Minulla on siunattu ihanilla ystävillä. Lukumäärällisesti heitä ei ole paljon, mutta minulle juuri sopivasti. En halua kerätä ympärille suurta joukkoa, vaan ne jotka koen ystävikseni, ovat ja pysyvät vuodesta toiseen. Tuttavia tulee ja menee, mutta ystävät pysyvät.
Viime päivät ovat olleet aika alavireisiä ja viikonloppu jopa kaoottinen. Rakas ystäväni nimittäin sairastui vakavasti ja tunteet ovat menneet yhtä vuoristorataa. Onneksi käänne parempaan on tapahtunut ja nyt voi hengähtää helpotuksesta.
Tämä episodi on saanut minut miettimään syntyjä syviä - elämän tarkoitusta, mitä elämältä haluan ja mihin jatkan matkaa. Taas kerran kävi selväksi, että huomisesta ei koskaan tiedä, joten pitäisi nauttia elämästä tässä ja nyt. Aivan liian usein on liian kiire, liian väsynyt, liian stressaantunut.. Päivät juoksevat ja niin juoksen minäkin, mutta minne? Siinäpä pähkinä purtavaksi ja pala haukattavaksi, rouva on hyvä ja miettii :)
Tein oheisen taulun Unelmaan jo aikaisemmin ja se sopiikin varsin hyvin tähän aiheeseen. Papereina on käytetty Tildan uusia arkkeja, joihin olen kovin ihastunut. On kiva, että Finnanger keksii uusia aiheita vuosi toisensa jälkeen, näihin ei tunnu koskaan kyllästyvän.
Yllä oleva kuva on taas Unelman keittiöstä, jossa on viime kesänä tuunaamani kaappi. Kaappi on löytö Hämeenlinnan Suurkirpputorilta ja sen harmaat osat olivat aiemmin tummanpunaiset. Ostin pikkupurkin harmaata maalia ja suhaisin värin käden käänteessä harmaaksi. Vihreään väriin en koskenut. Kaapin ylätasolla on näytillä kaunista Arabian Mökki -sarjaa. Tuota astiastoa raaskin käyttää vain juhlatilanteissa, siihen ei arkena kosketa. Tosin astiathan ovat käyttöä varten, ei ne ketään kaapissa ilahduta. "Viinitaulu" löysi paikan kaapin vierestä ja se sopiikin noiden hirsien kanssa mukavasti yhteen. Hirret jaksavat sykähdyttää minua kerta toisensa jälkeen. Niillä olisi varmasti tarina jos toinenkin kerrottavana 1800-luvulta tähän päivään.
Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Keväistä loppuviikkoa kaikille!
Terkuin Merja
