Moottoritie on kuuma

Oi, mikä fiilistelyilta. 11- v. esikoinen kertoi tekevänsä musiikkiesitelmän Pelle Miljoonasta ja äiti on fiiliksissä. Olen ollut aivan mieletön Pelle-fani 80-luvun alkupuoliskolla, kävin Lepakon keikat ja ostin LP-levyt.  Kaivoin tänään pölyiset älppärini esille ja esittelin niitä esikoiselle. Hän oli aivan ihmeissään, että miten kummassa tuollaisia kiekkoja kuunnellaan? Meillä on vielä LP-soitin jäljellä ja pidin hänelle aiheesta esitelmän. Esikoinen innostui levyistä ja halusi soittaa niitä itse, touhu tuntui hänestä niin eksoottiselta tänä CD- ja DVD-levyjen aikakautena.

Kuuntelin levyt läpi ja elin nuoruutta uudestaan, voi sitä aikaa :) Tuli niin nostalginen olo, ihana aikamatka nuoruuteen! Hoilasin levyjen mukana kappaleita kovaan ääneen, muistin näköjään sanat edelleenkin. Lempikappaleeni oli ja on edelleenkin Gloria , mutta "Vain rakkautta tulimme etsimään" on myös loistopläjäys

"Sulla on kultainen vuori. 

Timantteja kuin tähtiä yössä.

Maan ääriin mainetta ja kunniaa.

Ja kauneutesi kaikkialla tunnetaan.

Mutta ilman rakkautta, olet köyhempi kuin kerjäävä rampa .

Tiedät kuinka paljon on kaikki, kuinka pitkä matka on kauas.

Mitä ainetta on taivaan kansi ja osaat puhua satakielen kanssa.

Mutta ilman rakkautta, olet tyhmä kuin saapas.

Vain rakkautta tulimme etsimään.

Vain rakkaus kasvaa hyvää hedelmää.

Vain rakkaudesta saamme sisällön elämään.

Vain rakkauteen voi täällä  uskoa enää.

Vaatii paljon viisautta, ymmärtää yksinkertaisuutta.

Vaatii paljon valheita, löytää se mikä on aitoa.

Ja ilman rakkautta, totuus ilman valhetta.

Vain rakkautta tulimme etsimään.

Vain rakkaus kasvaa hyvää hedelmää.

Vain rakkaudesta saamme sisällön elämään.

Vain rakkauteen voi täällä  uskoa enää.

Mutta kuten kukkanenkin kuihtuu, jollei sitä kastella.

Niin myös rakkaus ruostuu, jollei sitä vaalita.

 Ja ilman rakkautta, mikään, ei mikään kasva.

Vain rakkautta tulimme etsimään.

Vain rakkaus kasvaa hyvää hedelmää.

Vain rakkaudesta saamme sisällön elämään.

Vain rakkauteen voi täällä  uskoa enää"

Hih, olipa hauska aikamatka. Myös mieheni yllätti minut tänään tuomalla kimpun tulppaaneja, joten tänään on ollut useampi aihe hymyyn :) Onko sinun päivässäsi ollut tänään ilonaiheita, toivottavasti!

Terkuin Merja

Höpinää Unelmasta

Mieli palaa ja halajaa Unelmaan, joten välillä taas juttua talowanhuksestamme. Huomasin, että blogissani on paljon uusia lukijoita, joten kerron seuraavassa muutama sana Unelman "historiasta". Olen kertonut tarinan ennenkin, joten skipatkaa, jos ette jaksa lukea höpinöitäni. Tervetuloa mukaan uudet lukijat, kiva kun käytte täällä :)

Unelma on ihana vapaa-ajankotimme, jonka hankimme reilut pari vuotta sitten. Olimme jo pitkään etsineet kesäpaikkaa ja aloin jo tuskastua koko touhuun. Hinta ja laatu kun eivät kohdanneet millään. Lopulta ihana mieheni keksi katsoa myytäviä kiinteistöjä loma-asuntojen sijaan ja sieltähän se löytyi. Olen usein kuullut ihmisten sanovan, että sen tietää, kun oikean kohtaa ja niin kävi tälläkin kertaa. Tiesin heti kun ajoimme pihaan, että tässä se talo on. Mieheni empi hetken ja halusi tietty teettää kuntotarkastuksen, mutta onneksi kaikki oli kunnossa ja hintatinkimisen jälkeen saimme kaupat aikaiseksi.

