Astiakaapin tuunaus

Pikainen päivitys tänne blogiin ennenkuin starttaamme Unelmaan. Juhlat on juhlittu, hauskaa oli ja illan kruunasi Miljonasateen keikka. Huomasin eilen Hesarista, että ko. bändi on Presidentti Clubilla ja niinpä suuntasimme synttärijuhlista jatkoille sinne. Bändi oli loistava ja seurana minulla oli kolme komeaa miestä, jotka jäivät vielä kanssani tanssimaan bändin lopetettua soittonsa. Ei hassumpaa :)

Ohessa pikku tuunaus, jonka tein Unelman astiakaapille. Ostimme kaapin Hämeenlinnan Suurkirpputorilta, josta olemme tehneet myös muita loistolöytöjä. Muuten kaappi on oikein kelpo kapistus, mutta tuo punainen väri hieman tökki. Niinpä sivellin käteen ja punaiset osat saivat käden käänteessä uuden värin. Tuo harmaa sopii hyvin muuhun keittiön väritykseen ja nyt olen kaappiin tosi tyytyväinen. Pikku jutuilla voi saada paljon aikaan.

Voikaa hyvin ja nauttikaa viikonlopusta!

Terkuin Merja

Matkailu avartaa

Viikonloppu vaihteeksi käsillä ja hieman ihmettelen, mihin tämä viikko katosi?? Tänään on taas synttärijuhlat, mutta ei haittaa, olen nauttinut elokuun ihanasta juhlahumusta. Sääli että tämän jälkeen juhlat loppuvat ainakin toistaiseksi. Ja tällä kertaa lapset menevät mummin luo yökylään, joten ei ole edes kiire kotiin. Luksusta!

Huomenna kurvaamme Unelmaan, mutta joudumme valitettavasti lähtemään sieltä sunnuntaina jo ajoissa pois. Mies suuntaan ensi viikoksi Aasiaan ja tylsää kyllä, lento lähtee jo sunnuntaina iltapäivällä. Kaukokaipuu taas iskee meikäläisenkin mieleen ja hassua kyllä, olen alkanut jopa lämmetä Aasialle. Ennen olympialaisia ja niiden aikana tuli paljon ohjelmia Kiinasta ja kun niitä katsoin, tuli sellainen olo että tuonne olisi kiva mennä.

Syy miksi en erityisemmin pidä Aasiasta johtuu seuraavasta tapahtumasta. Olin nimittäin kymmenisen vuotta sitten Hongkongissa pari viikkoa työmatkalla, töissä tuon lyhyen ajan silloisen työantajani tytäryrityksessä. Laskeutuminen Hongkongiin oli tosi jännää, sillä kone kirjaimellisesti kurvaili kerrostalojen välistä keskelle kaupunkia olevalle lentokentälle ja koneesta tosiaankin näki talojen ikkunoista sisään. Ja lentokenttä oli huima ilmestys, olin töissä lähistöllä olevassa talossa ja näin suoraan lentokentän kiitoradalle. Nyttemin kenttä on siirretty muualle, joten tuota extreme-kokemusta ei pääse enää kokemaan.

Olen todella ruokarajoitteinen, tai lähinnä minun pitää tietää mitä lautasellani on. Illallisella jos toisellakin tuo tietäminen oli hiukka hankalaa ja niinpä söin tosi huonosti tuon kaksiviikkosen aikana. Muutenkin tunsin oloni tukalaksi tuossa kaupungissa, enkä pystynyt nauttimaan muurahaispesän kuhinasta. Niinpä viimeistä edellisenä päivänä, kun olin matkalla metrolla mantereen puolelta saaren puolelle, yht´äkkiä alkoi tuntua, että ilma loppuu. Sydän hakkasi ja keuhkot tuntuivat halkeavan ja ajattelin saavani sydänkohtauksen. Kun metron ovet aukesivat, ryntäsin infopisteen luo ja sopersin jotain sekavaa. Minulle tilattiin ambulanssi ja sehän olikin sitten show kerrakseen. Soitin miehelleni ambulanssista, että kuolen tänne Hongkongiin. Mieheni tietysti hätääntyi, hän oli keskellä palaveria, kun jokseenkin hysteerinen mielitietty soittaa ja kertoo kuolevansa. Soitin myös Hongkongissa olleelle suomalaiselle esimiehelleni ja hän yritti saada tolkkua mihin minua viedään. Itsellä ei ollut asiasta aavistustakaan, mutta ambulanssimies yritti selittää pomolleni, että "st. patlik`s hotpital". Pomoni oli aivan kysymysmerkkinä, mutta onneksi hän sai jotenkin paikan selvitettyä.

