Sepustusta elämäntaparemontista

Tänään on ollut päivä, jolloin en ole saanut oikein mitään järkevää aikaiseksi. Olen ollut kyllä tekevinäni yhtä sun toistakin.. Toisaalta tällä viikolla on mennyt päivien lisäksi pari iltaakin työn merkeissä, joten suotakoon joskus tällaisiakin päiviä :)

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan omakohtaisesta kokemuksesta laihdutuksen elämänmuutoksen tiimoilta. Syitä on muutama: huomasin, että useimmat lehdet "huutavat" näin tammikuussa taas laihduttamista ja liikkumisesta. Olen myös huomannut, että joka tammi- ja elokuu käymälläni kuntosalilla tulee tukalat oltavat. Kaikki tuntuvat aloittavan joulun ja kesäloman jälkeen uuden elämän, mutta parin kuukauden kuluttua väki vähenee ja tilaa on taas yllin kyllin treenata. Kolmas syy on se, että olen laihduttanut elämäni aikana ties kuinka monta kertaa, mutta joka kerta muutos on jäänyt kovin lyhyeksi. Ja syy on myö se, että ihmiset, jotka eivät ole nähneet minua pitkään aikaan, huomauttavat kaventuneesta olemuksestani ja joka kerta se hämmästyttää minua yhtä paljon. Huh, tästä taitaakin tulla pitkä postaus ;)

Tammikuussa 2009 menin Olonkeveys -nimiseen koulutukseen elämänmuutos mielessäni. Kiloja oli kertynyt vaivihkaa vuosien varrella ja olo tuntui tunkkaiselta, pulskalta sekä saamattomalta. Ystäväni houkutteli minut mukaan ja ajattelin, jos koulutus ei mitään anna, niin tuskinpa se minulta mitään ottaakaan, paitsi tietysti keventyneen lompakon ;)

Ja siitä alkoi minun elämänmuutos. Tajusin kurssilla, että en voi olla loppuelämääni laihdutuskuurilla, vaan minun on yksinkertaisesti tehtävä elämäntaparemontti. Tajusin myös, että en pysty kertarysäyksellä suuriin muutoksiin, vaan minun on edettävä pienin askelin. En oikeastaan edes ajatellut laihtumista, vaan halusin yksinkertaisesti tuntea oloni paremmaksi.

Ja sillä tiellä ollaan.. Muistan ensimmäisen askeleeni ja se oli muutos ruoka-annoksen koossa. Olin vielä tuolloin toimistotöissä, söin tavallisesti ison lautasellisen salaattia, erillisen ison lautasellisen ruokaa ja leipää vielä päälle. Ensimmäinen muutokseni oli, että aloin täyttää vain yhden lautasen, josta puolet oli salaattia, puolet itse ruokaa. Ja otin kahden leipäpalan sijaan yhden palan.

Pikkuhiljaa aloin lisätä liikuntaa, mutta karkeista & herkuista en luopunut, enkä ole luopunut tähän päivään mennessä. Elämässä täytyy olla nautintoja, täyskieltäytymiseen en usko. Nykyään liikunta on niin olennainen osa elämääni, että jos en hetkeen liiku, kroppa "huutaa" liikettä. Kuuntelen kuitenkin itseäni ja olen itselleni armollinen, jos ei huvita, enkä jaksa, en mene pakolla treenaamaan. Liikkumisen täytyy mielestäni olla iloinen asia :) Tosin aluksi jouduin kyllä itseäni pakottamaankin ennenkuin liikunnasta tuli osa arkeani, ei se ihan heti kieltämättä onnistunut.

Ajan mittaan ruoka-annokseni myös pienenivät edelleen ja nykyään lempparilounaani on "voimajuoma" & ruokaisa salaatti. Tosin eilen söin kaksi lautasellista pastaa, koska se oli niin hyvää :) Kiinnitän huomiota energiansaantiini ja koska liikun paljon, välillä on vaarana, että en syö tarpeeksi. Sekään ei ole hyvä juttu! Mutta itseään lempeästi kuuntelemalla selviää moni asia.

Hassuin juttu tässä kaikessa on, että tutut, jotka eivät olleet nähneet minua hetkeen, alkoivat mainita muuttuneesta ulkomuodostani. Olin joka kerta yhtä hämmästynyt, koska kilot olivat jääneet peilikuvaani ja näin itseni entisenlaisena. Meni myös pitkän aikaa ennenkuin suostuin uskomaan, että voin sovittaa kaupassa 36/38 kokoa ja se mahtuu minulle, ostin kauan ihan liian isoja vaatteita.. Mutta nyt alkaa peilikuvakin olla kohdillaan ja näen itseni oikeasti sellaisena kun olen :) 

Parasta tässä kaikessa on kuitenkin energia, jaksaminen ja hyvä kunto. Uskon myös, että paluuta entiseen ei enää ole. Tällä kaikella yritän siis sanoa on se, että jos itse mietit laihduttamista, tee mieluummin elämäntaparemontti ja anna itsellesi aikaa. Minulta meni kolme vuotta tähän pisteeseen päästääkseni, vasta vuosi sitten tammikuussa olin tullut näihin mittoihin. Itse olen sitä mieltä, että kannattaa unohtaa vaaka, mittanauha sekä laihduttaminen. Sen sijaan kannattaa miettiä itsellesi tavoite ja alkaa edetä sitä kohden pienillä muutoksilla, joista tulee aikaa myöten osa arkea.. Itse ainakin uskon lujasti tähän teoriaan. Ja sorry tämä pitkä sepustus :)

Ihanaa, viikonloppu! Ostin omaksi piristykseksi usemmankin kukkakimpun. Tulppaanit asettelin aika vapaasti, ja ne itse asiassa näyttävät tosi hauskoilta maljakossa. 

Ja kiva, että Mr Järkikin kotiutui sopivasti viikonlopun viettoon. Miesparka nukkui viimeyön Munchenin lentokentällä, kun hänen iltalentonsa peruttiin vasta puolilta öin erinäisten vaiheiden jälkeen. Kaikki hotellit olivat fully booked, joten ainoa tarjolla oleva sänky oli lentokentän penkit. Ei käy kateeksi!

Iloa & valoa viikonloppuusi!

Terkuin Merja