sunnuntai 10. elokuuta 2008

Pihakuvia



Viikonloppu vilisti ja vilahti taas hujauksessa ja lasten viimeinen lomapäivä on huomenna käsillä. Vietimme viikonlopun Unelmassa ja lauantaisten kahvitusten lisäksi ehdimme tehdä myös hieman pihatöitä. Nyt olemme jo päässeet istutusvaiheeseen eli kaivoin maahan mm. kaikki synttärilahjaksi saamani perennat. Olin nimittäin toivonut lahjaksi monivuotisia perennoja, jotka kukkivat vaaleanpunaisilla kukilla ja toiveeni oli kuultu. Minusta on hauska ajatus, että nelikymppislahjaksi saamani kukat jäävät elämään Unelman pihalle ja näin ollen hyvät ystävät ovat minulle niin mieluisissa puutarha-askareissa päivittäin mukana.
Kaivelin keväisiä kuvia esille ja oheisista kuvista näkee, mistä aloitimme. Piha on ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan enemmän tai vähemmän hoitamatta ja urakkamme alkoi maan tasauksella ja mullan levityksellä. Seuraavaksi olikin nurmikon kylväminen vuorossa ja samoihin aikoihin rouva sai kuningasajatuksen. Olen nimittäin ihaillut englantilaisssa ja ranskalaisissa sisustus- ja puutarhalehdissä kivipolkuja ja keksin haluavani samanlaisen Unelmaan. Mieheni tietysti riemastui, koska edellisellä viikolla oli kaivuri pihassa ja se olisi hujauksessa kaivanut n. viidenkymmenen metrin matkan talolta saunalle. No koska kaivuria ei enää ollut, homma oli tehtävä käsivoimin kottikärryillä. Ja kyllähän sitä tovi jos toinenkin kärräiltiin; ensin polun rajaus ja mullan kaivaminen + kärrääminen pois, suodatinkangas mullan päälle, kivituhka polun pohjalle ja lopuksi päällyskivi polun pintaan. Mieheni laskikin, että kärräsimme reilut 10 000 kiloa kivi- ja maa-ainesta kottikärryillä - ei huono :)


Mutta kyllä kannatti. Kuvat eivät tee oikeutta polulle, se on mielestäni tosi kaunis. Ja varsinkin illalla lampujen valossa, polun kivet "loistavat" hienosti nurmikon keskellä. Myös pikkuterassin alustana on samaa kiveä.
Pari sanaa vielä pakko vaahdota synttäreistä, sorry ;) Taisin joku aika sitten mainostaa mieheni ei-romanttisuutta. Lauantaiaamuna minua kuitenkin odotti yllätys, kun sain oikein aamiaisen vuoteeseen. Aamiaistarjottimen keskellä oli sydämenmuotoinen paketti, jonka arvasin Geisha-laatikoksi. Kun olin saanut paperit revittyä pois ja kannen avattua, laatikossa suklaiden keskellä oli korurasia. Ja voila, rasiasta löytyi kaunis sormus. Ei siinä mitään, mutta miten sanot rakkaalle miehelle, joka on selvästi nähnyt paljon vaivaa lahjan eteen, että "rakas, satutko muistamaan, että minulla on jo tuollainen sormus??". Juttu on nimittäin niin, että olen saanut tismalleen samanlaisen sormuksen kuopuksen syntymän jälkeen kuusi vuotta sitten, ero oli vain siinä, että synttärisormus oli valkokultaa. Tosin valitsin sormuksen tuolloin itse ja mieheni kävi ainoastaan maksamassa sen, mutta on hän muutaman kerran varmaankin nähnyt sen sormessani kuuden vuoden aikana, ehkä...
Oli kyllä hankala tilanne, koska olen huono valehtelemaan ja yritin jotenkin kiemurrella tilanteessa. Lopputulema kuitenkin oli se, että sormus on nyt vaihdettu ja sain tosi mieleisen ja kauniin sormuksen tilalle, niin että loppu hyvin kaikki hyvin. Ja kyllä se DI:kin näköjään taipuu romanttiseksi, jos oikein sille tuulelle sattuu ;) Kymmenen pistettä ja pusu päälle!
Huomenna siis vietetään lasten kanssa vihon viimeistä lomapäivää ja sitten koittaa odotettu arki, iloista alkavaa viikkoa!
Terkuin Merja

15 kommenttia:

_Nia_ kirjoitti...

Englantilaiset sisustus/puutarhalehdet<3 Niissä on kyllä aina valtavan hyviä ideoita.. itse haluaisin sellaisen lasisen terassin jota voisin käyttää viherhuoneena.. ehkä sitten joskus.

Nuo kivipolut on muuten kiva idea:)

Terkuin,
Puutarhaunelmia

Sarppa kirjoitti...

Polku näyttää kyllä hienolta, olipas hyvä ajatus tehdä se...ja tosi hyvän lahja idean keksit..itsekkin pidän vaaleanpunaisista ja valkoisista kukista..

