sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Mikä minusta tulee isona?


Meistä varmasti yksi jos toinenkin pohtii aika ajoin, mitä aikoo tehdä "isona". Kertaalleen opiskeltu ammatti ehkä puuduttaa tai haluaisi vaihteeksi kokeilla jotain ihan muuta. Työpaikan voi myös menettää yt-neuvottelujen seurauksena ja myös silloin on oivallinen hetki miettiä tulevaisuutta, vaikkakin aluksi asia voi olla aikamoinen shokki. Minun tarinani on tällainen..

Vuosi 2005 oli käännekohta "työurallani", kun aloin tosissani miettiä, mitä haluaisin tehdä seuraavaksi. Olin ollut pitkään saman työantajan palveluksessa ja saanut tehdä paljon erilaisia mielenkiintoisia työtehtäviä tuotekehityksessä ja markkinoinnissa. Erityisesti tapahtumamarkkinoinnin parissa vietetyt vuodet olivat antoisaa ja mielenkiintoista aikaa :)


Halusin vaihteeksi kuitenkin tehdä ihan jotain muuta ja niinpä vuonna 2005 perustin Kasperiinan . Aika pian yrityksen perustamisen jälkeen, minulla olikin jo pystyssä sisustusliike. Ihanin muisto tuolta ajalta on visiitti Amsterdamin lähellä olevaan RM:n showroomiin, koska halusin myyntiin myös Riviera Maisonia. Tilasin tuotteet heiltä suoraan, tosin nykyään White on White taitaa hoitaa RM:n agentuuria Suomessa.

 

Olin todella innoissani sisustuskauppani pyörittämisestä. Asiakkaat olivat aivan ihania ja tykkäsin niiin paljon liikkeeni olemuksesta ja sen tuotteista. Ainut huono puoli asiassa oli, että lähelle valmistui uusi uljas ostoskeskus ja kivijalkaliikkeen oli vaikea menestyä sen lähistöllä. Suljin liikkeeni vuoden 2008 lopussa ja jatkoin pelkällä nettikaupalla.


Nettikauppa ei kuitenkaan työllistänyt täyspäiväisesti ja aloin etsiä osa-aikaisia markkinointitöitä. Hassu sattuma oli, että juuri samaan aikaan oli osa-aikainen markkinointipaikka haussa, niitä on nimittäin yleensä aika niukasti tarjolla. Laitoin siis hakemuksen menemään ja pääsin haastatteluun. Ja arvatkaas mitä, haastattelussa kävi ilmi, että työpaikka olisikin siinä samaisessa yrityksessä, josta olin lähtenyt kolme vuotta aikaisemmin :) No eipä siinä mitään, palasin alkujuurilleni, tosin tyystin toiseen yksikköön kuin josta olin lähtenyt ja pääsin haastaamaan itseni toden teolla markkinoinnin saralla, mielenkiintoisia haasteita kaiken kaikkiaan :)


Pari vuotta ehdin tehdä noita töitä, kunnes kesällä 2010 totesin, että sydämeni oli kuitenkin jäänyt sisustuksen pariin ja asiaa perusteellisesti harkittuani, päätin lähteä opiskelemaan sisustussuunnittelua. Sillä tiellä siis nyt ollaan :)


Opiskelu on todella antoisaa ja innostavaa, olen oppinut paljon uutta ja varmuus siitä, että olen oikealla alalla, kasvaa päivä päivältä. Tulevaisuuden työkenttänäni tulee olemaan sisustussuunnittelu, kuvausjärjestelyt sekä käsityö- ja askarteluaiheisten artikkeleiden tekeminen freelancerina. Hyppään siis taas kerran tyystin eri alalle, mutta olen todella innostunut asiasta ja tyytyväinen tekemiini ratkaisuihin.


Tällainen on siis minun tarinani. Tosin viime viikolla aamukävelyllä iti epäilyksen siemen mielessäni ja pohdin, olenko tehnyt oikean ratkaisun. Hetken asiaa mietittyäni ymmärsin, että minulla on vielä enemmän työvuosia edessäni kuin niitä olen ehtinyt tähän mennessä tekemään. Joten ehdin kyllä tehdä vielä yhtä ja toista mielenkiintoista elämäni aikana.

