tiistai 12. elokuuta 2008

Paluu arkeen

Arki on siis viimein virallisesti koittanut ja lapset saatettu taas koulutielle. Kuopus lähti eskariin ja vaikka aamulla kovasti jännittikin, iltapäivällä oltiin jo hätistämässä äitiä pois koulun pihalta. Kello oli tuossa vaiheessa jo neljä, mutta se oli kuopuksen mielestä liian aikainen ajankohta kotiinlähdölle (kuvassa iskä ja kuopus koulumatkalla).

On muuten mielenkiintoista, miten erilainen eskari on koululla ja päiväkodissa. Esikoisemme kävi neljä vuotta sitten eskarinsa päiväkodissa ja kuopus on nyt siis koulun eskarissa. Päiväkodin eskari tuntuu olevan enemmän päiväkotimainen ja koulun eskari taas selkeästi koulumainen. Tuntuu kuin kynnys päiväkodin eskarista kouluun olisi paljon isompi kuin koulueskarista. En oikein tiedä, kumpi on parempi. Tuntuu vaan siltä, että koulun aloitus tuli hiukka shokkina silloin aikoinaan esikoiselle, kun hyppy päiväkodista ekalle luokalle oli tosiaankin niin suuri. Varmaankin riippuu paljon lapsesta, miten muutoksen ottaa, mutta meidän vilkkaalle kuopukselle tekee ainakin hyvää harjoitella jo koulun sääntöjä ennen varsinaista koitosta. Sitä paitsi on mukavaa, että myös eskarilaiset pääsevät koulun yhteisiin tilaisuuksiin ja juhliin, näin koulu tulee tosiaankin jo tutuksi ennen ekaa luokkaa.

Vaikka arki kuulostaakin sanana tylsältä, minusta on mukava palata säännölliseen arkeen. Mieli on pitkän loman jälkeen täynnä uusia ideoita ja sormet syyhyävät askartelujen kimppuun. Ajatuksissa on paljon avoimia kysymyksiä, mutta nyt ne tuntuvat mahdollisuuksilta eikä niinkään ahdistavilta keskeneräisyyksiltä. Yleensä olen todella lyhytpinnainen ja haluan kaiken tapahtuvan heti tässä nyt. Tällä kertaa tuntuu kuitenkin, että mieli malttaa odottaa ja jotain mukavaa on kohta tapahtumassa :) Hyvällä mielellä siis kaiken kaikkiaan syksyä kohden.


Lopuksi vielä esimerkki, miten yksinkertainen voi olla kaunista. Sain oheisen pienen suklaarasian luottokampaajaltani (Kaleville halit!!) viime viikolla. Sisällä oli kaksi suklaakonvehtia, jotka maistuivat taivaallisilta. Ja millainen rasia niillä olikaan. Minusta rasia oli niin kaunis, että se oli pakko säilyttää. Näitä suklaita myydään Kampin kauppakeskuksen alakerroksessa. Seuraavalla Helsingin visiitillä on pakko käydä ostamassa näitä muutama jemmaan.

Ihanaa, aurinko paistaa!
Tiistaiterkuin Merja

9 kommenttia:

Tiia kirjoitti...

Olen samaa mieltä kanssasi, arkeen oli kyllä kiva palata loman jälkeen. Vaikka en niin aikaisista aamuheräämisistä pidäkään =) Tyttökin oli ihan innoissaan kun sai taas mennä päiväkotiin.
Pirteää tiistai-iltaa!

Sarppa kirjoitti...

Minustakin arki on joskus ainakin mukavaa, tuntuu että olen tehokkaampi silloin...

Hienon lahjan sait, todella suloinen

Hannis kirjoitti...

Moikkista Merja! Kamala kun mulla oli tässä isosti pohdittavana se, laitanko Hugon päiväkodin vai koulun eskariin. Sain valita... Lopulta valitsin kuitenkin sen päiväkodin eskan, koska Jooki menee samaan tarhaan ja matka helpompi silleen. Mutta totta on varmasti tuo, että toisaalta koulueskari olisi voinut olla kivampi. Hugo kävi jo Kanadassa koulussa olevan esikoululuokan, ja tykkäsi tosi paljon. Mutta nyt tilanne on tämä ja saa olla niin. OIkeastaan lopulta se valintani syy oli se, että tämä koulu, jonne olisi päässyt eskariin olisi ollut eri, missä taas menee oikeasti ekalle. Joten vaihto jokatapauksessa on taas tiedossa vuoden päästä.