Pisteet miehellesi..

Merja K kirjoitti...

Moikka puutarhaunelmia, sama unelma täällä eli viherhuone. Olen vähän katsellut sellaista versiota, jossa olisi vanhoista tiilistä perustus ja vanhat ikkunanpokat seininä. Pitäisi vaan löytää se tekijä jostakin. Ehkä ensi kesänä...

Sarppa hello :) Olen yrittänyt katsella kivoja valkoisia kukkia, mutta en ole oikein vielä keksinyt sopivia. Pikkujasmike on listalla ja varmaankin joku hortensia, ehkä syyssellainen. Hyviä ideoita vastaanotetaan :)

nanna kirjoitti...

Montako kiloa laihduitte kun tuon maaran karrasitte maata ja muuta?? :) Tai ainakin tuon perusteella olette kaikki kesaherkut ja juomat ansainneet!!
Hyvalta nayttaa joka tapauksessa.

Uuh, uskon sormusjutun olleen tuskallinen. Sait kuitenkin kakaistua asian :D

Malva on mielestani kaunis vanhanajan perenna ja sita saa valkoisena seka vaaleanpunaisena.

Merja K kirjoitti...

Nanna moikka, sehän se hauskinta onkin, että ei yhtään kiloa. Päinvastoin kiloa tuli lisää, ajattelin nimittäin itsekin, että olen "ansainnut" moisen urakan jälkeen herkun jos toisenkin. Nyt ne herkut ovat jämähtäneet mukavasti vyötärölle, hiphei!

Malva kuulostaa hyvältä, täytyypä tutkailla asiaa. Pakkausiloa!!

MarijaMaiju kirjoitti...

Olettepas tehneet suuren urakan! Näyttää ihanalta valmiilta. Varmasti kaunis hämärässä, niin kuin kerroit:)

Mari

Inkivääri, Finland kirjoitti...

Voe mahoton mikä urakka ja hieno lopputulos! Minä saan tänä syksynä maistaa ensimmäiset omenat synttärilahjaksi saamistani omenapuista, niistä tosiaan on pitkäaikainen ilo ja joka kerta käydessäni ihmettelemässä omenien kasvua muistan ystäväni, jotka puut toivat:)

Merja K kirjoitti...

Tervehdys Mari, juu onneksi urakka takana, en ihan heti ryhtyisi moiseen uudestaan ;)

Inkivääri, kiva kun poikkesit. Kasvilahja on tosiaankin hyvä idea, siitä saa nauttia pitkään

Maissi kirjoitti...

Moi! Malva on minustakin todella kaunis kukka, blogissani on muuten kuva siitä edellisissä postauksissani. Käypä kurkistamassa. Minulla sitä on vaaleanpunaisena, tarkoitus olisi hankkia valkoisenakin.. Kiva idea lahjaksi nuo perennat. Ihana ajatus.

Kaunis polku ja uskontodella, että oli työläs toteuttaa. Onneksi on jo valmis ja ihan heti ei tarvitse moiseen urakkaan ryhtyä uudestaan :´)

Marja Kristiina kirjoitti...

Mutta yritys ja ajatus olivat aivan timanttia sormuksen suhteen, kerrassaan ihana ylläri mieheltäsi!!!

Vaan herregud että te olette paiskineet hommia!!!! Miten pääsitte sängystä ylös kaiken kaivamisen ja kantamisen jäljiltä?!? Lopputulos on kyllä niin upea, että ihan henki täällä salpautuu.

Minulta on ehkä mennyt ohi, mutta sijaitseeko Unelma Uudellamaalla?

Merja K kirjoitti...

Heissan Maissi, täytyypä käydä tutkailemassa blgissasi uudemman kerran tuota Malvaa

Marja Kristiina moikka :) Unelma on 15 km Riihimäeltä, kotiovelta matka kestää 55 min, ei paha

jaana kirjoitti...

Kivipolku on aivan ihana! Kannatti tehdä työ, vaikka varmaan heikotti tuon urakan jälkeen!!
Ja ah, niin naisellista saada kuningasajatus, kun miehiset OIKEAT apuvälineet (kaivinkone) ovat jo poissa :D!
Voin kuvitella mitä miehesi päässä liikkui kun ajatuksesi esiin toit!!!

Maya kirjoitti...

Voi kuinka kaunis polku! Mitä kiveä olette käyttäneet polun pintakerroksessa?

Merja K kirjoitti...

Hei Jaana, juu ei tosiaankaan tullut selkään tapatuksia mieheltäni ideaa esittäessäni ;)

Maya heissan, kivi on jokipohjan marmorikiveä, hankittu Nyx:stä. Siellä on kiviä poikineen :)

Heini kirjoitti...

Polku on ihana! ja piha näyttää muutenkin hienolta, aika lailla sellainen kuin minunkin toiveissani olisi.