Niinpä meikäläinen oli ambulanssissa matkalla sairaalaan, happinaamari kasvoilla ja varmana että kuolee. Kyllä näin jälkikäteen naurattaa, silloin ei sitten tippaakaan. Lääkäri teki diagnoosin, että sairastan menierin tautia (joku tasapainojuttu korvassa). Taas puhelin käteen ja puhelu mieheni veljelle, joka on lääkäri "mikä ihmeen menierin tauti, voinko tosiaankin sairastaa sitä? Juu et todellakkaan, kun tulet Suomeen mene uudestaan lääkäriin".

Seuraavana päivänä pääsin onneksi kotimatkalle, mutta kun kapteeni kuulutti ollessamme laskeutumassa Köpikseen, että koneen laskutelineissä on vikaa, päätin, että en enää koskaan lähde Aasiaan, jos selviän tältä reissulta kotiin. Selvisinhän minä ja tuo lupaus on pitänyt näihin päiviin asti.

Niin ja se kohtaus oli tietty hyperventilaatio, mutta kun en ollut kokenut koskaan aikaisemmin sellaista, en tietenkään hiffannut, mikä oli homman nimi. Ja ambulanssissa annettu happi vain pahensi tilannetta. Hassu tilanne, tekevälle näköjään sattuu. Katsotaan, josko kuitenkin uskaltautuisin Aasiaan pian uudemman kerran :)

Mukavaa viikonloppua!

Terkuin Merja

Köökin puolelta

Vaihteeksi kuvia Unelman keittiöstä. Keittiö oli aluksi minun lempihuoneeni, mutta nyt olohuoneesta on tullut varteen otettava kilpailija. Keittiössä minut eniten viehättävät sen avaruus ja ne ikivanhat ihanat hirret.

Nuo vanhannäköiset tiilet ovat laattaa ja hyllyt Metsänkylän Navetasta hankittua vanhaa latolautaa. Verhon taakse kätkeytyy mm. mikroaaltouuni.

Hyllyllä olevat astiat ovat Hemtexin valikoimista. Aterimet ovat Sabren.

Kuiva-aineet ovat hyllyllä sulassa sovussa Ikean purkeissa.

Nykyisin "lastavastaavana" toimiva vanha tonkka tms. on ollut käytössä aikoinaan mieheni isovanhemmilla.

Tämä öljykaadin on Ison Ompun Mokosta. En ostanut kaadinta ensi kertaa nähdessäni ja se jäi kaivelemaan. Onneksi niitä oli vielä, kun Omppuun tuli äskettäin uudemman kerran asiaa.

Keittiön lattialla oleva matto on Eija Rasinmäen mallistoa. Olemme ostaneet Unelmaan useammankin hänen mattonsa - laatu, hinta ja värit kohtaavat noissa matoissa mitä mainioimmalla tavalla. Keittiön matossa on aivan mahtava väriyhdistelmä.

Tässä kuvassa näkyy hyvin ne vanhat hirret. Välillä istuskelen ja nautiskelen kiikkutuolissa ja mietiskelen samalla, mitä kaikkea nämä ikivanhat seinät ovat nähneet. Teen usein mielenkiintoisen ja kuvitteellisen aikamatkan menneeseen :)

Sellaisia kuvia tällä kertaa. Ja hei keskiviikossa jo mennään, mihin alkuviikko hävisi?

Terkuin Merja

Bedroom

Tosi kiva, että olette noin sankoin joukoin osallistuneet arvontaan. Ja vielä ehtii mukaan kommentoimalla edellistä postaustani. Joukossa on paljon uusia tuttavuuksia, käyn tutustamassa blogeihinne lähiaikoina. Ja kommentit ovat aina tervetulleita, niitä on kiva lukea, joten jatkossakin olisi mukavaa, jos vaan jaksatte kommentoida :)

Viikonloppuna olimme kaksissa nelikymppisissä vieraana, mutta eilen ehdimme piipahtaa Unelmassa. Otin valokuvia oikein urakalla ja ohessa näytillä makkarin ilmettä. Sänkypeitto on Hemtexin pöytäliinasta ja vihreät reunukset saman liikkeen verhoista. Myös valelaskosverho on pöytäliinaa ja verhokangasta.

Ruusut on tehty Tilda-kankaista ja mielestäni ne ovat sievät tuossa korissa.

Lipaston päällinen on vielä vaiheessa, tällä hetkellä näyttää tältä.

Ja enkelityynykin löysi paikan makuuhuoneen nojatuolista. Tosin tämä lienee väliaikainen sijoituspaikka.

