On niin totta, että sitä ei yleensä osaa arvostaa asioita, jotka ovat tässä ja nyt. Asioiden arvon huomaa vasta, kun ne menettää. Niin on käynyt ainakin minulle lumen suhteen. Aikaisempina vuosina olen manaillut lumitöitä ja liukkaita katuja. Olen toivonut, että lumi sulaisi ja että tulisi nopeasti kevät. Mutta tänä vuonna olen odottanut edes pientä lumisadetta kuin kuuta nousevaa. Olen hypistellyt suksiani siinä toivossa, että pääsisin hiihtämään. Toiveitani ei tosin ole kuultu.
Niinpä tämän vuotinen hiihtoloma Vuokatissa tuntui erityisen hyvältä. Lunta oli paljon ja pakkasta sopivasti, joten hiihtämään pääsi joka päivä. Myös 5 v. kuopuksemme löysi hiihtämisen ilon ja uskaltautui jopa laskettelurinteeseen. Lumiloma oli ihana tauko arkeen, mutta paluu kotiin oli kyllä ihan mukavaa. Minulla olikin jo ikävä värkkäyksiäni ja aprikoin juuri, mitähän sitä keksisi seuraavaksi :) Ja sitä paitsi joku kuuli toiveeni sittenkin - ulkona sataa lunta! Pääsisiköhän täällä etelässäkin vielä tänä talvena hiihtämään?
Sunnuntaiterveisin Merja Kasperiinasta
Niinpä tämän vuotinen hiihtoloma Vuokatissa tuntui erityisen hyvältä. Lunta oli paljon ja pakkasta sopivasti, joten hiihtämään pääsi joka päivä. Myös 5 v. kuopuksemme löysi hiihtämisen ilon ja uskaltautui jopa laskettelurinteeseen. Lumiloma oli ihana tauko arkeen, mutta paluu kotiin oli kyllä ihan mukavaa. Minulla olikin jo ikävä värkkäyksiäni ja aprikoin juuri, mitähän sitä keksisi seuraavaksi :) Ja sitä paitsi joku kuuli toiveeni sittenkin - ulkona sataa lunta! Pääsisiköhän täällä etelässäkin vielä tänä talvena hiihtämään?
Sunnuntaiterveisin Merja Kasperiinasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti