Reippaita värivalintoja

Aurinko on ilmeisesti sekoittanut pääni täysin, koska yllätin itseni tänään keltaisen kimpusta. Tai oikeastaan sekopäinen tilani alkoi jo eilen, kun raahasin Värisilmästä Pip tapettikirjan ja valitsimme siitä tapettia kuopuksen huoneeseen. 

Ei hopeataustaa, liian pliisu.

Kuopuksen huoneen seinän sininen alaosa maalattiin piiloon juuri viime kesänä, sininen on siis jo nähty. Kuvissa hopea ja vaaleansininen näyttävät näköjään samanvärisiltä, mutta kyllä niissä oikeasti on sävyero.

Hmm, punainen, miksei?

Keltainen, wau mikä väri! Uskaltaisikohan räväyttää? Joo, ei, joo - tapettiahan se vaan on. Kuopus empii, mutta hetken tapettia katseltuaan innostuu: "Äiti, tätä tilataan!"

Kuopuksen huoneessa tapetoidaan siis yksi seinä keltaisella Pip-lintutapetilla. Linnut siksi, että ne liittyvät asuinpaikkamme ja osoitteemme nimeen ja myös siksi, että kuopuksen harrastus on lintujen "bongailu". Tästä tapetista saadaan kaivattua väriruisketta huoneeseen ja odotankin innolla, että tapetti saadaan seinään :) 

Tapettitilausreissun lisäksi kävin tänään taas Eurokankaassa hiplaamassa Amy Butlerin kankaita, koska etsin kankaita työhuoneemme tyynyihin. Ja kuinkas sitten kävikään, kävelin kassalle kuvassa näkyvien kankaiden kanssa. Nämä eivät ole yhtään minun sävyjäni, mutta jotenkin ne vaan hyppäsivät mukaan. Noista kankaista pallollinen kuosi on Butlerin valikoimista. Heh, odotan mielenkiinnolla, millainen työhuoneesta tulee, yritän saada tyynyt ommeltua lähiaikoina.

Eli selkeästi täällä ollaan sekaisin, mutta antaa mennä vaan :) Olohuoneeseen pitäisi myös vaihtaa tyynyjen päälliset, mutta uskallankohan edes mennä kauppoihin katsomaan valikoimaa; ties vielä mitä sävyjä kannan kotiin ;)

 

Päivän slaagista vastasi meillä kuopus pehmoineen. Kuopus kävi kaverinsa kanssa koulun jälkeen kotona pyörähtämässä ja jatkoi matkaa ystävänsä luo. Kotivisiitti oli ilmeisen tehokas sängystä päätellen, arggh!!

Iloista loppuviikkoa!

Terkuin Merja

Värkkäyksien pariin taas vaihteeksi

Viimeinen kouluilta takana ja päättötyö onnistuneesti esitetty, nyt ehtii taas värkkäilyjen pariin :) Ihanaa, olenkin kaivannut käsillä tekemisen iloa.

 

Ensimmäisen inspiraationi tuotos on oheinen taulu. Maalasin pellavakangasta askarteluväreillä taulun pohjaksi  ja maalauksen jälkeen kastelin ja hankasin kangasta, jotta sain "sutattua" värit kankaaseen ja pintaan kivan ryppyisen efektin. Pingotin pohjan kehykseen ja maalasin tekstit sabluunan, töpöttimen ja askartelumaalin avulla.

 

Ehkei minusta ihan Picassoa tule, eikä minua näillä avuilla taideta valita Vuoden nuoreksi taiteilijaksikaan, mutta itse tykkään taulusta kovasti. Taulun paikka on vielä hakusessa, mutta enköhän sille jonkin paikan kotonamme vielä keksi.

Loppuun on vielä pakko kertoa tarina Mr Järjestä. Hän tuli joku aika sitten kaupasta ja kauppakassista löytyi mm. wc-paperia. Laitoin paperin telineeseen ja huomasin, että paperissa on rakkausrunoja. "Onpa minulla romanttinen mies" ajattelin ja menin kiittämään Mr Järkeä ko. eleestä. Mr Järki oli aivan kysymysmerkkinä ja kertoi vain ottaneensa hyllystä ensimmäisen pakkauksen, joka käteen sattui. "Oliko siinä jotain runoja" hän kysyi. Heh, no joka tapauksessa paperi on tosi hauskaa, loistava oivallus tuotteen valmistajalta :)

Vielä ehtii osallistua arvontaan, joka löytyy parin postauksen takaa. Hopi, hopi, arvonta on kohta!