Unelman muutamat huoneet vielä kaipaavat tekstiilejä, joten lähden tänään löytöretkelle keskustaan. Toivottavasti sopivia kankaita tulee vastaan. Aion myös katsastaa potentiaaliset sisustuskaupat, joten mahdollisista löydöistä kuvia myöhemmin.

Energistä alkavaa elokuun viimeistä viikkoa!

Terkuin Merja

Arvonta

Kiitos ja kumarrus kaikille blogini lukijoille. Kiva, että jaksatte seurata tekemisiäni ja ajatuksiani blogini välityksellä.

Minun piti järjestää arvonta jo 20 000 ja sittemmin 25 000 kävijän kohdalla, mutta jotenkin ne menivät huomaamattani ohi. Niinpä järjestän arvonnan nyt. Palkintona on 35 euron arvosta Tilda-tuotteita liikkeeni valikoimista, voittaja saa siis itse valita mitä tuolla summalla haluaa. Postitus sisältyy tietysti myös tähän palkintoon.

Osallistua voi jättämällä kommentin tähän viestiin elokuun viimeiseen päivään mennessä. Arvonta suoritetaan 1.9. maanantaina.

Aurinkoista viikonloppua kaikille blogini lukijoille!

Terkuin Merja

Home sweet home

Oma kotis kullankallis – niinpä. Meidän koti vaan on jäänyt aivan hunningolle viimeisen puolen vuoden aika. Olen keskittänyt kaiken intoni ja tarmoni Unelmaan, oma koti on toiminut varastotilana ja pyykinpesupaikkana. Joka nurkka on täynnä tavaraa ja siivooja on näemmä jättänyt tänä kesänä meidän huushollin väliin ;)

Marja Kristiina kirjoitti tässä aiemmin kesällä omassa blogissaan kotiin uudelleen rakastumisesta. Mietin, että minunkin pitäisi rakastua kotiimme uudestaan. Täytyisi muistuttaa taas mieleen ne talon hyvät puolet ja miksi olen aikoinani valinnut tietyt asiat. Ja ja joku asia talossa todella mättää, täytyisi miettiä, mitä asialle voisi tehdä.

Muistan ajan reilun seitsemän vuoden takaa, kun muutimme tähän vasta valmistuneeseen taloomme. Ensimmäisen vuoden ajan huokaisin joka kerta kotiin tullessani. Mikä valo ja avaruus. Se tuntui niin uskomattomalta edellisten kotien jälkeen ja olin aivan myyty. Olohuoneen katto kohoaa korkeimmillaan yli viiteen metriin ja ikkunat ovat tosi isot.Valoa siis riittää (valitettavasti kuvat eivät anna oikeutta näkymällä, vika sekä kuvaajassa että kamerassa). Myös alkuaikoina sisustustyylini oli selkeä, kunnes aloin pari vuotta sitten rönsyillä romanttisempaan suuntaan. Ja lopputulemana oli tyylien suloinen sekasotku.

Tänään kuitenkin kyllästyin sekasotkuun ja aloin raivata paikkoja. Ja sitä paitsi nyt kun meillä on maalaisromanttisen tyylin tyyssija Unelma, voin karsia oman kodin taas selkäksi kokonaisuudeksi.

Aloitin olohuoneesta ja tyhjensin kaiken ylimääräisen pois. Olohuone näyttää aika paljaalta ja odottaa uutta ilmettä mm. tekstiileillä. Mutta koska en ole vielä ihan varma, mitä haluan, annan sen olla hetken tuollaisena ja ajatusteni muhia. Myös takka näyttää orvolta, mutta senkin ehostusvuoro koittaa vielä tässä syksyn mittaan.

Seuraavaksi minun pitäisikin siirtyä muiden huoneiden kimppuun ja myös kaapit odottavat tyhjennystä. Huh, mikä urakka, huimaa jo etukäteen ;) Tosin eihän tässä valmiissa maailmassa ole mihinkään kiire, joten pieni pala kerrallaan edetään.

Sunnuntaina pääsen vihdoin Unelmaan. Täytyy ottaa kamera mukaan, jotta saan uusia kuvia ensi viikoksi näytille.

Iloista perjantaipäivää!

Terkuin Merja

Ps. iloinen "vahinko" tapahtui eilen, kun meidän telkkari päätti sanoa itsensä irti. Inhoan sitä laatikkoa ja vihdoin olohuoneeseen saadaan linjakas töllötin, hip hei!

Tänään vuorostaan touhupäivä

Tildailut jäivät tänään töissä vähiin, sillä olin kovasti työntouhussa. Lisäksi liikkeessäni kävi mukavia vieraita, joten aika kului joutuisasti rupatellessa.