Ja ihan mielenkiinnosta tähän loppuun kysymys, mikä sinusta tulee isona? Oletko kenties hypännyt kokonaan toiselle alalle tai mahdollisesti suunnitteletko sellaista? Vai oletko tyytyväinen nykyisessä työssäsi ja juuri oikealla alalla? Olisi kiva kuulla kokemuksistanne :)

Iloa sunnuntaipäivääsi!

Terkuin Merja

Ps. Teen kevättalven aikana edullisella tuntihinnoittelulla harjoitustöitä sisustussuunnitelmien tiimoilta. Mikäli olet kiiinnostunut asiasta, katso lisätietoja Kasperiinan sivuilta.

30 kommenttia:

päivi kirjoitti...

Minä olien elämäni aikana tehnyt monenlaisia töitä ja ammattitutkintojakin löyttyy moneen ammattiin...
kaikki liittyvät kyllä tavalla tai toisella käsillä tekemiseen:)
mutta nyt 50- kymppisenä ja itsenäisenä yrittäjänä hoito alalla teen osa päivä työtä joka sopii hyvin fyysiselle kunnolleni.
sisustussuunnittelu olisi mukavaa, siihenkin olen aikoinaan kouluttautunut Ruotsin vuosina mutta täällä ei sillä saralla ole töitä:(
hih...ja olen niin kiintynyt romanttiseen , valkeaan tyyliini että vaikeaakin se ehkä olisi?

jaksuja sinulle opiskelussa, jokainen päivä tuo uutta ja mukavaa:)

suloista sunnuntaita sinne... lämmöllä Päivi

Esmeralda kirjoitti...

Minä en ole vielä ehtinyt paljoa tekemään, kun olen lapset saanut niin nuorena. Nyt on kuitenkin tarkoitus koittaa omaa uraa alkaa kehittämään ja täytyy sanoa, että todella samanlaiselle kuulostaa sinun suunnitelmasi kuin omani!
Tsemppiä tulevaisuuden tuomiin haasteisiin!

Amelia kirjoitti...

Mielenkiintoista lukea tarinasi. Olen itse täysin väärällä alalla, sille oikeastaan vahingossa ajautunut ja jämähtänyt, ja haaveilen joka ikinen päivä jostain vallan muusta :-) Toivon, että löydän rohkeutta ja uskallusta tehdä vielä joku päivä sellaista mistä aidosti pidän.

Irmastiina kirjoitti...

Minä tein ratkaisuni noin 10 vuotta sitten... edellinen työpaikka ahdisti ja voin tosi huonosti... olen niin sanottu kiltti tyttö, joka ei osaa sanoa ei ja näin työni lisääntyi koko ajan.... kunnes repäisin ja otin lopputilin. Olen tosi hyvilläni, että sain rohkeutta silloin, sillä en tiedä miten elämäni olisi nyt jos en sitä olisi tehnyt silloin.
Nyt mielekäs työ ja kaikki sillä saralaa hyvin.

sirkkis kirjoitti...

Voi oli mukava lukea tarinaa sinusta. Olet sinä rohkea "likka" ihailuni sinulle. Minulla oli aikoinaan unelma ammatti ja tein sitä 45 vuotta. Olin kampaaja-kosmetologi. Sitten loppui terveys ja sain aloittaa sitä mistä olin elämäni aikana unelmoinut ja harrastanut. Olen käsillä tekevä moniosaaja ja rajoitteiden vuoksi teen vain pientä ihania juttuja rakkaudella. Nautin joka päivä tekemisenilosta ja netistä löytämistäni uusista ideoista ja asioista. Ei tule aika pitkäksi vaan tuntuu kuin aika juoksisi.

Saila kirjoitti...