Keskiviikkoterkuin Merja

Hakaviivain, skaalatikku ja kapalevyt

Viimeisiä printtauksia ja paperin liimauksia kapalevylle, then I´m done! Lopputyöni on siis valmis, jipii! Monta monituista tuntia tämän ääressä pakersinkin, mutta lopputulos on vaivan väärti - kotiimme on suunniteltu uudet ja uljaat pesuhuone ja saunatilat :)

Opiskelut ovat tältä erää siis melkein suoritettu, jäljellä on enää kolme iltaa lopputöiden esittelyitä. Aionkin istua kuin tatti nuo kaikki illat koululla, koska toisten esityksistä oppii tosi paljon. Lisäksi meillä on ollut ihan superhyvä ryhmä, joka tosiaan laittaa itsensä likoon. Opiskelujen päättyessä olo on haikea, mutta samalla pohdin jo syksyä ja jatkoa opintoihin, sen verran mukavaa touhua tämä on ollut. Olen oppinut enemmän asioita kuin opiskelujen alkaessa ajattelin, mutta ruokahalu näköjään kasvaa syödessä ja haluankin oppia lisää tältä alalta. 

Iloitsen siis lopputyöni valmistumisesta, mutta ärsyynnyn säästä. Olimme viikonloppuna Tampereella ja siellä on vain murto-osa lumesta, joka meillä täällä pääkaupunkiseudulla on. Pihassamme on lunta vielä vaikka kuinka paljon, koskahan näkyisi edes häivähdys nurmikosta? Lisäksi talomme katolta rymisteli äskettäin lumet alas. Heräsin keskellä yötä karmeaan räminään ja pelästyin, että puolet katosta tulee mukana. Onneksi ei tullut, vain muutama kattotiili rikkoutui, mutta ikkunoidemme edessä on nyt melkoiset lumivallit. Alle jäi mm. tuija-parka, se tuskin selviää hengissä moisesta. Koskahan nuo lumikasat sulavat, kysynpähän vaan!

Nyt jatkan viimeisten lippulappujen liimailua ja toivotan teille kaikille mukavaa alkavaa viikkoa. Kohta on huhtikuu!

Maanantaiterkuin Merja

Ps. Vielä ehtii osallistua kilpailuun, joka löytyy muutaman postauksen takaa. Palkintona on siis Cath Kidstonin kirja.

Small bottles with pink flowers

Miten ihana keväinen sää ulkona onkaan! Ihan juuri on pakko lähteä ulos säästä nauttimaan, mutta pikapostaus ennen sitä.

En malttanut olla kaivelematta viime viikolla Cafe Latte Spiritistä ostamaani tuotekassia, vaan kaivoin sieltä oheiset pienet lasipullot esille. Kuten varmaan tiedättekin, olen ikuinen pinkkifani ja niinpä pulloihin päätyi vaaleanpunaisia kukkia. Pienillä pulloilla saa kivoja kukkaryhmiä aikaiseksi ja olenkin yrittänyt etsiä pulloja kirppareilta. Vaatimustasoni pullojen suhteen taitaa vain olla hieman liian korkea, koska en ole vielä löytänyt mieleisiäni ;)

Lopuksi haluan vielä kiittää tosi kivoista kommenteistanne tuohon edelliseen arvontapostaukseeni. Olen todella ilahtunut ilonaiheistanne ja niistä hyvin huomaa, että iloa löytää jokapäiväisestä elämästä, kun sen vaan edessään haluaa nähdä :)

Leppoisaa sunnuntaipäivää, laittakaa lisää ilonaiheita tulemaan!

Terkuin Merja

Arvontaa pukkaa à la Cath Kidston

 

Viikko vilahti taas perjantaihin - juurihan se viikonloppu vasta oli :) Sujahtavatko sinun viikkosi yhtä nopeasti ohi?

Lupailin arvontaa ja tässä se nyt tulee. Arvontapalkintona on ihana Cath Kidstonin "Piristä ja korista" -kirja. Kirja on täynnä kauniita ideoita ja malleja, tykkään niistä ainakin itse kovasti.

Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentisi/puumerkkisi tähän postaukseen. Minua ilahduttaisi kovasti, jos kertoisit mikä asia teki sinut iloiseksi juuri tänään. Ilonaiheet ovat usein pienen pieniä, kunhan ne vaan edessään näkee. Minua esimerkiksi ilahduttaa tänään, että lumisateen lomassa aurinko välillä pilkistelee ja auringon säteissä on selkeä lupaus keväästä :)

 

Arvonnan säännöt ovat tutut muistakin blogeista eli kommentoimalla saat yhden arvan, liittymällä/olemalla lukija kaksi arpaa ja linkittämällä arvonnan omaan blogiisi saat kolmannen arvan. Laita kommenttisi yhteyteen arpojesi määrä. Vastausaikaa on 31.3.2011 saakka.

Iloista viikonloppua, nauttikaa ja rentoutukaa :) Itse aion rentoutua ihanien ystävien seurassa sekä hyvän ruoan parissa, jes! 

Perjantaiterkuin Merja

Edit lauantaina 26.3.: Aivan mielettömän kiva lukea teidän ilonaiheitanne, kiitos niistä :)

Kevättä Kööpenhaminassa

Vietimme Mr Järjen kanssa ihanan virkistävän, energisoivan ja iloisen viikonlopun keväisessä Kööpenhaminassa. Kävelimme ympäri kaupunkia entuudestaan tuntemattomia paikkoja kierrellen, istuimme kivoissa kahviloissa ja ravintoloissa ja visiteerasimme muutamissa nähtävyyksissä. Shoppailu oli vähäistä ja yllättävän maltillista, tällä kertaa agendalla oli paljon muuta :)

Aloitimme matkamme "vuoristorata-ajelulla" metrolla. Olen käynyt Köpiksessä ennenkin, mutta aiemmin olemme aina ottaneet lentokentältä junan päärautatieasemalle. Metro meni kuitenkin kätevästi hotellimme lähistölle ja niinpä hyppäsimme metron kyytiin. Kööpenhaminassa on ilman kuljettajaa kulkevat metrot ja säntäsinkin heti etupenkkiin, josta on iso ikkunat ulos.

 

Hotellimme sijaitsi Nyhavnin lähistöllä meren rannassa. Hotelli on yli kaksisataa vuotta vanha entinen varastorakennus ja se on kauniisti restauroitu. Mm. huoneissa oli näkyvissä upeat ja muhkeat puupalkit.

Hotellihuoneemme ikkunasta näkyi uusi oopperatalo. Talon on lahjoittanut upporikas laivanvarustaja Mærsk Møller vuonna 2005 ja sen on suunnitellut Henning Larsen. Talo ei kuulemma miellytä kaikkia ja siitä käydään edelleenkin polemiikkia. Omasta mielestäni talo näytti päivällä tylsältä, mutta iltavalaistuksessa se oli upea! 

Amalienborg on vaikuttava neljän rokokoopalatsin ja Euroopan uljaimpiin kuuluvan aukion kokonaisuus. Linna oli aivan hotellimme naapurustossa ja ajattelin piipahtaa Margareetan luona päiväkaffella. Tupsuhattuiset sotilaat tuskin olisivat olleet kyläilyajatuksestani kovin otettuja ja niinpä tyydyin valokuvaamiseen tällä kertaa. 

Kun kerran päiväkaffet Margareetan kanssa jäivät väliin, menimme Nyhavin vieressä olevaan Told & Snaps 2 ravintolaan, joka sijaitsee Toldbodgadella. Ravintolan listalta löytyy ihania tanskalaisia smørrebrødeja ja snapseja. Menimme ravintolaan perjantai-iltapäivänä kolmen maissa ja puheensorinan volyymista päätellen ravintolan antimista oli jo ehditty nauttia. Itse ravintola on vain auki klo 16 saakka arkipäivisin (en tiedä viikonlopuista), joten moni oli aloittanut viikonlopun vieton vähän etuajassa :) Paikka oli tosi hauska, suosittelen.

Jatkan Köpiksen tarinalla toisella kertaa, nyt on pakko siirtyä lopputyön kimppuun. Paljon on vielä tekemättä ja ambitiotasoni näköjään nousee työtä tehdessäni. Onneksi tässä on vielä muutama päivä aikaa.. Palaamisiin!

Tiistaiterkuin Merja

Onnistumisen iloa!

Heti alkuun kiitos ihanalle Louiselle tunnustuksesta. Myönnetään, olen tosi "huono" tunnustusten kanssa, enkä niitä yleensä saa laitettua tänne blogiini näytille, mutta olen iloinen niistä jokaisesta. Joten kiitos kaikille blogitunnustuksen antaneille, olette loistoblogikavereita!