Eräs asiakkaani oli lukenut blogistani synttäreistäni lahjatoiveineen ja toi minulle ison kasan perennoja. Ihan uskomaton juttu. Hän kielsi kiittämästä kasveista, joten en kiitä, mutta toistanpahan vielä, että olen aivan ällikällä lyöty ja miten ihana yllätys lahja olikaan. Olen tosiaankin otettu tästä ystävällisestä eleestä :)

Myös ystäväni Siiri poikkesi liikkeessä ja hän oli tehnyt minulle aivan ihanan lahja. Hän oli ottanut lehtileikkeitä syntymäpäiväni Hesarista vuodelta 1968 ja tehnyt niistä taulun. Leikkeissä oli loistavia juttuja, hilpeyttä herätti mm. Lasten hotellin ilmoitus. Hotelliin sai viedä lapsia päivä-, tunti-, vuorokausi-, viikonloppu- tai yöhoitoon. Myös myynti-ilmoitus Eläintarhantien ylikulkusillasta, joka myydään eniten tarjoavalle, oli hupaisaa luettavaa. Kiitos ystävä rakas!!

Illalla kotosalla ehdin hiukka tildailla ja ohessa viimeisin tuotokseni - muistitaulu Tildan tapaan. Taulu matkaan Unelmaan, of course. Myös kortti on tämän päivän tekeleitä, menemme perjantaina nelikymppisille ja tein kortin päivänsankarille.

Kiva ja touhukas päivä kaiken kaikkiaan. Tästä on hyvä jatkaa viikonloppua kohden :)

Terveisin Merja

Lorvipäivä

Olen tänään hyvällä omalla tunnolla viettänyt lorvipäivää. Aamulla saatoin kuopuksen eskariin, mutta sen jälkeen päätin kellahtaa sohvalle hyvän romaanin kera. Aikani luettuani alkoi vätystää ja otin pikku torkut keskellä päivää. Iltapäivällä vein esikoisen kaverinsa kanssa Serenaan ja vetelehdin pari tuntia sen jälkeen Petikon kaupoissa. Eurokankaasta en löytänyt taaskaan mitään kivoja kankaita -Unelma tarvitsisi vielä parit verhot.

Oheiset löydöt tein kuitenkin kaupasta, jossa myydään myös Riviera Maisonia ja muita hinnakkaita merkkejä. Kaupassa aikani kierreltyäni, suuni loksahti auki, kun kuulin seuraavan keskustelun. Siinä myyjä (omistaja?, myymälävastaava? tms) opasti toista myyjää jotensakin näillä sanoilla: "Täytyy laittaa nuo tyynyreppanat alennukseen. Asiakkaat kun huolivat mitään vaan nurkkiinsa, jos myy alennuksella".

Aivan uskomatonta asiakkaiden aliarvioimista ja vielä kun kyseessä on tosiaankin nk. laatuliike. Ja kenelle myyjälle tulee ylipäätänsä mieleen päästää suustaan tuollaista, varsinkin kun asiakas seisoo vieressä?? Teki mieli jättää ostokset liikkeeseen, mutta kun olin ne jo raahannut kassalle, maksoin tuotteet kiltisti. Eipähän tosin tarvitse hetkeen mennä tuohon liikkeeseen. Pah...

Blogiani on muistettu, kiitos!! Maissi muisti minua oheisella tunnustuksella äskettäin. Lomani aikana sain myös pari tunnustusta, jotka mainitsin aikaisemmissa postauksissani. Kiitos kovasti, tunnustukset lämmittävät aina mieltä. Blogeja selatessani kuitenkin huomasin, että aika monella on jo ko. tunnustus, joten pidän pienen tuumaustuokion palkinnon kanssa.

Vielä lorvipäivää palatakseni, täytyy kyllä sanoa, että on ollut kiva päivä. Ajan näköjään saa kulumaan joutuisasti, vaikka ei tekisikään mitään. Ja sitä paitsi ajatukset saa jotenkin mukavasti järjestykseen joutilaana ollessaan. No huomenna on työpäivä, joten pääsen taas työntouhuun. Monta Tilda-ideaa onkin muhimassa, niistä kuvia taas myöhemmin. Palaamisiin siis!

Tiistaiterkuin Merja

Neljät synttärit ja yhdet hautajaiset, häitä ei laisinkaan

Elokuu näyttää tänä vuonna olevan tapahtumarikas kuukausi. Tosiaankin neljiä synttäreitä vietetään oikein kunnon juhlien kera ja surullista kyllä myös yhdet hautajaiset mahtuvat mukaan. Harmi vaan, että kukaan kavereista tai sukulaisista ei kunnostaudu häärintamalla, olisi ihanaa päästä häävieraaksi.

Huomenna matka vie synnyinseudulleni Keski-Suomeen kummitätini hautajaisiin. En ole pitkään aikaan käynyt ko. seudulla ja vaikka hautajaiset ovatkin surullinen asia, on lapsille mukava näyttää omia lapsuudenmaisemia. Varsinkin kun ovat jo sen verran isompia, että asioista jotain jo ymmärtävät. Tosin minulla ei ole aavistustakaan, miten pääsen sängystä ylös aamulla klo neljä. Sääliksi käy myös matkakumppaneita, olen nimittäin todella sietämätöntä seuraa väsyneenä :(

Villa Unelmassa tuli vietettyä niin tiiviisti aikaa kesällä, että on ihan kivakin tehdä välillä jotain muuta. Tämän viikonlopun jälkeiset viikonloput menevät synttärihumussa ja syyskuun alkupuolella on messut Wanhassa Satamassa. Eli viikonloppua päästään viettämään Unelmaan vasta syyskuun puolivälissä. No hyvää kannattaa odottaa, mutta ajelen tässä lähiaikoina viikolla katselemaan, kuinka talowanhuksemme jaksaa. Taloa on ikävä...

Tänään kaahasin ompelukoneella tuhatta ja sataa, lopputulemana mm. oheinen tyyny. Olen tosi tyytyväinen tuotokseeni. Tosin vasta jälkikäteen tuli mieleen, ettei kirjontakuviota olisi tarvinnut upottaa kankaaseen. Olisin voinut ommella sen kankaan päälle, varsinkin kun reunoihin tuli peittävä siksak-nauha (mikähän lie on nauhan oikea nimi?). Myös Vintage Angel on jo aika pitkällä, ihan valmiiksi en sitä saanut.

Että sellaisia viikonlopputunnelmia. Nyt täytyy alkaa pakata, sitä ei ehkä kannata jättää aamuun.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Terkuin Merja

Pientä värkkäystä

Tilda-addiktien sivuilla on ollut jo näkyvissä joulujuttuja ja omassa päässäkin jouluaskartelut ovat alkaneet surrata. Kaivoinkin esille Tildas Julehus kirjan, joka on oikeastaan lempparini Tilda-kirjojen joukossa. Kirjassa on 131 sivun verran aivan mahtavia ompelu- ja askarteluohjeita. Kirja on myös tosi kaunis sisustuskirja, kuvauksissa käytetyt atmosfäärit ovat silmää hiveleviä. Nyt kun vielä osaisi päättää, mistä ompelusta tai askartelusta aloittaisi. Onneksi kerrankin älyän aloittaa joulujutut ajoissa, yleensä tulee aina kiire ja viime hetken paniikki, kun jouluaskartelut jäävät niin viime tippaan.

Ajattelin myös tehdä oheisesta pakkauksesta Vintage Angel hahmon. Unelma selkeästi kaipaisi sellaista :)

Ompelurintamalla sain tänään jotain pientä aikaiseksi, kun tartuin neulaan ja kirjoin kuvassa olevan enkelikuvion. Väritin kuvion lopuksi leimasintyynyillä. Suunnitteilla on kiinnittää tämä enkeli tyynyliinaan kiinni - laitan kuvaa näytille, kunhan saan tyynyliinan valmiiksi. Unelma kaipaa selkeästi sellaistakin :)

Jihuu, helteitä on vielä luvassa!! Niitä odotellessa....

Keskiviikkoterveisin Merja

Paluu arkeen

Arki on siis viimein virallisesti koittanut ja lapset saatettu taas koulutielle. Kuopus lähti eskariin ja vaikka aamulla kovasti jännittikin, iltapäivällä oltiin jo hätistämässä äitiä pois koulun pihalta. Kello oli tuossa vaiheessa jo neljä, mutta se oli kuopuksen mielestä liian aikainen ajankohta kotiinlähdölle (kuvassa iskä ja kuopus koulumatkalla).