Kylläpä juuri oikeaan aikaan tuli tää sun postaus. Juuri tuossa mietin veljen vaimon kans puhelimessa, että mitä me keksittäs "isona"?! Kiva oli lukea tarinasi - se toi tsemppiä ja "lohtua" siihen, että ehkä minäkin joskus rohkenen tehdä jotain muuta!
Lukion jälkeen kävin ammatinvalinnan psykologilla ja se antoi mulle kaks vaihtoehtoa: sisustussuunnittelija/-arkkitehti tai opettaja. Valitsin jälkimmäisen koska sisustussuunnitelijoiden oli kuulemma (10v sitten)vaikea työllistyä, enkä oikeastaan uskonut että olisin tarpeeksi lahjakas. Opiskellessani päätin kuitenkin, että en aio tehdä opettajan työtä lopun elämääni ja nyt muutaman työvuoden jälkeen tämä päätös on vain vahvistunut. En vain ole vielä keksiny mikä minusta tulis :)

Merja K kirjoitti...

Päivi, elämän aikana ehtii tosiaankin tehdä useammankin alan töitä ja se on kyllä rikkaus. Iloa myös sinun päivääsi :)

Esmeralda, siinä on kyllä omat hyvät puolensa, kun tekee lapset nuorena. Omani sain vasta kolmekymppisenä

Amelia, rohkeutta ja uskallusta sinulle valintoihisi. Kyllä joku päivä vielä uskallat

Irmastiina, hieno päätös. Ja tarinasi tukee sitä, että tosiaankin kannattaa uskaltaa!

Kiitos Sirkkis :) Ja kiva kuulla, myös sinun "tarinasi"

Merja K kirjoitti...

Saila, hauska sattuma :) Ei minullekaan asia ihan heti selviö ollut, olen käynyt erinäisiä keskusteluja itseni ja mieheni kanssa. Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja tuonut varmuuden siihen, mitä haluan tehdä "isona" :)

Rilla kirjoitti...

Kolahti myös tänne tuo postaus :) Kuten ehkä muistat, olen ihan samoja juttuja pohdiskellut itsekin. Itse koen olevani melko jumissa pelkästään koulutukseni takia... (DI, tosin tuotantotalouden, erikoistunut johtamispuolen asioihin ja markkinointiin), joka tuo mukanaan kaikenmoista. Olen pärjännyt ihan suht ok, mutta rehellisesti sanottuna, näihin työvuosiin EI mahdu sellaista päivää, jolloin olisin voinut ajatella, että "juuri tätä olen aina halunnut tehdä". Olen sen verran laiska, että opiskelemaan en jaksa lähteä, toisaalta nykyisestä asemastkin on vaikea irroittautua. Että huh. Ja sitten ties kuin mones toisaalta, eläkkeelle on vielä älyttömän paljon aikaa... Että kun keksisi, mitä isona tekisi, niin hieno juttu olisi :D
(Tulipas megapitkä kommari)

Nina kirjoitti...

Kasperiina oli minun lempparikauppani. Ihana nähdä noita kuvia, monia niistä löytyy minultakin;). Minä jäin viettämään välivuotta kirjoitusten jälkeen joka kesti 10 vuotta! Tuona aikana sain kaksi lasta, asuin ulkomailla ja työskentelin tukkukaupassa monenlaisissa töissä. Vihdoin valmistuin visualistiksi ja sain töitä siltä alalta. Seuraavat vuodet kuluivat taas vaihteeksi tukkualalla mutta siellähän tiemme kohtasikin:). Nyt olen yrittäjänä kahdessa yrityksessä mieheni kanssa täällä "maalla" ja arkemme on todella vauhdikasta ja työntäyteistä. Jos vapaata pidetään niin silloin nollataan matkustamalla tai remontoimalla vanhaa taloamme. Mutta uusia suunnitelmia tehdään ja en tosiaan tiedä mikä minusta tulee isona ja se on ihanaa se!

Johanna kirjoitti...

Olipas ihana lukea tarinasi. Itse olen yhdessä unelma-ammateistani. Siihenkään en päässyt suoraan vaan lisäopiskelun kautta toisen työn ohessa. Mutta nyt olen tyytyväinen, melkein. Sisustuspuodit viehättävät ja sellaiseen haluaisin, ehkä oman yrityksen muodossa tai sitten palkollisena. Mutta veri vetää edelleen sisustamispuolelle joten haaveita tässä toteuttelen, tai odotan niiden totutusta.

Hanne kirjoitti...