Kuten olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut, minä ja virkkuukoukku emme ole olleet ystäviä. Meillä on viha-rakkaussuhde, joka alkoi jo ala-asteiässä. Kun muut virkkasivat pannulappuja, minun "lappusista" tehtiin milloin mitäkin. Laput kapenivat niin paljon yläreunaa kohden, että niistä sai esim. tosi kivoja hiirulaisia ;) Ope taisi unohtaa kertoa minulle, että kannattaa virkata jokainen silmukka, jos aikoo saada neliön aikaiseksi :)

Katselen kadehtien muiden virkkausihanuuksia  ja varsinkin taitavan ystäväni työt ovat uskomattoman kauniita. Huokailin aikani, kunnes ystäväni lupasi opettaa minua kädestä pitäen virkkaamaan. Ja opin kuin opinkin virkkauksen jalon taidon pari vuotta sitten, kiitos kärsivällisen ystäväni. Sittemmin olemme virkkuukoukun kanssa tutustuneet pikkuhijaa toisiimme ja nyt olemme jo aika hyviä kavereita.

Osaan virkata kukan, sydämen ja isoäidinneliön, mutta huom! ohjeesta. Kutominen on minulle helppoa ja luontaista, enkä välttämättä tarvitse edes ohjetta vaan sovellan päästäni. Virkkaaminen ei todellakaan mene noin! Minulla on pakko olla tarkka ohje ja ennen aloitusta minun täytyy vielä tankata, mitä lyhenteet tarkoittavat. Kjs, kjs-kaari, ps, puolip jne.. Nämä kaikki ovat minulle ihan täyttä hepreaa :)

No mutta kuten sanottu, alan päästä sinuksi virkkuukoukun kanssa ja tzä-däm, ensimmäinen pipa on valmis. Tämän virkkasin ihan "omilla ohjeilla" päästäni ja heti ensimmäinen onnistui. Jipii, jipii, jipii!! Koin ihan uskomattoman onnistumisen elämyksen, kun pipo valmistui ja se oli jopa aivan sopiva kuopukselle. Kuopus sai siis pirteän kevätpipon. Esikoinen tilasi myös itselleen pipon, mutta se on vielä suunnitteluosastolla ;)

Lukijamittari pyörähti yli kahden sadan ja sen kunniaksi voisin laittaa blogiini ensi viikolla kilpailun. Sitä ennen kuitenkin pieni viikonloppuirtiotto, siitäkin lisää ensi viikolla.

Voikaa hyvin ja nauttikaa auringosta!

Terkuin Merja

Matkakuumeilua

Näin aina keväisin, kun räystäät alkavat tippua ja kevätaurinko paljastaa likaiset ikkunat, minulle nousee ihan armoton matkakuume. Kaivan lomakuvat aikaisemmilta vuosilta esille ja alan unelmoida seuraavasta matkasta. 

Olemme reissanneet koko perheen voimin Euroopassa useaan kertaan ja yleensä matkamme suuntautuvat Italiaan, Espanjaan tai Ranskaan. Meidän perheelle parhaaksi ja myös kustannustehokkaaksi "lomakonseptiksi" on osoittautunut reittilennot, vuokrattu auto ja asunto. Ja yleensä talo sellaisesta paikasta, josta on lyhyehköt välimatkat autolla hurautettavaksi nähtävyyksiin, huvipuistoon, eläintarhaan tms. aktiviteetteihin.

Mr Järjen ja minun alkutaipaleella meillä oli melkoista vääntöä lomallelähtötunnelmissa. Minulla oli tapana ottaa matkalaukku esille keskelle olohuoneen lattiaa viikko ennen matkaa ja pakkailla sekä fiilistellä tavaroita matkalaukkuun pikkuhiljaa. Pakkasin ja purin useampaan kertaan :) Mr Järki taas aloitti pakkaamisen siinä vaiheessa, kun minä olisin halunnut olla jo lentokentällä. 

Rakastan lentokentän tunnelmaa, minusta on ihanaa kierrellä rauhassa kaupoissa, istua kahvilassa ja tarkkailla ihmisiä. Mr Järki taas ei moisesta piittaa. Toisaalta ymmärrän hyvin, jos on joka viikko reissussa, on siitä glamour kaukana. Kun emme siis oikein päässeet lähtöaikataulusta yksimielisyyteen, ehdotin, että menisimme eri matkaa kentälle ;) No siihen emme sentäs ihan päätyneet ja nykyään meillä pakkaa kaikkien laukut edellisenä iltana Mr Järki, kunhan jokainen kiikuttaa hänelle oman vaatepinkkansa. Kentälle lähdetään hyvissä ajoin, jolloin ehdin hyvin kierrellä ja fiilistellä lentokentällä.

