Muistelen kaiholla aikaa, kun olin yhdeksän vuotias ja leikkikaluina kavereiden kanssa olivat nukke ja barbit. Esikoiseni on nyt samanikäinen ja en voisi kuvitellakaan hänen leikkivän enää noilla kapistuksilla. Harmi :( Tuntuu, että nykyajan lapset kasvavat vähän liian nopeasti ja lapsuusaika on kovin lyhyt. Olen miettinyt, miten vanhempana voisin vaikuttaa tähän asiaan, mutta kun ympäristön paineet ja vaikutus ovat niin kovin suuria. Meillä on jo nähtävissä esipuberteettiäkin. Laitoin asiasta jopa kyselyn terveydenhoitajalle, kun ajattelin että tämä on vähän liian aikaista - suoraan uhmaiästä murrosikään, voi ei! Vastaukseksi sain, että kyllä se on mahdollista. Ja eräs tuttava kertoi, että hänen tuntemansa 9 v. tyttö maaseudulla on vielä aivan lapsi, kun taas samanikäinen isossa kaupungissa asuva oma lapsi on jo esiteini. Eli ympäristöllä on todennäköisesti vaikutusta, vaikka jokainen lapsi onkin yksilö. Ei hyvä...Onneksi äidin tekemät värkkäilyt vielä kelpaavat ja teinkin esikoisen pikkuaarteille oheisen laatikon vanhasta kenkälaatikosta. Päällystin laatikon siis Tilda -papereilla. Yhteinen harrastuksemme on myös erilaiset askartelut, eli äidin innostus näyttää siirtyvän jälkipolville. Hyvä niin :)
Pitkä työpäivä takana, mutta huomenna vapaata, jee! Enköhän keksi jotain pientä Tilda -aiheista tekemistä. Kasa kankaita odottaa :)
Keskiviikkoterveisin Merja Kasperiinasta
Ps. ja tuo otsikon venytetyn kysymyksen kuulen esikoiseni suusta noin kaksikymmentä kertaa päivässä. Varsinkin kun pitäisi siivota tavaroita lattialta, tehdä läksyt, soittaa viulua, sulkea tv, viedä pyykit pyykkikoriin.....pah!
Pitkä työpäivä takana, mutta huomenna vapaata, jee! Enköhän keksi jotain pientä Tilda -aiheista tekemistä. Kasa kankaita odottaa :)
Keskiviikkoterveisin Merja Kasperiinasta
Ps. ja tuo otsikon venytetyn kysymyksen kuulen esikoiseni suusta noin kaksikymmentä kertaa päivässä. Varsinkin kun pitäisi siivota tavaroita lattialta, tehdä läksyt, soittaa viulua, sulkea tv, viedä pyykit pyykkikoriin.....pah!
4 kommenttia:
Täällä on kans mietitty tuota murkkuikää. Meidän esikoinen kans 9v. Ja tuo huudahdus kuuluu myös täällä keski-pohjanmaallakin, toinen kovassa käytössä oleva on "aivan sama"..Tuntuu kyllä, että nykyään lapsilta odotetaan aivan liian paljon, ja aivan liian varhain..
Juu, nykyään lapsuus alkaa väistymään jo kouluun mennessä. Mä olen ajatellut, että just tällaisilla askarteluilla ja pienillä hassuilla kivoilla jutuilla saa pidettyä vähän sitä sadun maailmaa mukana nuoren elämässä. Kun eihän ne kuitenkaan niin isoja ole, aina omastakaan mielestään vaikka eihän sitä myöntää voi :D.
Esikoisen ollessa yhdeksän vuotias (nyt 10v) ja hankalasti käyttäytyessä heitin leikilläni jollekin kaverille, et Aleksilla taitaa olla esipuberteetti. No, leikki on kaukana, uskottava se on että nykylasten lapsuusaika on todella lyhyt. Kun saisi muruset kääriä pumpuliin ja viedä ne mummolan vintin perukoille pahaa maailmaa pakoon, edes ensimmäiseksi kymmeneksi vuodeksi.... no ei vaiskaan, mutta olen itsessäni huomannut kaipuun entisaikojen elämään. Aikaan, kun ihmisillä oli aikaa toisilleen ja maailma ei ollut vielä näin karu paikka. Kun asioilla oli vielä välii...
Marraskuu: unohdin tuo "aivan sama" kommentin, sekin on ihan loistava :) Myös meillä päivittäin käytetty. Ja kiitos kommenteista, kiva huomata, että en ole yksin tämän esimurkkuni kanssa ;) Mukavaa perjantaipäivää teille kaikille!
Lähetä kommentti