keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Kanoja ja munia


Ensimmäinen tapaaminen sisustusarkkitehdin kanssa on takana ja heti päästiin vauhtiin. Monta sellaista asiaa tuli jo ensi tapaamisessa esille, joita ei ole tullut itse ajatelleeksi. Joten kyllä ammattilaisesta on hyötyä. Huhtikuussa projekti etenee vauhdilla, joten lisää ajatuksia remontin tiimoilta kevään aikana. 


Pääsiäisen vietämme Unelmassa, mutta olen kaivanut muutamat pääsiäisjutut meille kotiinkin esille. Rairuoho jäi taas kerran kylvämättä, kummastelen ja ihmettelen, miten se unohtuukin joka vuosi :) 


Unelmaan pakkaan mukaan ainakin narsisseja, rentoa mieltä, kasan romaaneja, kilon suklaamunia, hyvää seuraa ja lenkkivaatteet. Katsotaan, josko inspiraatio mahtuisi myös kassiin - ne Unelman parin huoneen verhot ovat nimittäin edelleenkin ompelematta. Niihin tosin tarvittaisiin jotain kankaitakin, enkä ole varma jaksanko lähteä niitä nyt metsästämään. Ehkäpä tyydyn pääsiäisenä vain tuumailemaan verhojen värivaihtoehtoja ja siirrän ompelun suosiolla otollisempaan ajankohtaan ;)

Hip hei, enää yksi työpäivä ja sitten alkaa miniloma!

Melkein jo pääsiäisterveisin Merja

torstai 25. maaliskuuta 2010

Pätkii, pätkii


Olen ollut superhömelö viime aikoina, pitäisiköhän huolestua? Tosin tällä hetkellä minua lähinnä naurattaa, miten voinkin olla näin hajamielinen. Vielä pari viikkoa sitten paasasin esikoiselle, kun hän oli onnistunut hukkaamaan lompakkonsa toisen kerran viikon sisällä. Ensimmäisen kerran jälkeen lompakko löytyi, toisella kertaa ei. Mutta eipä taida olla varaa vouhkata, kun miettii omia tekemisiä :)

Viikko sitten harjasin hampaitani uudella sähköhammasharjallamme ja harja teki todella puhdasta jälkeä. Mietiskelin siinä harjatessani, että tuntuu ihan kuin olisin käynyt suuhygienistillä. Suuhygienisti-ajatus jäi vaivaamaan mieltäni ja yllättäen kaivoin jostakin kovalevyni uumenista hataran muistikuvan, että juuri samaisena aamuna klo 8.00 minulla oli varattuna hammaslääkäri. Kääk, paljonko kello on? Kymmenen minuutin kuluttua makasinkin jo hammaslääkärin tuolissa, myöhästyin vain kahdeksan minuuttia.

Toisen kerran kovalevy paukkui pari päivää myöhemmin, kun olin viemässä kuopusta hänen ystävän syntymäpäiville. Ihmettelin, miten kutsu oli tullut niin viime tipassa ja kävimme pikapikaa lahjaostoksilla. Juuri ennen lähtöä päätin kuitenkin vielä kerran tarkistaa synttäreiden päättymisajankohdan. Vilkaisin samalla kutsujen päivämäärää ja hupsista päivämäärähän olikin 27. päivä, joku tässä nyt ei täsmää. Niinpä, olikin vasta 20. päivä. Onneksi emme ehtineet synttärisankarin oven taakse kolkuttelemaan.

Ja ei kahta ilman kolmatta. Toissa päivänä istuimme mieheni kanssa telkkarin ääressä, kun mieheni puhelin soi. Näytössä vilkkui soittajana minun nimeni. Siis mitä ihmettä, minähän istun tässä, eikä puhelin ole käden ulottuvillakaan. Mieheni vastasi ja soitto tuli Your Face –liikkeestä. Olin ollut sovittamassa siellä vaatteita paria tuntia aikaisemmin ja puhelin oli jäänyt sovituskoppiin. Olivat ilmeisesti katsoneet soitetut viime puhelut ja löytäneet mieheni numeron sieltä. Huh huh, itseäni en ole onnistunut vielä hukkaamaan, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita. Sen verran paljon tällä hetkellä näköjään pätkii.