Ja nyt kun tänään taas kerran niitä lomakuvia kaivelin, laitan tähän juttua yhdestä kauneimmasta paikasta, joissa olen ollut, nimittäin Amalfi-rannikosta Italiassa. Olimme siellä toissa kesänä ja silloin juttua blogiini paikasta kirjoitinkin. Skippaa siis nämä jorinat, jos ne ovat jo tuttua tarinaa.

Lensimme heinäkuussa Roomaan, jossa vietimme yhden päivän meno- ja pari päivää paluumatkalla. Vuokrasimme auton lentokentältä ja Mr Järjen puhelimen ja Google Maps:n kanssa suunnistimme Roomassa hotelliimme. Se olikin aika villiä touhua :)  Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti Sorrentoa ja matka oli moottoritietä pitkin erittäin sujuva.

Ensimmäinen näkymä Sorrentosta on kaunis. Tie mutkittelee ylhäältä vuoren rinnettä alas ja Sorrento aukeaa alhaalla yllättäen. Mahtavat kalliot ympäröivät kaupunkia mereltä päin.

Vuokratalomme oli korkealla vuoren rinteellä ja talon pihalta näkyi Napolinlahdelle ja Caprin saarelle. 

Puutarha oli hyvin hoidettu ja vehreä, uima-allas kruunasi ainakin lasten mielestä loman :)

Yhtenä päivänä ajoimme Positanoon ja se on uskomattoman viehättävä pieni kaupunki. Jos sinne menee autolla, kannattaa auto parkkeerata heti kun P-merkki näkyy. Tiet ovat yksisuuntaisia ja pian huomaakin jo ajaneensa kaupungin läpi ja ohi.

Caprin saarelle pääsee kätevästi ja joutuisasti laivalla. Anacaprilta, joka on saaren toinen kaupunki ja sijaitsee ylhäällä vuoren päällä, on huikeat näkymät alas. Capri on todella kaunis saari ja haluan käydä siellä ehdottomasti uudestaan. 

Pompeji on vaikuttava kokemus. Kaupunki jäi Vesuviuksen purkauksen alle vuonna 79 ja sitä on kaivettu esiin vähävähältä. Epäillään, että ensimmäisiä kaivauksia olisi tehty 1500-luvulla aarteiden löytymisen toivossa ja edelleenkin kaupungista on esiinkaivamatta noin kolmannes. Pompejiin ei kannata mennä kovin kuumana päivänä, varsinkaan jos tuulenvirettä ei ole lainkaan. Se on oikea pätsi!

Napolinlahdella näkee veneitä, jahteja ja laivoja joka lähtöön. Niiden omistajilla ei taida olla pikkurahan puutetta :)

Auringonlaskut ovat huikaisevia. Meri kylpee kullassa ja aurinko on kuin suuri tulipallo.


Sen pituinen se ja tulipahan sepustus. Ei ollut tarkoitus romaania kirjoittaa ja ensi kerralla lupaankin kirjoittaa vähän lyhyemmin ;) Ja onneksi parannuskeinona matkakuumeeseen on koko perheelle varattuna matka täksi kevääksi, arvauksia mihin se suuntautuu. Maa on edelleenkin yksi noista, jotka jo aiemmin mainitsin, mutta mikä on kaupunki?

Tiistaiterkuin Merja

Think pink or pink thing

Höh, mihinkäs se tämänpäiväinen auringonpaiste oikein katosi? En ole nähnyt tänään Pekka Poudan lupaamasta auringosta vilaustakaan ja hiihtolenkkikin jäi tekemättä. Taitaapi olla tämän talven hiihdot hiihdelty.

Kevättä on ilmassa ja mielessä, itsellä ainakin vaaleanpunainen väri on siitä selvä merkki. Olen kai aina ja ikuisesti "pinkkifan", vaikkakin huomaan, että erityisesti tänä vuonna myös muut värit nostavat päätään. Erityisesti keltainen ihastuttaa, vaikka sitä ei juurikaan löydy meiltä kotoa, vielä. Täytyy myöntää, että Domino-paketti päätyi ihan värinsä takia ostoskoriini, asialla ei tietenkään ole mitään tekemistä keksien kanssa ;) 

Kiva viikonloppu on kääntymässä leppoisaksi sunnuntaiehtooksi. Illalla on ihan pakko katsoa Sinkkuelämää-leffa, again! Leffan kakkososa lähinnä ärsytti, mutta ykkönen jaksaa innostaa edelleenkin.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille sinkuilla tai ilman!