On muuten mielenkiintoista, miten erilainen eskari on koululla ja päiväkodissa. Esikoisemme kävi neljä vuotta sitten eskarinsa päiväkodissa ja kuopus on nyt siis koulun eskarissa. Päiväkodin eskari tuntuu olevan enemmän päiväkotimainen ja koulun eskari taas selkeästi koulumainen. Tuntuu kuin kynnys päiväkodin eskarista kouluun olisi paljon isompi kuin koulueskarista. En oikein tiedä, kumpi on parempi. Tuntuu vaan siltä, että koulun aloitus tuli hiukka shokkina silloin aikoinaan esikoiselle, kun hyppy päiväkodista ekalle luokalle oli tosiaankin niin suuri. Varmaankin riippuu paljon lapsesta, miten muutoksen ottaa, mutta meidän vilkkaalle kuopukselle tekee ainakin hyvää harjoitella jo koulun sääntöjä ennen varsinaista koitosta. Sitä paitsi on mukavaa, että myös eskarilaiset pääsevät koulun yhteisiin tilaisuuksiin ja juhliin, näin koulu tulee tosiaankin jo tutuksi ennen ekaa luokkaa.

Vaikka arki kuulostaakin sanana tylsältä, minusta on mukava palata säännölliseen arkeen. Mieli on pitkän loman jälkeen täynnä uusia ideoita ja sormet syyhyävät askartelujen kimppuun. Ajatuksissa on paljon avoimia kysymyksiä, mutta nyt ne tuntuvat mahdollisuuksilta eikä niinkään ahdistavilta keskeneräisyyksiltä. Yleensä olen todella lyhytpinnainen ja haluan kaiken tapahtuvan heti tässä nyt. Tällä kertaa tuntuu kuitenkin, että mieli malttaa odottaa ja jotain mukavaa on kohta tapahtumassa :) Hyvällä mielellä siis kaiken kaikkiaan syksyä kohden.


Lopuksi vielä esimerkki, miten yksinkertainen voi olla kaunista. Sain oheisen pienen suklaarasian luottokampaajaltani (Kaleville halit!!) viime viikolla. Sisällä oli kaksi suklaakonvehtia, jotka maistuivat taivaallisilta. Ja millainen rasia niillä olikaan. Minusta rasia oli niin kaunis, että se oli pakko säilyttää. Näitä suklaita myydään Kampin kauppakeskuksen alakerroksessa. Seuraavalla Helsingin visiitillä on pakko käydä ostamassa näitä muutama jemmaan.

Ihanaa, aurinko paistaa!

Tiistaiterkuin Merja

Pihakuvia

Viikonloppu vilisti ja vilahti taas hujauksessa ja lasten viimeinen lomapäivä on huomenna käsillä. Vietimme viikonlopun Unelmassa ja lauantaisten kahvitusten lisäksi ehdimme tehdä myös hieman pihatöitä. Nyt olemme jo päässeet istutusvaiheeseen eli kaivoin maahan mm. kaikki synttärilahjaksi saamani perennat. Olin nimittäin toivonut lahjaksi monivuotisia perennoja, jotka kukkivat vaaleanpunaisilla kukilla ja toiveeni oli kuultu. Minusta on hauska ajatus, että nelikymppislahjaksi saamani kukat jäävät elämään Unelman pihalle ja näin ollen hyvät ystävät ovat minulle niin mieluisissa puutarha-askareissa päivittäin mukana.

Kaivelin keväisiä kuvia esille ja oheisista kuvista näkee, mistä aloitimme. Piha on ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan enemmän tai vähemmän hoitamatta ja urakkamme alkoi maan tasauksella ja mullan levityksellä. Seuraavaksi olikin nurmikon kylväminen vuorossa ja samoihin aikoihin rouva sai kuningasajatuksen. Olen nimittäin ihaillut englantilaisssa ja ranskalaisissa sisustus- ja puutarhalehdissä kivipolkuja ja keksin haluavani samanlaisen Unelmaan. Mieheni tietysti riemastui, koska edellisellä viikolla oli kaivuri pihassa ja se olisi hujauksessa kaivanut n. viidenkymmenen metrin matkan talolta saunalle. No koska kaivuria ei enää ollut, homma oli tehtävä käsivoimin kottikärryillä. Ja kyllähän sitä tovi jos toinenkin kärräiltiin; ensin polun rajaus ja mullan kaivaminen + kärrääminen pois, suodatinkangas mullan päälle, kivituhka polun pohjalle ja lopuksi päällyskivi polun pintaan. Mieheni laskikin, että kärräsimme reilut 10 000 kiloa kivi- ja maa-ainesta kottikärryillä - ei huono :)

Mutta kyllä kannatti. Kuvat eivät tee oikeutta polulle, se on mielestäni tosi kaunis. Ja varsinkin illalla lampujen valossa, polun kivet "loistavat" hienosti nurmikon keskellä. Myös pikkuterassin alustana on samaa kiveä.

