Jouluvalo-ostoksilla

Tällä tädillä oli eilen vapaa ilta. Alunperin minun piti treffata ystäväni kanssa, mutta hänelle tuli este ja niinpä päätin lähteä rauhassa jouluvalo-ostoksille. Jouluvalot eivät kuitenkaan oikein sytyttäneet ja kirkastaneet tajuntaani, joten ajauduin naisten vaateosastolle. En etsinyt erityisesti mitään, mutta kun huomasin ihanaiset pikkujoulumekot, ajattelin huvikseni sovitella niitä. En siis tosiaankaan ollut mekko- vaan jouluvalo-ostoksilla.

En ole ollut pitkään aikaan vaateostoksilla ja niinpä oli ihanaa sovitella rauhassa ilman että pikkumarakatti roikkui sovituskopin verhon välissä. Mutta en siis edelleenkään ollut mekko- vaan jouluvalo-ostoksilla. Olin jo melkein onnistunut kahlaamaan koko naistenosaston mekot läpi, kunnes huomasin vielä oheisen ihanuuden. Ajattelin ottaa sovittelusta kaiken irti ja tehdä sitä koko rahan edestä, joten raahauduin vielä kertaalleen sovituskoppiin. Ja voi rähmä, mekko solahtikin päälle ja oli aivan ihanantuntuinen ja -näköinen päällä. Järki sanoi, että en tarvitse kyseistä mekkoa, mutta turhamainen tätiminä taas ajatteli, että laadukkaalle pikkumustalle löytyy aina käyttöä. Ja kun myyjä vielä houkutteli ottamaan sen mukaan ja palauttamaan, jos tulee katumapäälle, kaupat olivat selvät.

Mekko tuntui kotona vieläkin ihanammalta ja mieskin piti siitä. Yritin vihjailla dinnereistä ja muista, joisssa voisin mekkoa pitää, mutta vihjailut taisivat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tai siis käyhän toinen meistä dinnereillä, mutta yllätys yllätys, se en ole minä. Se toinen meistä, joka käy, on tälläkin hetkellä Pariisissa pikkuillallisella. Pah, sanon minä! Ja kuten huomaatte, olen täysin sinut asian kanssa ;) En siis edelleenkään tiedä, missä muualla kuin bilesiskojen tapaamisessa aion tätä mekkoa käyttää, mutta onpahan olemassa.

Kutsuja odotellessa ;)

Terkuin Merja