Pihakuvia

Viikonloppu vilisti ja vilahti taas hujauksessa ja lasten viimeinen lomapäivä on huomenna käsillä. Vietimme viikonlopun Unelmassa ja lauantaisten kahvitusten lisäksi ehdimme tehdä myös hieman pihatöitä. Nyt olemme jo päässeet istutusvaiheeseen eli kaivoin maahan mm. kaikki synttärilahjaksi saamani perennat. Olin nimittäin toivonut lahjaksi monivuotisia perennoja, jotka kukkivat vaaleanpunaisilla kukilla ja toiveeni oli kuultu. Minusta on hauska ajatus, että nelikymppislahjaksi saamani kukat jäävät elämään Unelman pihalle ja näin ollen hyvät ystävät ovat minulle niin mieluisissa puutarha-askareissa päivittäin mukana.

Kaivelin keväisiä kuvia esille ja oheisista kuvista näkee, mistä aloitimme. Piha on ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan enemmän tai vähemmän hoitamatta ja urakkamme alkoi maan tasauksella ja mullan levityksellä. Seuraavaksi olikin nurmikon kylväminen vuorossa ja samoihin aikoihin rouva sai kuningasajatuksen. Olen nimittäin ihaillut englantilaisssa ja ranskalaisissa sisustus- ja puutarhalehdissä kivipolkuja ja keksin haluavani samanlaisen Unelmaan. Mieheni tietysti riemastui, koska edellisellä viikolla oli kaivuri pihassa ja se olisi hujauksessa kaivanut n. viidenkymmenen metrin matkan talolta saunalle. No koska kaivuria ei enää ollut, homma oli tehtävä käsivoimin kottikärryillä. Ja kyllähän sitä tovi jos toinenkin kärräiltiin; ensin polun rajaus ja mullan kaivaminen + kärrääminen pois, suodatinkangas mullan päälle, kivituhka polun pohjalle ja lopuksi päällyskivi polun pintaan. Mieheni laskikin, että kärräsimme reilut 10 000 kiloa kivi- ja maa-ainesta kottikärryillä - ei huono :)

Mutta kyllä kannatti. Kuvat eivät tee oikeutta polulle, se on mielestäni tosi kaunis. Ja varsinkin illalla lampujen valossa, polun kivet "loistavat" hienosti nurmikon keskellä. Myös pikkuterassin alustana on samaa kiveä.

Pari sanaa vielä pakko vaahdota synttäreistä, sorry ;) Taisin joku aika sitten mainostaa mieheni ei-romanttisuutta. Lauantaiaamuna minua kuitenkin odotti yllätys, kun sain oikein aamiaisen vuoteeseen. Aamiaistarjottimen keskellä oli sydämenmuotoinen paketti, jonka arvasin Geisha-laatikoksi. Kun olin saanut paperit revittyä pois ja kannen avattua, laatikossa suklaiden keskellä oli korurasia. Ja voila, rasiasta löytyi kaunis sormus. Ei siinä mitään, mutta miten sanot rakkaalle miehelle, joka on selvästi nähnyt paljon vaivaa lahjan eteen, että "rakas, satutko muistamaan, että minulla on jo tuollainen sormus??". Juttu on nimittäin niin, että olen saanut tismalleen samanlaisen sormuksen kuopuksen syntymän jälkeen kuusi vuotta sitten, ero oli vain siinä, että synttärisormus oli valkokultaa. Tosin valitsin sormuksen tuolloin itse ja mieheni kävi ainoastaan maksamassa sen, mutta on hän muutaman kerran varmaankin nähnyt sen sormessani kuuden vuoden aikana, ehkä...

Oli kyllä hankala tilanne, koska olen huono valehtelemaan ja yritin jotenkin kiemurrella tilanteessa. Lopputulema kuitenkin oli se, että sormus on nyt vaihdettu ja sain tosi mieleisen ja kauniin sormuksen tilalle, niin että loppu hyvin kaikki hyvin. Ja kyllä se DI:kin näköjään taipuu romanttiseksi, jos oikein sille tuulelle sattuu ;) Kymmenen pistettä ja pusu päälle!

Huomenna siis vietetään lasten kanssa vihon viimeistä lomapäivää ja sitten koittaa odotettu arki, iloista alkavaa viikkoa!

Terkuin Merja