Pari sanaa vielä pakko vaahdota synttäreistä, sorry ;) Taisin joku aika sitten mainostaa mieheni ei-romanttisuutta. Lauantaiaamuna minua kuitenkin odotti yllätys, kun sain oikein aamiaisen vuoteeseen. Aamiaistarjottimen keskellä oli sydämenmuotoinen paketti, jonka arvasin Geisha-laatikoksi. Kun olin saanut paperit revittyä pois ja kannen avattua, laatikossa suklaiden keskellä oli korurasia. Ja voila, rasiasta löytyi kaunis sormus. Ei siinä mitään, mutta miten sanot rakkaalle miehelle, joka on selvästi nähnyt paljon vaivaa lahjan eteen, että "rakas, satutko muistamaan, että minulla on jo tuollainen sormus??". Juttu on nimittäin niin, että olen saanut tismalleen samanlaisen sormuksen kuopuksen syntymän jälkeen kuusi vuotta sitten, ero oli vain siinä, että synttärisormus oli valkokultaa. Tosin valitsin sormuksen tuolloin itse ja mieheni kävi ainoastaan maksamassa sen, mutta on hän muutaman kerran varmaankin nähnyt sen sormessani kuuden vuoden aikana, ehkä...

Oli kyllä hankala tilanne, koska olen huono valehtelemaan ja yritin jotenkin kiemurrella tilanteessa. Lopputulema kuitenkin oli se, että sormus on nyt vaihdettu ja sain tosi mieleisen ja kauniin sormuksen tilalle, niin että loppu hyvin kaikki hyvin. Ja kyllä se DI:kin näköjään taipuu romanttiseksi, jos oikein sille tuulelle sattuu ;) Kymmenen pistettä ja pusu päälle!

Huomenna siis vietetään lasten kanssa vihon viimeistä lomapäivää ja sitten koittaa odotettu arki, iloista alkavaa viikkoa!

Terkuin Merja

Tuunailuja

Pakko tunnustaa, että olen tulossa wanhaksi. Vuosi muutama sitten kokopäivän shoppailut eivät tuntuneet missään, mutta nyt on toinen meininki wanhusraukalla..

Havahduin pari päivää sitten, että koulut alkavat ensi viikolla ja lapset ovat jotenkin mystisesti kasvaneet ulos vaatteistaan kesän aikana. Olimmekin siis tänään kolmeen pekkaan seitsemän tuntia kaupungilla ja kiersimme kaikki mahdolliset kaupat. Kuopus on vielä aika helppo tapaus, melkein kaikki käy, mitä ehdotetaan. Esikoinen onkin sitten vähän hankalampi pala purtavaksi - onneksi löysimme suunnilleen kaiken tarvittavan muutaman väittelyn, kädenväännön ja hammasten kiristelyn jälkeen. Eikä mennyt edes hermot, jes! Mutta olin aivan rätti poikki pinossa, kun mieheni tuli noukkimaan meidän raskaan työn raatajat päivän päätteeksi. Ei ole siis meikäläisestä enää shoppailijaksi ei :( Ja huom, itselle en ostanut muuta kuin muutaman Hemtexin alennuspöytäliinan, ei yksinkertaisesti jaksanut kiinnostua mistään muusta!

Ohessa kuvia taas Unelmasta. Sain kaksi kappaletta oheisia tuoleja keväällä Riitalta (halit!). Tuolit olivat kauniita tuollaisenaankin, jos olisi vain päällisen vaihtanut. Mutta Unelma kun kuitenkin on aika vaaleasävytteinen kalusteiltaan, niin tartuin pensselin ja sutasin tuolin vaaleaksi. Hioin vähän tummaa näkyviin, jotta sain kuluneen efektin. Tykkään tuolista kovasti kyllä tuollaisena vaaleana ja Tilda-enkelini sai mukavan ja pehmeän paikan sen sylistä. Ja kun maalipurkki sattui hollille, maalailin myös muitakin juttuja samalla. Laittelen niistä kuvia joskus myöhemmin.

Nyt sänky kutsuu tätä shoppailijaa, aamulla tie vie taas Unelmaan. Lauantaina on minun oikea-oikea syntymäpäivä ja lähisukulaisia on tulossa kyläilemään. Myös mieheni on luvannut "lahjoa" minua lauantaina, nähtäväksi jää, mitä paketista paljastuu :)

Torstaiterveisin Merja

Unelman olohuone

Hölmistynyt olotilani jatkuu edelleenkin ja ihmettelenkin, mihin se kesä oikein katosi!! Leijonaluonteena rakastan auringonpaistetta ja koska tänä kesänä en ole sellaisesta päässyt nauttimaan, tuntuu kuin kesää ei olisi ollutkaan :(