Mun täytyykin tulla nyt piipahtamaan jossain välissä, kun ehdin. Vaikka vaan moikkaamassa ja otan ruffen mukaan :-)

Maissi kirjoitti...

Aurinko tosiaan paistoi koko iltapäivän, ihanaa!!

Kyllä arki on minustakin ihan kivaa, kaikkine kiireineen ja aikatauluineen. Tosin minun arkeni on aika erilaista nyt kotona kuin työelämässä. Tässäkin on säännöllisyys, mutta joskus tuntuu itsestä hieman yksitoikkoiselta..

Eskariin meno oli varmasti jännä juttu niin tytölle kuin sinullekin :´) Mukavaa viikkoa!

Marja Kristiina kirjoitti...

Jännä kuulla, että eskarijärjestelyjä on monenlaisia, koulukin. Meidän neito aloitti siis myös eskarin ja se on reippaalle tytölle ollut yllättävän iso asia. Pari ekaa päivää on menneet kovaksi iltaväsymykseksi, osin itkuksi ja hammastenkiristykseksikin. Ja tämä tällainen tuli ihan puun takaa. Kun eilen juttelin asiasta eskariopen kanssa, tämä kertoi että itse asiassa muutos viitosesta eskarilaiseksi on lapselle paljon suurempi juttu kuin eskarilaisesta koululaiseksi ja että monet reagoivat siihen rajustikin. Tätä(kään) en olisi etukäteen tiennyt ja arvannut. Täytyy yrittää antaa lapselle nyt aikaa ja syliä, kaipa se tästä taas tasaantuu. Tärkeintä, mitä haluaisin opettaa on arjen sietäminen ja pienten ilojen löytäminen.

Lämpimät terveiset, aurinkoa ja iloa teidän poppoolle!

SISUSTAN JA SEPUSTAN kirjoitti...

Nuo suklaapaketit on todella kivoja tuliaisia ja pieniä lahjoja. Meillä oli täällä Torniossa vuoden päivät sellainen pieni puoti, jossa möimme noita belgialaisia käsintehtyjä suklaita ja niille oli juuri tuollaisia rasioita; kahden, neljän ja kuuden kpl:een pakkauksia ja 220 g, 460 g ja isoin ja kallein oli jopa 960 g. Ihanaa laatusuklaata!-soile-

Tiuku kirjoitti...

Kiitos neuvosta!

Itse olen työskennellyt sekä päiväkodin, että koulun eskarissa. Mielestäni molemmissa on puolensa. Toisaalta lapsuus on niin lyhyt, että kouluelämään ehtii hyvin tutustua ekalla luokalla. Mutta toisaalta koulussa järjestettävä esiopetus valmistaa lapsen koulutaipaleelle pehmeästi.

Molemmat varmasti antavat lapselle paljon muistoja ja valmiuksia tulevaa varten!

Mukavaa loppukesää!

Heini kirjoitti...

Mukavaa eskarivuotta teidän lapsellenne! :)

tosi kaunis tuo lahja ja sisältökin kuulosti aivan taivaalliselta! :)

Elvina kirjoitti...

Näin ekaluokan open ominaisuudessa väittäisin, että eskarin koulumaisuudesta tai päiväkotimaisuudesta vastaavat kuitenkin ihmiset eivätkä tilat tai muutkaan puitteet. Toki koulun tiloissa ollaan paljolti jo koulun säännöillä, mutta senkin voi toteuttaa hyvin monella tavalla. Omaan työhöni kuuluu myös vierailut ja konsultointikäynnit lähes kaikissa kaupungin eskareissa, joten senkin perusteella uskaltaisin väittää, että enemmän ne ihmiset niitä eroja luovat. Joissain päiväkodeissa istutaan eskarivuonna jo tiukasti pulpeteissa, kun taas esimerkiksi edellisen kouluni tiloissa oleva eskari elää oikeastaan aivan omaa elämäänsä koulun arjesta irrallaan. Ja eipä meillä ekalla kuitenkaan sitä pulpetin penkkiä koko tuntia edes kuluteta, että se perinteinen koulumaisuuden leima on nykyään jo vähän vieras...

Mutta oikeastaan tarkoitukseni oli vain lyhyesti toivottaa kivaa eskarivuotta ipanalle! Yksi kasvun askel se toki on, mutta omaan tahtiinsa lapset niitäkin harppovat. Ja jaaritteluksihan tämä minulla taas meni.