Ihana lukea tarinaasi:: Olet tehnyt rohkeita valintoja.
Itselläni, kun tuo eläkeikä jo lähestyy, uudet valinnat taitavat olla menneen talven lumia.
Minulla on muutama ammattitutkinto, mutta jotenkin sitä vaan ajautui aivan toisiin hommiin. Miehen kanssa on toimittu yrittäjinä, kunnes hän myi kiinteistön ja liiketoiminnan viime kesänä.
Itse jäin vielä uudelle yrittäjälle töihin, mutta aika stressaavalta nyt tuntuu, joten jotain täytyy tehdä ettei terveys kärsi. kaikenlaista pyörii mielessä, mutta aika näyttää.
Kyllähän sitä ajattelee, että elämänsä olisi voinut elää toisinkin, mutta näin on ollut ihan hyvä.
Mukavaa sunnuntaita:)

Merja K kirjoitti...

Rilla, hyvä puoli asiassa on, että sinulla on vielä kymmeniä vuosia työuraa jäljellä. Tiedä vaikka koruista tulisi vielä joskus "ammattisi", olet niin taitava sillä saralla.

Nina, arvaa tuliko ikävä kauppaa kun katsoin noita kuvia. Se oli kyllä omastanikin mielestä ihana ja kaunis.

Sinäkin olet tehnyt suuren elämänmuutoksen, onnittelut siitä :)

Johanna, blogistasi päätellen sinulla on kyllä silmää sisustusasioille ja hyvinkin "toinen urasi" voisi olla sillä alalla.

Hanne, koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta pääasia on, että itse on valintoihinsa tyytyväinen :) Mukavaa sunnuntaita!

Nonna kirjoitti...

Siinäpä kysymys, johon en tiedä vastausta.

Itse olen tehnyt kymmenisen vuotta viestinnän töitä yhdessä firmassa, ja nyt olen kotosalla lasten kanssa vielä ensi syksyyn. Silloin on edessä jotakin uutta, mitä en vielä tiedä.

Nyt on sopiva aika pohtia, mitä haluan. Olen yrittänyt opetella olemaan stressaamatta asialla. Jotakin tulee vastaan, mutta nyt on aika nauttia tästä leppoisasta vaiheesta elämää...

Teija kirjoitti...

Siinäpä kysymys, joka hiertää minua aika ajoin! Olen kolmekymppinen ylioppilas, ts. mitään tutkintoa ei ole suoritettuna. Aloitin opinnot matkailualalla v. 2000, mutta eipä se sitten ollutkaan se juttu. Olin silloin jo tavannut nykysen mieheni, ja menin hälle töihin. Sillä tiellä ollaan edelleen, mutta kaikenlainen itsensä kehittäminen kyllä on mielessä useesti :)

Voi että, musitan hyvin sun nettikaupan, tilasin sieltä joitakin kertaa juttuja :)

Nipsux kirjoitti...

Mielenkiintoinen aihe! Tässä lyhyesti oma tarinani tähän asti. Pikkutytöstä asti olen ollut hevostyttö ja aina haaveilin työstä hevosten parissa. Kunnes sitten teininä törmäsin mieheen, joka oli maanviljelijä ja niinpä löysinkin itseni maatalousalan koulusta ja kohtapian aamu- & iltalypsyltä. Vaikka lehmät oli kivoja ja lypsytulosten kehittäminen mielenkiintoista, se työ ei kuitenkaan tuntunut ihan omalta. Kaiken lisäksi äidyin allergiseksi ja jouduin navetassa käyttämään kypärää, jossa oli ilmastointi.
Jossain vaiheessa seurasi avioero ja löysin itseni ruokatehtaalta töistä. Työ nyt ei hääviä ollut, mutta työpaikka mukava ja työkaverit ihan huippuja!
Uuden miehen myötä vaihdoin maisemaa ja 3 vuotta meni työskennellessä kesät tallilla ja talvet turkisnahkomossa, kunnes sitten kuulin huhua myytävänä olevasta kaupasta..
Ja tässä sitä nyt on pian 5 vuotta oltu; yrittäjänä kaupassa, jossa kirjojen lisäksi myydään lahja- ja sisustustavaraa, askartelu- ja taiteilijatarvikkeita ym.ym.
Tykkään työstäni, mutta kyllä tämä stressi on aika kuluttavaa. Miten kauan sitä jaksan, se jää nähtäväksi. Työikää kun ois kuitenkin about 30 vuotta jäljellä.