Lueskelin juuri tuota ennen lomaa laittamaan postausta ja katselin to do -listaa. Enpä juurikaan ehtinyt tehdä noista asioista mitään. Loma meni oikeasti Unelman kimpussa, en ollut tajunnutkaan, miten paljon juttuja oli vielä tekemättä. Toisaalta oli hyvä, että aurinko ei paistanut, niin malttoi tehdä remonttijuttuja ja sai projektin puserrettua tähän jamaan. Eli sisällä hommat ovat viittä vaille valmiina. Jalkalistat ja eteisen tapetti puuttuvat, muuten kaikki remonttihommat on tehty. Kalusteita tms. puuttuu joistakin huoneista, mutta sen homman hoidan ajan kanssa.

Ohessa on kuvia Unelman olkkarista. Keväällä minulla oli ajatuksena laittaa aikalailla valkoinen sisustus, mutta kun aloin miettiä verhoja ja tekstiilejä, jotenkin aloin kuitenkin kaivata värejä. Lopputulemana siis vaaleat kalusteet, mutta värikkäät tekstiilit. Verhoista piti ensisuunnitelman mukaan tulla valelaskosverhot, mutta kun olin yhden sellaisen ommellut, se ei istunut mitenkään ikkunan päälle. Uusi suunnitelma ja sain onneksi verhot muutettua pienellä vaivalla "rullaverhoiksi". Nyt verhot ovat kovastikin mieleen :)

Työt odottavat, joten sorvin ääreen mars! Niin ja kiitos kaikille onnitteluista, lämmittävät kovasti :)

Keskiviikkoterveisin Merja

Väsynyt mutta onnellinen

Pakko laittaa pikku päivitystä tänne blogiin, vaikka olo onkin kuin avaruudesta tipahtaneella (tosin en kyllä ihan tiedä, miltä tuollaisella henkilöllä mahtaa tuntua, mutta voisin kuvitella että tältä ;)...) Nimittäin juhlat on juhlittu ja piiiiiitkä loma vietetty, eikä oikein vielä tajuakaan, että paluu arkeen on alkanut.

Täytyy kyllä sanoa, että viime viikonlopun juhlat olivat mitä mainioimmat. Olen ollut monissa tosi hauskoissa juhlissa, mutta nämä omat nelikymppiset nousevat kyllä ehdottomasti listan kärkeen. Osasin ottaa juhlista kaiken mahdollisen irti, enkä stressannut yhtään. Kaikki vieraat olivat myös iloisella juhlatuulella ja tuntuivat viihtyvän.

Aloitimme juhlinnan jo perjantain, kun bestikseni olivat saunomassa ja virittämässä juhlatunnelmaa (eka kuva kattauksestamme). Illan päätteeksi kävimme Lahdessa joraamassa ja onneksi jalka kesti. Tikit kun sain vasta pois juhlaa edeltävänä päivänä.

Lauantaina siipat ja muut hyvät ystävät liittyivät seuraamme ja juhlahumu senkun jatkui. Pelailimme mm. ulkosalla erilaisia pelejä. Hauskin aktiviteetti oli ehdottomasti tietokilpailu, jonka 9 v. esikoisemme oli meille tehnyt. Hän oli valinnut kysymykset Guinnesin ennätysten kirjasta. Eniten riemua herätti kysymys "montako rintaliiviä on avattu minuutissa". Eräs joukkueista oli sitä mieltä, että 300 ja jatkoimme edelleenkin sunnuntaiaamun brunssilla spekulointia siitä, että mitenhän se olisi käytännössä mahdollista :) Suurin osa juhlijoista jäi siis yöksi ja saimme nauttia juhlatunnelmasta vielä sunnuntainakin.

Koska sää helli meitä, saimme syödä lauantaina ulkona ja ruoka oli kyllä loistavaa. Sen toimitti meille paikallinen pitopalvelu Pito-Piiat. Ja tietty kunnon synttäreihin kuuluu vielä joraus uudemmankin kerran eli Unelman olohuone sai toimia discona. Tanssimme aamukuuteen (!!) ja hiukka painaa väsy vieläkin, koska ensimmäisenä iltana tuli valvottua neljään ja toisena aamuna painoin pään tyynyyn puoli seitsemältä aamulla. Huh, mutta kuten sanottu, otin näistä juhlista kaiken irti.

Mahtava "omistaa" ihania ystäviä. Ja mikäs sen parempaa kuin iloiset juhlat hyvässä seurassa. Kiitos teille kaikille, teitte päivästäni ikimuistettavan!!

Terkuin Merja melkein 40 vee