Tulipahan taas fiilisteltyä vapaa-ajanpaikassa. Paikalle muuten pitäisi keksiä joku nimi, joka kelpaisi koko perheelle. Itse nimitän sitä Villa Unelmaksi, koska tosiaankin kaikki haaveet ja unelmat, joita minulla on ollut tällaisen paikan suhteen, kävivät toteen. Mieheni näkee punaista kaikista Villa-alkuisista ehdotuksistani, niinpä pidän tämän nimityksen omana tietonani. Ja toivon, että mieheni ei lue blogiani ;)
No joka tapauksessa kuvassa on keittiön hella. Keräsin siihen päälle keittiöön tulevaa tavaraa. Tuo vanha lettupannu on suosikkini. Tosin lapsille oli pettymys, kun kuulivat, että tällä ei voi lettuja paistaa. "Miksi ei, eihän tuossa ole mitään vikaa". Eipä niin, jos ei pane pientä ruostekerrosta pahakseen.
Ja kiva asia on, että remonttiasiat etenevät. Paikassa täytyy tehdä pientä katto- ja eristysremonttia ja tekijät alkavat olla selvillä. Kaivelin myös hiukan keittiön seinää pinkopahvien alta ja sieltähän ne ihanat vanhat hirret paljastuivat. Eli otamme hirret esille, mutta jos ne eivät näytä hyviltä, paneloimme seinät. Remonttimies nimittäin varoitteli, että hirret saattavat olla enemmän tai vähemmän täynnä naulanreikiä, koska koolingit on todennäköisesti lyöty surutta hirsiseinään. Ennen vanhaan ei hirsiä arvostettu, vaan pikemminkin haluttiin peittää ne. Pidetään peukkuja pystyssä....
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, mukavaa alkavaa viikkoa :)
Terveisin Merja Kasperiinasta
