maanantai 11. tammikuuta 2010

Höpinää Unelmasta

Mieli palaa ja halajaa Unelmaan, joten välillä taas juttua talowanhuksestamme. Huomasin, että blogissani on paljon uusia lukijoita, joten kerron seuraavassa muutama sana Unelman "historiasta". Olen kertonut tarinan ennenkin, joten skipatkaa, jos ette jaksa lukea höpinöitäni. Tervetuloa mukaan uudet lukijat, kiva kun käytte täällä :)



Unelma on ihana vapaa-ajankotimme, jonka hankimme reilut pari vuotta sitten. Olimme jo pitkään etsineet kesäpaikkaa ja aloin jo tuskastua koko touhuun. Hinta ja laatu kun eivät kohdanneet millään. Lopulta ihana mieheni keksi katsoa myytäviä kiinteistöjä loma-asuntojen sijaan ja sieltähän se löytyi. Olen usein kuullut ihmisten sanovan, että sen tietää, kun oikean kohtaa ja niin kävi tälläkin kertaa. Tiesin heti kun ajoimme pihaan, että tässä se talo on. Mieheni empi hetken ja halusi tietty teettää kuntotarkastuksen, mutta onneksi kaikki oli kunnossa ja hintatinkimisen jälkeen saimme kaupat aikaiseksi.


 
 

Talon ensimmäinen osa (keittiötupa ja nykyinen työhuone) on rakennettu 1910.  Keittiötuvan hirret ovat todennäköisesti tuotu jostakin savupirtistä, niin mustat tuvan hirret ovat. Kun ostimme talon, hirret olivat piilossa seinälevyjen alla ja olinkin tosi iloisesti yllättynyt, kun levyjen alta paljastuivat kauniit aikaa nähneet hirret.

1950-luvulla talossa asui kunnanlääkäri perheineen ja he rakennuttivat taloon lisää olohuoneen, vastaanottohuoneen (nykyinen telkkahuone), yläkertaan kolme makuuhuonetta sekä kellarin. Lääkäri piti vastaanottoa kotonaan ja nykyinen eteisemme on toiminut potilaiden odotustilana. Perhe majoitti myös kuulemma kesäisin vieraita Helsingistä, perhe harjoitti siis jonkinlaista Bed and Breakfast toimintaa. Äskettäin meillä kävi paikallinen puhelinasentaja tarkistamassa talon piuhoja nettiä varten ja hän hän kertoi katsoneensa 50-luvulla Unelmassa ensimmäistä kertaa elämässään televisiota :)



Unelma alkaa olla aika lailla kuosissaan,  tosin koko ensimmäinen kesä menikin taloa puunatessa ja tuunatessa. Toki puutteitakin löytyy; parit verhot vielä puuttuvat, eteinen on tapetoimatta ja jalkalistat uupuvat. Huoneista työhuone on eniten rempalleen, mm. ikkuna kaipaa verhoja. Haluan tähän huoneeseen valkoiset laskosverhot ruutureunalla, mutta koska hyvässä muistissa on, miten paljon laskosverhoissa on töitä, on projekti vähän viivästynyt.

Ensi kesänä onkin vuorossa pihan kohennus. Pelkosen Maija tekee meille pihasuunnitelman ja alustavan suunnitelman nähtyäni, odotan innolla kesää. Piha on ollut aikoinaan tosi kaunis, kunnanlääkärin rouva on pitänyt siitä hyvää huolta. Valitettavasti piha on ollut hoitamatta parikymmentä vuotta ja niinpä entisestä loistosta on jäljellä vain yksi pioni, villiintyneet juhannusruusut ja umpeen kasvanut puro. Töitä siis riittää, mutta mihinkäs tässä on kiire..


 

Tässä siis juttua talowanhuksestamme, jota minulla on taas niin ikävä. Sillä talolla on sielu, enkä missään muualla koe samanlaista rauhaa kuin Unelmassa. Tunne olisi ehkä erilainen, jos asuisimme siellä, mutta nyt kun pääsen sinne harvakseltaan, nautin joka minuutista.  Ja koska parin viikon takainen talvikokeilu oli varsin onnistunut, voimme jatkossa käydä Unelmassa paukkupakkasillakin.

Luistavaa tammikuista viikkoa!

Maanantaiterkuin Merja

18 kommenttia:

Tania kirjoitti...

Tuttu, ihana tunne, että on oma paikka, jossa on hyvä hengittää ja olla :-). Ei kaupunki-/ arkikodissakaan mitään vikaa ole, mutta elämä täällä on enemmän suorittamista.

Kaikkea hyvää

Tania

Teija kirjoitti...