 

 

Talon ensimmäinen osa (keittiötupa ja nykyinen työhuone) on rakennettu 1910.  Keittiötuvan hirret ovat todennäköisesti tuotu jostakin savupirtistä, niin mustat tuvan hirret ovat. Kun ostimme talon, hirret olivat piilossa seinälevyjen alla ja olinkin tosi iloisesti yllättynyt, kun levyjen alta paljastuivat kauniit aikaa nähneet hirret.

1950-luvulla talossa asui kunnanlääkäri perheineen ja he rakennuttivat taloon lisää olohuoneen, vastaanottohuoneen (nykyinen telkkahuone), yläkertaan kolme makuuhuonetta sekä kellarin. Lääkäri piti vastaanottoa kotonaan ja nykyinen eteisemme on toiminut potilaiden odotustilana. Perhe majoitti myös kuulemma kesäisin vieraita Helsingistä, perhe harjoitti siis jonkinlaista Bed and Breakfast toimintaa. Äskettäin meillä kävi paikallinen puhelinasentaja tarkistamassa talon piuhoja nettiä varten ja hän hän kertoi katsoneensa 50-luvulla Unelmassa ensimmäistä kertaa elämässään televisiota :)

Unelma alkaa olla aika lailla kuosissaan,  tosin koko ensimmäinen kesä menikin taloa puunatessa ja tuunatessa. Toki puutteitakin löytyy; parit verhot vielä puuttuvat, eteinen on tapetoimatta ja jalkalistat uupuvat. Huoneista työhuone on eniten rempalleen, mm. ikkuna kaipaa verhoja. Haluan tähän huoneeseen valkoiset laskosverhot ruutureunalla, mutta koska hyvässä muistissa on, miten paljon laskosverhoissa on töitä, on projekti vähän viivästynyt.

Ensi kesänä onkin vuorossa pihan kohennus. Pelkosen Maija tekee meille pihasuunnitelman ja alustavan suunnitelman nähtyäni, odotan innolla kesää. Piha on ollut aikoinaan tosi kaunis, kunnanlääkärin rouva on pitänyt siitä hyvää huolta. Valitettavasti piha on ollut hoitamatta parikymmentä vuotta ja niinpä entisestä loistosta on jäljellä vain yksi pioni, villiintyneet juhannusruusut ja umpeen kasvanut puro. Töitä siis riittää, mutta mihinkäs tässä on kiire..

 

Tässä siis juttua talowanhuksestamme, jota minulla on taas niin ikävä. Sillä talolla on sielu, enkä missään muualla koe samanlaista rauhaa kuin Unelmassa. Tunne olisi ehkä erilainen, jos asuisimme siellä, mutta nyt kun pääsen sinne harvakseltaan, nautin joka minuutista.  Ja koska parin viikon takainen talvikokeilu oli varsin onnistunut, voimme jatkossa käydä Unelmassa paukkupakkasillakin.

Luistavaa tammikuista viikkoa!

Maanantaiterkuin Merja

Ensimmäinen enkeli uunista ulos

Päivän hiihtolenkki takana ja nyt riittää taas virtaan Tilda-juttujen värkkäämiseen. Pakkasasteita oli vain kymmenen ja sää oli oikein sopiva - suksi luisti ja pito oli kohdallaan. Kiva huomata, että pakkaskeleihin on jo tottunut, toivottavasti tällaisia kelejä jatkuisi koko talven ajan. Tosin täällä etelässä pakkanen tuntuu yleensä kylmemmältä kuin sisämaassa. Unelmassa kävimme hiihtämässä -20 C kelissä, eikä se tuntunut liian kylmältä. Täällä taas en hevin lähde ladulle moisella pakkasella. 

Ensimmäinen enkeli valmistui ja se matkaa Unelmaan, kuinkas muuten. Tämän neitokaisen nimi on Anniina ja hän hihittelee itsekseen tuossa sohvallamme. Mikä lie neitoa niin kovasti naurattaa :) Lisää enkeleitä on tulossa, seuraavaksi taidan tehdä pari yöpukuenkeliä lapsille.

Kävin viime viikolla pikaisesti alessa ja löysin oheisen kankaan. Tai oikeastaan ystäväni löysi sen minulle, hän on ihan haka ostoksilla ja tekee loistolöytöjä edulliseen hintaan. Sanoinkin hänelle, että ensi kerralla pyydän hänet lounaspalkalla koko päiväksi ostoksille mukaan, niin säästyy rahaa ja aikaa ;) Tuo kangas on ollut edellisessä elämässään verho ja mielestäni hieman levoton toimittamaan sitä virkaa. Mutta Tilda-hahmoille siitä saa loistavia vaatteita, kangaspalat ovat juuri sopivan kokoisia vaatteita silmällä pitäen. Ja kankaassa on tosi hyvät tildamaiset kuosit.