Louise kirjoitti...

Kiva lukea "työurastasi"! ;)

kati kirjoitti...

Voi miten paljon olen minäkin miettinyt tuota kysymystä. Sinänsä tykkään työstäni, se on haastavaa ja monipuolista, mutta ehkä liiankin stressaavaa. Olen tehnyt sitä nyt 15 vuotta, tosin 4 vuotta olin kotosalla lasten kanssa välillä. Työpaikanvaihtoa ja/tai omaa yritystäkin tähän kotitilalle olen miettinyt paljon. En vain vielä uskalla, lähinnä varmaan taloudellisten asioiden takia ja jos se ei onnistuisikaan, niin mitäs jos jäänkin tyhjän päälle enkä saa enää kiinnostavaa työpaikkaa. Meilläpäin kun työmarkkinat eivät ole kovin hääppöiset ja kun tehdastyöhön musta ei taida olla... Toivottavasti saan valaistauksen minäkin ja uskallusta, sitten kun tiedän mitä todella haluan.

Merja K kirjoitti...

Nonna, minun yksi "suosikkiajatelmistani" on lausahdus, että asioilla on tapana järjestyä. Niin uskon käyvän myös sinun tapauksessa :)

Teija, en tiennytkään, että olit Kasperiinan asiakas, hauska juttu :)

Nipsux, olipa mielenkiintoinen tarina. Kaupan pitäminen on kivaa, mutta kovaa hommaa. Tsemppiä sinulle!

Merja K kirjoitti...

Louise, kiva että tykkäsit :)

Kati, joskus on ihan hyvä ottaa varman päälle ja varsinkaan yrittäjyys ei ole hommista helpoimpia ja välttämättä taloudellisesti kannattavampia. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Paulanen kirjoitti...

Olipa mukavaa lukea että olet löytänyt uuden alan ja uudet kuviot. Jokainen päätös elämässä vaatii rohkeutta ja sinulla sitä on aivan roimasti siunaantunut!
Itse pitkällisen pk-yrittämisen ja hallinnon pyörittämisen jälkeen olen myös löytänyt takaisin enemmän tai vähemmän markkinoinnin piiriin. Tällä hetkellä opiskelen julkaisugrafiikan ammattitutkintoa joka vaikuttaa todella mielenkiintoistelta, myös webbi-puoli kiinnostaa hurjasti. Saa nähdä mitä elämä eteen heittää, joka tapauksessa olen kovin tyytyväinen kun saan käyttää visuaalisia elementtejä taas enemmän työssäni. Toiveissa on tulevaisuudessa että suunta olisi lisääntymään päin.
Kovasti terkkuja perheelle myös Klaken metsästä!

Merja K kirjoitti...

Heips Paulanen ja kiva kuulla sinusta :) Webbi-maailma on tosi mielenkiintoista, tsemppiä opiskeluihin! Ja terkkuja myös teidän poppoolle

Kifus kirjoitti...

Hi Merja, what a lovely post. I loved reading about your working adventures and I'm sure you have decided wisely. Studying is always a good choice.

Merja K kirjoitti...

Thank´s for encouraging Kifus :)

Taikku kirjoitti...

Minä olen miettinyt kysymystäsi aika monta kertaa. Jännää, sillä nykyisin en sitä enää mieti. Tulevaisuus tuokoon tullessaa uusia asioita elämääni, siinä hetkessä yritän elää :)