Olipa kiva taas lukea vaiheista. Tuossa joulun maissa kertasin kyllä vanhasta lehdestäkin Unelman tarinaa :)

Niin tuttu tunne tuo kaipuu kesäpaikkaan!! Ihan meinaa pakahtua, kun ikävä on välistä niin kova <3

Sanna-Mari kirjoitti...

Voisin ottaa Unelman keittiön meille ihan koska tahansa! :)

aronja kirjoitti...

Kerroit että pihassasi on jäljellä yksi pioni -luulin samoin muuttaessamme omaan taloomme vuosia sitten. Kun aloin kaivaa pionia ylös maasta siirtääkseni sen parempaan paikkaan totesin että niitä oli paremminkin yksitoista! Tosiasiassa vieläkin enemmän. Nurmettuneen alueen alta löytyi upeita pioninjuurakoita vaikka kuinka -eivät olleet jaksaneet pintaan puskea vaan olivat vain kasvattaneet juuria. Nyt ovat omassa pitkässä rivissään ja niitä on myös jaettu ystäville monen monta juurakkoa.

Louise kirjoitti...

Unelman keittiö on kyllä niin upea!! ja puukaappi kun karamelli!! Minäkin haluaisin muuten ompelukoneen jolla voisin kirjoa...nyt menee aikaa hirveästi kun joutuu käsin sen tekemään...;/

PikkuBertta kirjoitti...

Kyllä teidän unelma on siis niin UNELMA että kateeks pistää.Hyvä että nautitte siitä täysin siemauksin.

Unelmoidaan Unelmasta Molemmat Omalla Tahollamme:))AHAAA....

Merja K kirjoitti...

Hei Tania, kiva kuulla että sinullakin on samanlainen rauhan tyyssija :) Kaikkea hyvää sinullekin!

Moikka Teija, välillä itsekin katselen niitä Unelman kuvia lehdestä ja tuntuu kuin katsoisin jonkun muun kotia. Hassu tunne :)

Merja K kirjoitti...

Heissan Sanna-Mari, kiva kun piipahdit. Keittiö on kyllä minunkin mieleeni :)

Moikka Aronja, kiitos vinkistä. Täytyypä kaivaa ensi kesänä pioni ylös ja tutkia tarkemmin sen juurakoita

Merja K kirjoitti...

Hei Louise, olitko tehnytkin sen upena kirjonnan käsin? Wau!

PikkuBertta hello, unelmoidaan vaan :)

SeriL kirjoitti...

Olipa kiva lukea Unelman tarinaa. Mieli lensi sinun juttusi mukana sinne ja melkeinpä saatoin aistia sen rauhan :D Ihana tarina ja tosiaankin kaunis keittiö ja muutenkin :)

Nina kirjoitti...

Upeaa, kun Unelmalla on historiansa ja tarinansa, jota te vaalitte rakkaudella.
Unelma on todella kodikas ja kun piha valmistuu se kruunaa kaiken.
Ihanat hetket Unelmassanne vain jatkuvat :)

Vekarus kirjoitti...

Oi, ihanaa, saamme ensi kesänä lukea paljon puutarhajuttuja :-)

Meille ei huvilalle tule puutarhaa (ei ehdi kunnolla hoitamaan pihaa kotonakaan), mutta muutama hedelmäpuu voisi olla kiva lisä kuitenkin saaristoluontoon.

Hanni kirjoitti...

Ihania kuvia Unelmasta... *huoks* ja olipa mielenkiintoista tuo historiapuoli. Olisipa ihanaa jos olisi vanha talo ja vielä tietäisi, kuka siinä on aikoinaan asunut!

Mukavia talvipäiviä :)

Merja K kirjoitti...

Heipsan SeriL, terveisiä "naapuriin"

Nina hei, Unelma on osittain niin ihana historiansa takia. Uudessa talossa ei ole samanlaista henkeä, ei ainakaan meidän kotitalossa

Merja K kirjoitti...

Moikka Vekarus, itseäkin välillä hirvittää kahden pihan hoitaminen, katsotaan mitä siitä tulee :)

Hanni, ihania talvipäiviä myös sinulle. Olette olleet ahkeria oman kotinne kanssa

Anonyymi kirjoitti...

Hei, uutena lukijana olen aivan sanaton Unelmastanne, huoh... Tekstistäsi huokuu rakkaus tätä taloa kohtaan, valtavan kaunis lomaparatiisi!

My little cottage kirjoitti...

Heippa Merja,

en ole ollu pitkää aikaan blogissasi ja nyt pitkästä aikaa piipahdin tänne. Olette tehneet kovasti Unelmassa. Siellä on ihanan näköistä.
Linkaan sinut blogiini

terkut Jutta

CONNY*MADE kirjoitti...

hello,

your blog is fantastic.
i love your styl.

greating from the nederlands
conny