Nyt jatkuvat ompeluprojektini, leppoisaa sunnuntaiehtoota!

Terkuin Merja

Tilda-ompeluksia

Pääsin kuin pääsinkin ompelemaan, lainasin äidiltäni 40 v. vanhaa Eva-konetta ja onpa se hyvä! Pesee mennen tullen uuden singerini, aivan loistomasiina.

Aloitin ompelu-urakkani pitkän tauon jälkeen hieman pienemmistä projekteista. Nämä korunuket olivat sopivan pieniä ja valmistuivat tosi äkkiä. Malli on uusimmasta Tilda-kirjasta. Tosin kankaat eivät ole Tildaa, kaivelin kangaskätköjäni ja tykästyihin noihin kankaisiin. Esikoinen halusi itselleen tuon vihreäsävyisen, hempeä roosa taas matkaa Unelmaan. Kuopuksen nukke on vielä tilauksessa, ompelen välillä jotain muuta. Oheiseen pellavaan on jo piirretty kolmen enkelin kaavat, katsotaan mitä niistä tulee. 

Tuntuu, että en voi kylliksi hehkuttaa tätä talven ihanuutta. Pidän talvesta, jos se on vaan kunnon sellainen. Ja kunnon sellaisista saa nykyään aika harvoin enää nauttia täällä "etelässä". Olimme taas tänään hiihtämässä ja kuopuskin jopa hiihti ilman sen suurempia marinoita. Ehkä tekniikka ja kunto ovat hänelläkin jo vähän karttuneet. Itse hiihdin lopuksi pikkulenkin lujalla vauhdilla, siis lujalla rapakuntoiselle ja hyydyin täysin "Marjo Matikaisen nousuun". Nousu lienee saanut nimensä siitä, että ko. hiihtäjä aikoinaan harjoitteli näissä maisemissa ja nousu on pitkä ja jyrkkä. Ihailin vierestä, kun eräs luisteluhiihtäjä nykäisi nousun hirmuisella temmolla ylös, jo pelkkä katselu hengästytti :)

Vain kaksi päivää ja taas on viikonloppu. Vaikka lomalla on mukavaa, on myös arkeen palaaminen kiva asia. Ei siis laisinkaan harmita, että säännöllinen arki alkaa taas ensi viikolla. Tosin koululaisten hiihtolomaan ei ole enää kovin pitkä aika, joten arkeen ei ainakaan tässä välissä ehdi leipääntyä.

Talvisin terveisin Merja

Ps. Kiitos ystävälliselle blogini lukijalle, joka tarjosi ompelukonettaan lainaksi :)

Maanantain kuulumisia

Miniloma on takana ja paluu arkeen on tapahtunut. Loma oli oikein rentouttava, ei mitään erityistä ohjelmaa eikä aikatauluja. Myös lapset tykkäsivät, esikoinen kysyi heti tänä aamuna, koska menemme Unelmaan uudestaan. Piakkoin, toivottavasti!

Muutaman kilometrin päässä Unelmasta olevassa taajamassa oli loistolatu ja kävimmekin hiihtämässä joka päivä. Ei haitannut vaikka pakkanen paikkui, kunhan puki riittävästi päälle. Kuopuksemme on hieman mukavuuden haluinen, mutta saimme houkuteltua hänetkin hiihtämään ihan mukavan pituisia lenkkejä. Ajatuksena on käydä hiihtelemässä enemmänkin ennen hiihtolomaa, jotta pääsisimme lomalla koko porukalla vähän pidemmälle hiihtoretkelle. Katsotaan kuinka käy :)

Myös Monopoly Cityä pelasimme koko perheen voimin. Esikoinen sai sellaisen joululahjaksi ja peli osoittautui paljon kivemmaksi kuin perinteinen Monopoly. Peli kesti kyllä kauan, pelasimme sitä kahtena päivänä yhteensä viisi tuntia, ennenkuin voittaja selvisi. Säännöt tuntuivat aluksi aika monimutkaisilta, mutta kun peli eteni ja tuli tutuksi, se olikin tosi hauska ja mielenkiintoinen. Mutta ihan joka ilta ei ko. peliä viitsi pelata, sen verran aikaa vievää se on.