Mutta minusta: olen pienen maatalon nuorimmainen ( nelikymppinen :)). Kotona arvostettiin vain työtä. Kävin sisarussarjastamme ainoa ylioppilaaksi, mutta sen jälkeen lähdin työelämään suoraan. En tiennyt mitä olisin opiskellut ja itsensä piti elättää. Ja halusin saada omaa rahaa kun kotoa sitä ei meillä paljon annettu. Menin naimisiin ja esikoinen syntyi. Mies opiskeli ja minä tein erilaisia lähinnä kaupanalan töitä. Sitten vajaa kolmekymppisenä aloin tahtoa itselleni ammatin. Kävin ammattikorkeakoulun ja valmistuin tradenomiksi. Töitä pusersin elisalla ja Fazerilla esimerkiksi. Se oli enemmän suorittamista kuin nautintoa työstä. Mies perusti oman yrityksen ja jossain vaiheessa siirryin hänen "palkkalistoilleen". Tykkäsin kovasti itsenäisyydestä ja vapaudesta jota se soi. Mutta sitten meille tuli vauhtisokeus ja tehtiin vääriä päätöksiä ja valintoja. Teimme konkurssin. Minä pääsin heti vieraalle töihin ja mieskin on onnistunut leipää hankkimaan. Sain vastuullisen paikan pienessä yrityksessä ja tykkään kyllä työstäni. Olen hieman boheemi ja totuin itsenäiseen päätöksentekoon joten nykyinen työ on minulle siksikin sopiva. Nyt sinnitellään konkurssin jälkimainingeissa vielä vuosia. Kävi(mme)n kalliin korkeakoulun liikkeenjohdosta. En kadu muuta kuin sitä, etten tehnyt niinkuin oma sisäinen ääni oli joskus sanonut. Mutta vielä on haaveita, ei niinkään siitä mitä minusta tulee isona vaan siitä mitä tahtoisin kokea.

Että näin..

Merja K kirjoitti...

Taikku, kuten mainitsit niin kävitte tosiaankin kalliin korkeakoulun liikkeenjohdosta :( Ja varmasti ainakin osittain noiden kokemusten pohjalta, olet oppinut elämään tässä hetkessä. Itsekin sitä yritän opetella ja hetkittäin nykyään siinä jopa onnistunkin.

Touhukasta tiistaipäivää!

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Olen mielenkiinnolla seuraillut blogiasi. Olen itse 40- kymmpinen ja kerään koko ajan rohkeutta hypätä turvallisesta vakkarityöstä, jossa en viihdy ollenkaan lisäopiskelun kautta unelma-ammattiini.Olen itsekin miettinyt sisustualan opintoja koulussa, jossa sinäkin kerrot opiskelevasi. Oletko ollut tyytyväinen opintojen sisältöön?
Esimerkkisi antaa rohkeutta muillekin. Kiitos.

Terveisin Maria

Nina kirjoitti...

Kiva oli lukea tarinaasi ja kuulostaa, kuin kaikki palaset urallasi olisivat kokonaisuudessaan loksahdelleet aina oikeaan aikaan paikoilleen.
Mukavaa on myös tuo sinun ilahduttava pirteytesi kaiken suhteen :)

Oma urani varsinaisessa leipätyössäni päättyi viime kesänä ihan omasta aloitteestani. Työhöni kuului mm. erilaisten tilaisuuksien järjestelyä ja siinä olevatt tiukat "deadlinet" kyllä alkoivat jotensakin väsyttää jaksamistani ja olinhan sitä tehnyt jo parikymmentä vuotta.
Jotenkin olin sen saran kulkenut loppuun. Nyt olen ollut oloneuvoksena ja kuulostelen, miltä alkaa tuntumaan. Mitä kenties vielä joskus tulen tekemään työkseni on vielä harson takana.

Iloa kaikkiin kohtaamiisi haasteisiin! :)

Miia kirjoitti...

Hauska lukea tarinaasi.

Niin, sen kun tietäisi, mitä haluaa... En ainakaan tässä työpaikassa viihdy. Työkaverien ja työn puolesta kyllä, mutta kun ei työnjohdon puolesta oikein suju, työntekijöitä ei arvosteta jne. En oo ikinä ennen tälläseen törmännyt ja täällä sitä ollaan kolmatta vuotta kun ei oikein muuta oo tarjolla.

Koulutukseltani oon merkonomi, enkä varmaankaan jaksa enää opiskella. Sihteerinä siis luultavasti lopun ikää.. Matkaoppaan elämä voisi olla ihanaa, ainakin jonkin aikaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Heippa Merja pitkästä aikaa, käväsin sivuillasi ja kun kyselit tällaista ajattelin kertoa että minäkin pyrin opiskelemaan kihniöön taide- ja sisustuslasilinjalle joka alkaisi syksyllä. Saas nähdä miten käy.
Kaikkea hyvää vaan sinulle jatkossa
t. Liki