas vaihteeksi Vepsäläisellä ja mietiskelimme huonekaluja. Löysimme hyvät tuolikandidaadit, pakko niistä Eameseista on luopua niiden mataluuden takia. Nämä tuolit saisimme  pöytämme värisenä ja mieleksiksi verhoiltuna. Tuolit näyttivät kyllä kevyiltä ja tyylikkäiltä, nykyiset tuolimme kun ovat aivan liian massiiviset. Nämä tuolit ovat ruotsalaisen Lundbergs Möbler -merkin tuoleja. 

Viimein saimme hankittua uuden naulakon kodinhoitohuoneeseemme. Meillä on ollut siellä käytössä samanlainen kuin kuvassa näkyvä, mutta pienempänä ja se on ollut auttamattomasti liian pieni. Siirsimme pienemmän naulakon eteiseen, sieltä löytyi ennestään samanlainen kaveri. Naulakot ovat Formverkistä, liikkeestä josta löytyy paljon muutakin kivaa. Huomaattekos muuten, että eteisestä puuttuu lista oven vierestä. Vastahan se on yhdeksän vuotta puuttunut, jokohan saisimme sen remontin yhteydessä laitettua ;)

 Kevään aikana yritän siis taas aktivoitua blogini suhteen ja kertoilen  miten projektimme etenee. Nyt Mr Järki hoputtaa siivoamaan. Pakko mennä, meillä on ollut siivooja taas useamman viikon lomalla ;)

Ai niin, loppuun on vielä pakko kertomme kuopusblondimme sutkautus, olen joskus aiemminkin niitä täällä kertoillut. Kuopuksella oli eilen huilukonsertti. Hän on vasta viime syksynä aloittanut musiikkiopistossa huilun soitinvalmennuksen ja tämä oli hänen toinen konsertti. Ensimmäisessä  konsertissa hän jännitti niin paljon, että jalat tutisivat.  Kysyin häneltä eilen konsertin jälkeen, että "jännititkö, kun sinusta ei sitä ainakaan huomannut". Hän vastasi, että "joo, mutta tällä kertaa eivät jalat tutisseet vain jalkojen luut". Ahaa :)

Leppoisaa sunnuntaipäivää!

Terkuin Merja