Unelman työhuone osa II

Juuri nyt on sellainen tunne, että en liielmälti halua nähdä lehtikasoja vähään aikaan. Haravoin viime viikonloppuna yhteensä 11 tuntia ja lihakset ovat jumissa vieläkin. On muuten viimeinen kerta, kun lehdet jäävät syksyllä haravoimatta. Kippasimme mieheni kanssa noin 50 kottikärryllistä lehtiä Unelman metsään. Tällä hetkellä metsässämme on lehtivuori, kasaksi sitä ei voi millään nimittää :)

Sisällä en ehtinyt juurikaan touhuta, työhuoneen tosin viimeistelin. Olen tosi tyytyväinen työhuoneeseen, nyt kun tyynytkin löysivät paikkansa. Täytin sohvan täkeillä, aion kyllä ehtiessäni hankkia vaahtomuovia istuintyynyiksi.Sohvan päällä on isoäitini minulle ylioppilaslahjaksi virkkaama sängynpeitto ja peitto on minulle kovasti rakas. Sohvan takana olevalla seinällä ollut taulu oli liian hallitseva, joten se sai lähteä. Minulla on pari ideaa seinälle, täytyy testata niitä ensi viikonloppuna.

Toimme kotoa vanhoja "mitä, missä, milloin" kirjoja ja ne sopivat kivasti noihin laatikkohyllyihin. Lueskelin hetken aikaa vuoden 1953 kirjaa  ja mietiskelin samalla miten erilainen maailma onkaan ollut 57 vuotta sitten.

Viime postauksessa mainitsemieni tyynyjen lisäksi löysin varastosta peikonpähkinäoksan. Mietiskelin sille tovin sopivaa paikkaa ja lopulta justeerasin sen työhuoneen kattoon. Verhot uupuvat edelleenkin, haluamaani kangasta kun ei löytynyt mistään (kiitos Livinki vinkistä, tosin sieltäkin kangas oli loppu, harmi). Harkitsen vielä, odotanko kangasta vai teenkö verhot jostain toisesta kankaasta.

Wappu on ihan juuri ja tänä vuonna sitä vietetään ystävien kera Unelmassa. Toivottavasti sää suosii! Ruokalistalle on tulossa paljon erilaisia tapas-henkisiä pikkuherkkuja ja niitä olisi kiva nautiskella kuplivan juoman kera vaikkapa viltillä nurmikolla :)

Iloista wapun odotusta!

Terkuin Merja