Kaivoin juuri kaikki kankaat ja kaavat esille aikomuksenani alkaa ommella. Mutta kas kummaa huomasinkin, että molemmat ompelukoneeni ovat Unelmassa. En ole ommellut puoleen vuoteen, mutta luulin, että 20 vuotta vanha känkkä singerini olisi ollut täällä kotona. Vaan eipä ollutkaan ja nyt harmittaa. Olisi ollut niin kiva ommella Tilda-juttuja, mielessä on vaikka mitä ideoita :(

Täytyy siis keksiä jotain muuta tekemistä, esim. pyykinpesua ja siivoamista olisi agendalla. Ompeleminen olisi vaan niin paljon hauskempaa, eikä nuo edellä mainitut oikein kiinnosta. Onneksi ystäväni tulee parin tunnin päästä kyläilemään ja lähdemme sauvakävelylle. Kunnon ulkoilulenkki ja kuulumisten vaihtaminen piristää varmasti ja ehkä siivoaminen innostaa sen jälkeen :)

Maanantaiterkuin Merja

Lunta ja pakkasta

Luonto on kyllä tarjoillut parasta antiaan viime päivinä. Ja huomaan kiinnittäväni eri tavalla huomiota luonnon kauneuteen täällä Unelmassa kuin kotona. Tänään esimerkiksi huomasin, miten hiljalleen lumihiutaleet leijailevat, en ole koskaan aikaisemmin kiinnittänyt moiseen asiaan huomiota. Myös sininen hetki on sykähdyttänyt joka päivä. Hämärä hiipii hiljalleen ja hetken kuluttua maisema kääriytyy pehmeään pimeyteen. 

Täällä Unelmassa luonto on niin lähellä, että tuntuu kuin se tulisi ikkunoista sisälle asti, kotona kaupungissa samanlaista tunnetta ei synny. Eilen käydessämme hiihtolenkillä metsän kauneus salpasi hengityksen. Niin rauhallista ja uskomattoman kaunista!

 Yllä näkyvä maisema avautuu makuuhuoneemme ikkunasta.

Huomenna on paluu kotiin ja asia harmittaa minua jo etukäteen. Haluaisin jäädä tänne Unelmaan, mutta arjen velvollisuudet kutsuvat ja kotiin on pakko palata.   Pah :(

Nyt kun olen saanut ladata akkuja, mielessä pyörivät taas monenlaiset suunnitelmat ja ideat. Ensi viikolla aionkin kaivaa ompelukoneen esille ja aloittaa tildailut. Kevääseen ei ole enää pitkä aika ja esimerkiksi viimeisimmässä Tilda-kirjassa on kivoja keväisiä ja kesäisiä ompeluideoita.

Kankaita on varastossa odottamassa läjäpäin, kunhan vain löydän ne. Mr Järki on nimittäin siivonnut varastoamme, enkä ole ihan varma, minne kangaskätköni on siivottu :)

Nyt lähdemme hiihtämään. Pakkasmittari tosin näyttää -20 C, joten täytyy pukeutua lämpimästi. Mukavaa lauantai-iltaa!

Pakkasterkuin Merja

Tammikuun ensimmäinen

Pidän kovasti uuden vuoden päivästä, koska koko vuosi on vielä puhtaana ja koskemattomana edessä. Tuntuu, että mikä vain on mahdollista ainoastaan taivas on rajana. Mitään erityisempiä lupauksia en yleensä tee, tosin ruokavalion ja liikuntatottumukset aion ottaa tarkempaan syyniin, taas kerran

Tulimme juuri luistelemasta ja Unelma on suloisen lämmin. Olemme positiivisesti yllättyneitä talon lämmöstä. Ajattelimme, että talo voisi olla näillä pakkasilla aika viileä, mutta onneksi olimme väärässä. Takka loimuaa aamusta iltaan ja se vielä osaltaan lisää ihanaa tunnelmaa. Lämmitimme eilen rantasaunan ja viilensimme itseämme kipakoiden löylyjen jälkeen tekemällä parit lumienkelit. Veri lähti kiertämään kohinalla, vaikka lumi tuntuikin tosi kylmältä.

Vietimme joulua Tampereella ja ehdin kierrellä aatonaattona kaikki Tampereen ihanat sisustuskaupat. Oheiset possut löytyivät Villa Harmoniesta, jolla on liike nykyään Tallipihalla. Possut saivat nimikseen Pinky ja Ernest ja ne löysivät vakituisen asuinpaikan Unelmasta. Possujen lisäksi tein myös muita löytöjä, mutta ne odottavat kaapeissa ja komeroissa ensi joulua.

Tunnelmallista perjantai-iltaa!

Terkuin Merja