Ja sitten sisustushöpinää. Aivoni työskentelevät alitajuntaisesti tulevan remonttimme kimpussa ja pari oivallusta on jo tullut. Esimerkiksi tuo punainen taulu siirtynee ruokailutilan seinälle, se ei saa lainkaan oikeutta tuossa pianon päällä. Myös seinämatskuista on jonkinlaista ajatuksen poikasta, kiva päästä sparrailemaan asioista ensi viikolla sisustusammattilaisen kanssa. Pesuhuoneesta meillä on vielä mieheni kanssa kädenvääntöä. Itse haluaisin uusia sen tähän samaan syssyyn, mieheni taas ei. Pesuhuoneen laatoissa ei sinänsä ole mitään muuta vikaa kuin että en pidä niistä. Mielestäni kaikki kannattaisi tehdä nyt kerralla, niin ei tarvitsisi rempata taloa taas kymmeneen vuoteen.

Tällaisia höpinöitä tällä kertaan. Huomenna lähden pitkästä aikaa kaupungille hyvän ystäväni kanssa. Tahtoo tanssimaan!

Lupsakkaa loppuviikkoa!

Terkuin Merja

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Toisaalta paljon, toisaalta ei juurikaan mitään


Näin unta, että sain tähän postaukseen 154 kommenttia :)  Ensimmäinen kommentti oli, että "otsikkosi on ihan puuta heinää, en lainkaan ymmärrä mitä se tarkoittaa". 

Kuukausi ja ylikin on hujahtanut huomaamatta. Toisaalta paljon on ehtinyt tapahtua, toisaalta ei taas juurikaan mitään. Kaksi isohkoakin elämänmuutosta oli hollilla, mutta toisesta kieltäydyin ja toisessa jäin sadasosan verran hopealle. Mutta näistä koitoksista sain rutkasti lisää intoa ja itseluottamusta, joten hyödyllisiä olivat kumpainenkin.


 Talomme remonttisuunnitelmat etenevät verkkaisesti. Parin viikon kuluessa sisustusarkkitehti tulee käymään ja remontin tarkempi suunnittelu siis alkaa.  Eilen luuhasimme taas vaihteeksi Vepsäläisellä ja mietiskelimme huonekaluja. Löysimme hyvät tuolikandidaadit, pakko niistä Eameseista on luopua niiden mataluuden takia. Nämä tuolit saisimme  pöytämme värisenä ja mieleksiksi verhoiltuna. Tuolit näyttivät kyllä kevyiltä ja tyylikkäiltä, nykyiset tuolimme kun ovat aivan liian massiiviset. Nämä tuolit ovat ruotsalaisen Lundbergs Möbler -merkin tuoleja. 


Viimein saimme hankittua uuden naulakon kodinhoitohuoneeseemme. Meillä on ollut siellä käytössä samanlainen kuin kuvassa näkyvä, mutta pienempänä ja se on ollut auttamattomasti liian pieni. Siirsimme pienemmän naulakon eteiseen, sieltä löytyi ennestään samanlainen kaveri. Naulakot ovat Formverkistä, liikkeestä josta löytyy paljon muutakin kivaa. Huomaattekos muuten, että eteisestä puuttuu lista oven vierestä. Vastahan se on yhdeksän vuotta puuttunut, jokohan saisimme sen remontin yhteydessä laitettua ;)


 Kevään aikana yritän siis taas aktivoitua blogini suhteen ja kertoilen  miten projektimme etenee. Nyt Mr Järki hoputtaa siivoamaan. Pakko mennä, meillä on ollut siivooja taas useamman viikon lomalla ;)

Ai niin, loppuun on vielä pakko kertomme kuopusblondimme sutkautus, olen joskus aiemminkin niitä täällä kertoillut. Kuopuksella oli eilen huilukonsertti. Hän on vasta viime syksynä aloittanut musiikkiopistossa huilun soitinvalmennuksen ja tämä oli hänen toinen konsertti. Ensimmäisessä  konsertissa hän jännitti niin paljon, että jalat tutisivat.  Kysyin häneltä eilen konsertin jälkeen, että "jännititkö, kun sinusta ei sitä ainakaan huomannut". Hän vastasi, että "joo, mutta tällä kertaa eivät jalat tutisseet vain jalkojen luut". Ahaa :)

Leppoisaa sunnuntaipäivää!

Terkuin Merja