Hyvä idea kerrassaan!

Paluu onnellisten asioiden äärelle ja mikä saisikaan minut onnellisemmaksi kuin Villa Unelma! Olin tänään taas tunnin jos toisenkin Unelmassa ja keksin kaikenlaista ;)

Jostain syystä sain päähäni sellaisen kuningasajatuksen, että kokoaisin lasten kerrossängyn. Mieheni vei sängyn Unelmaan viime viikonloppuna ja siinä se lojui palasina niin kutsuvasti keskellä lattiaa. Nopea kun olen liikkeissäni, enkä juurikaan ajattele ennenkuin teen, tartuin tuumasta toimeen sekunnin murto-osassa. Sängyssä ei ollut kokoamisohjeita, koska se on mallisänky, joka meille suostuttiin myymään. Mutta koska se on Flamantin sänky, ajattelin että ei siinä ohjeita tarvita. Sänky on varmasti koottuna alta aikayksikön.

Jep, niinhän sitä luulisi, tuo toinen kuva on sängystä puolen tunnin ähellyksen jälkeen. Osat olivat tosi painavia, sänky on tosiaankin kokopuuta ja oli osilla myös sen suhteen väliä, mihin kohtaan mikäkin laita tulee. Vaihdoin siis laitojen paikkoja noin kuusi kertaa ja oikeasti vähän hirvitti, että koska kumahtaa laita takaraivoon. Ylä- ja alalaidat nimittäin piti saada laitettua yhtäaikaa loviin, koska tuo, mitä ensin yritin, ei onnistunut millään - siis yksi laita kerrallaan. Useamman kerran laidat tippuivatkin ja päädyt kaatuivat lattialle, mutta onneksi ehdin alta pois ;) Ja kun viimein olin saanut laidat kohdalleen, tajusin että sänky on väärinpäin. Tikkaat olivat menossa seinän puolelle, ei siis kovin kätevää. Puolitoista tuntia tämä sängynkokoamisprojekti kesti, mutta sain kuin sainkin sen tehtyä.

Onneksi mieheni ei ollut taaskaan näkemässä touhuilujani. Hän on tosi perusteellinen ja suunnittelee asiat hyvin, ennenkuin tekee ne. Siksi olemmekin hyvä pari, koska toinen suunnittelee ja toinen tekee tuulispäänä. Ja sitä paitsi halusin yllätyksenä laittaa lasteenhuoneen siihen kuntoon, että tytöt voivat siellä yöpyä ensi viikonloppuna. En siis kerro tätä heille etukäteen.

Alimpana kuvassa on lastenhuone tällä hetkellä. Kalusteita vielä puuttuu, mutta onpahan edes puolivalmista. Verhoja täytyisi alkaa suunnitella, mutta siinä minulla on keskustelun paikka 9 v. esikoiseni kanssa. Hänellä on tosi tarkka oma maku ja äidin ehdotukset kaikuvat useimmiten kuuroille korville. Nähtäväksi jää millaiseen yhteisymmärrykseen asiasta pääsemme. Sängynpeitteet ja tyynyt ovat onneksi jo valmiina, joten ainakin yksi vääntö vähemmän edessä :) Huomenna työpäivä, mutta torstaina tie vie taas Unelmaan. Katsotaan, mitä silloin keksin ;)

Terveisin Merja