keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Friends forever


Minulla on siunattu ihanilla ystävillä. Lukumäärällisesti heitä ei ole paljon, mutta minulle juuri sopivasti. En halua kerätä ympärille suurta joukkoa, vaan ne jotka koen ystävikseni, ovat ja pysyvät vuodesta toiseen. Tuttavia tulee ja menee, mutta ystävät pysyvät.

Viime päivät ovat olleet aika alavireisiä ja viikonloppu jopa kaoottinen. Rakas ystäväni nimittäin sairastui vakavasti ja tunteet ovat menneet yhtä vuoristorataa. Onneksi käänne parempaan on tapahtunut ja nyt voi hengähtää helpotuksesta.

Tämä episodi on saanut minut miettimään syntyjä syviä - elämän tarkoitusta, mitä elämältä haluan ja mihin jatkan matkaa. Taas kerran kävi selväksi, että huomisesta ei koskaan tiedä, joten pitäisi nauttia elämästä tässä ja nyt. Aivan liian usein on liian kiire, liian väsynyt, liian stressaantunut.. Päivät juoksevat ja niin juoksen minäkin, mutta minne? Siinäpä pähkinä purtavaksi ja pala haukattavaksi, rouva on hyvä ja miettii :)



Tein oheisen taulun Unelmaan jo aikaisemmin ja se sopiikin varsin hyvin tähän aiheeseen. Papereina on käytetty Tildan uusia arkkeja, joihin olen kovin ihastunut. On kiva, että Finnanger keksii uusia aiheita vuosi toisensa jälkeen, näihin ei tunnu koskaan kyllästyvän.

Yllä oleva kuva on taas Unelman keittiöstä, jossa on viime kesänä tuunaamani kaappi. Kaappi on löytö Hämeenlinnan Suurkirpputorilta ja sen harmaat osat olivat aiemmin tummanpunaiset. Ostin pikkupurkin harmaata maalia ja suhaisin värin käden käänteessä harmaaksi. Vihreään väriin en koskenut. Kaapin ylätasolla on näytillä kaunista Arabian Mökki -sarjaa. Tuota astiastoa raaskin käyttää vain juhlatilanteissa, siihen ei arkena kosketa. Tosin astiathan ovat käyttöä varten, ei ne ketään kaapissa ilahduta. "Viinitaulu" löysi paikan kaapin vierestä ja se sopiikin noiden hirsien kanssa mukavasti yhteen. Hirret jaksavat sykähdyttää minua kerta toisensa jälkeen. Niillä olisi varmasti tarina jos toinenkin kerrottavana 1800-luvulta tähän päivään.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Keväistä loppuviikkoa kaikille!

Terkuin Merja

6 kommenttia:

Vekarus kirjoitti...

Toivottavasti ystäväsi paranee pian! Kuvat olivat jälleen ihania, kuten aina.

Merja K kirjoitti...

Hei Vekarus, kiitos kommentistasi. Onneksi nyt tosiaankin näyttää paremmalta :)

Kimmeli kirjoitti...

Se mitä kirjoitit, kosketti.
Mihin meillä loppujen lopuksi on kiire. Kauheesti tarttis saada valmista aikaseksi, suorittaa jotaan projektia-montaa yhtä aikaa monastikin.

Hiukset lähtee päästä ja ressipossu taati iskee kehiin sillä menolla, mut minkä o oppinu niin hankala päästä eroon siitä *omakoht.kokemus* :)

Naapero kirjoitti...

Sinulla on niin viisaita ja lämpimiä ajatuksia <3 Täällä on ihana käydä lukemassa kun tuntuu niin kotoisalta monet asiat joista kirjoitat, huomaa ettei ole yksin ajatustensa kanssa =)Juuri samanlaisia ajatuksia olen päässäni pyöritellyt viime aikoina.
Toivottavasti ystäväsi paranee pian!
Lämpöistä viikonloppua <3

anu kirjoitti...

Oi voimia sinulle!
Näin se elämä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen vaikka en väitä ettetkö sinä sitä olisi huomannut:)
Itse huomasin juuri äsken ajattelevani äitiäni ja ystäviäni kun vain laitoin pyykkiä narulle ja hääräilin kaikkea mutta ajatukset pääsivät valloilleen kun olen yksin kotona tämä rauha on upeaa...no niin tietysti tyttöni nukkuu ja koko ajan korva höröllä kuuntelen koska herää mutta hyvän musiikin avulla ja rauhallsella hetkellä sitä ajattelee ja tuntee hiljaista tyytyväisyyttä kaikesta mitä on ympärillä ja miehelleni ja muutamamalle hyvälle ystävälleni on tullut monta kertaa sanottuakin kuinka tärkeitä he minulle ovat!!!Toivon että sinun ystäväsi voi paremmin!

Aurinkoista torstaita sinulle blogiystävä!
Anu

Merja K kirjoitti...

Hei ja kiitos ihanista kommenteista :)

Onhan se hassua, että turhaa kiirettä alkaa vasta miettiä tällaisessa tilanteessa. Kunpa sitä osaisikin nauttia tästä hetkestä ja jättää turhat tohotukset pois. Tänään olen pohtinut kovasti asioita ja saanut osittain päätäni järjestykseen. Hyvä niin..