Ajelin eilen kotiin viiden maissa, kun olin noutanut kuopuksen päiväkodista. Hiekkatiellä lähellä kotiani ajaessani, koin yhtäkkiä voimakkaan ahaa-elämyksen - pimeyden selkä on taittunut. Ei ollutkaan enää niin pimeää ja hämärää vaan ulkona oli vielä valoisaa. Oli ihana tunne tajuta, että viimeinkin mennään valoa kohden.
Tästä ihanasta tunteesta johtuen halusin saada kevään tunnun myös kotiini, joten surautin singerilläni oheiset kevätkukkaset. Kukkasen nimi on tildakakkara ja mikä parasta, näitä ei tarvitse edes kastella :) Kevätmielellä Merja Kasperiinasta
Tästä ihanasta tunteesta johtuen halusin saada kevään tunnun myös kotiini, joten surautin singerilläni oheiset kevätkukkaset. Kukkasen nimi on tildakakkara ja mikä parasta, näitä ei tarvitse edes kastella :) Kevätmielellä Merja Kasperiinasta
2 kommenttia:
Ihania unelmia ja kuvia sinulla. Pitäisköhän minunkin vaihtaa mullitetut kukat ommeltuihin, ei tarvis aina olla sormi mullassa, tarvitko vettä?
Löysin juuri sivusi ja voi mitä ihanuuksia blogisi onkaan pulloillaan! Nuo upeat kukat sopisivat meidänkin astmalapsen kotii n ;)Hienoja juttuja sulla!
Lähetä kommentti