Terkuin Merja

Viikonlopun väriterapiaa

Urakka valmis! Virkkaustehtaastani valmistui 140 isoäidinneliötä ja sain niistä oivan kokoisen peiton aikaiseksi. Ihana, tykkään peitosta kovasti. Ja erityisesti peiton übervärikäs olemus viehättää ja ilahduttaa. 

Peitto on kuvattu kuopuksen sängyn päällä, mutta siihen peitto ei jatkossa jää. Vien peiton Unelmaan heti kun vaan saadaan Unelman putkirikko korjattua ja talowanhus taas kuosiin. Unelmassa olisikin aloitettavana tänä keväänä erinäisiä projekteja ja eniten halajaisin sellaista vanhoista ikkunanpokista tehtyä pienen pientä puutarhamajaa. Valitettavasti meillä on vain Mr Järjen kanssa vielä hieman eri käsitys asiasta, joten tupo-neuvottelut jatkuvat ;)

Mukavaa maaliskuista viikonloppua! Ainakin sunnuntaiksi on Etelä-Suomeen luvattu loisto ulkoilusäätä, joten taidanpa hyödyntää viimeisiä hiihtokelejä. Mitähän muuta mukavaa keksisi?

Perjantaiterkuin Merja

Suklaatia ja mustaakin mustempi joutsen

Ei ehkä kannattaisi mennä elokuviin, jos ei tiedä elokuvasta juurikaan mitään. Tai tietää jotakin, mutta olettaa ihan muuta. Näin kävi minulle ja ystävälleni eilen.

Treffasimme ystäväni kanssa pitkästä aikaa, kävimme syömässä kivassa paikassa ja illan päätteeksi menimme katsomaan "Black Swan" elokuvan. En ymmärrä, miten olenkin onnistunut olemaan lukematta arvostelua tms. kirjoitusta elokuvan juonenkäänteistä. Tiesin ainoastaan, että elokuvassa näyttelee ja tanssii loistavasti Natalie Portman ja että elokuvassa on kyse balettimaailman kilpailusta.

Ja kuinkas sitten kävikään.. Elokuva oli piinava ja se piti pihdeissään alusta lopputeksteihin. Odotin elokuvalta jotain ihan muuta ja elokuva suorastaan ahdisti. Mutta jos pitää psykologisista trillereistä, niin tämä on juuri oikea elokuva. Elokuvasta tuli muuten vähän samanlainen fiilis kuin aikoinaan "Vaarallinen suhde" elokuvasta, jossa kohtalokas syrjähyppy muuttui melkoiseksi trilleriksi. Muistatteko Douglasin ja Closen? Oletko sinä nähnyt "Black Swanin", mitä pidit?

Onneksi Mr Järki oli ostanut minulle naistenpäivän kunniaksi suklaatia ja se hiukan helpotti oloa :) Aionkin aloittaa tämän päivän kahvilla ja suklaalla, way to go! Jos ei suklaalla päivä ohjaudu oikealle uralle niin millä sitten, kysynpähän vaan!

Keskiviikkoterkuin Merja

Meidän päivä :)

Me olemme ihania!

Terkuin Merja

Lehtikoteloiden tuunausta

En ole ehkä koskaan hämmentynyt missään kangaskaupassa niinkuin hämmennyin viime perjantaina Tammiston Eurokankaassa. Amy Butlerin kankaat olivat nimittäin niin täynnä väriä ja elämää. Kiersin ja kaarsin kangaspakkoja melkein tunnin ajan, koska valitseminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. OIisin halunnut kaikista kankaista palan, mutta kankaiden metrihinta esti tehokkaasti tämän haaveen toteuttamisen. Oli myös hauska huomata, että kaikkien muidenkin kankaita ihastelevien reaktio oli omani kaltainen - huokailua ja valitsemisen vaikeutta :)

 Lopulta kuitenkin päädyin neljään Butlerin kankaaseen. Aika maltillista vai mitä :)

 

Palakankaissa oli myös herkullisia kuoseja, joten ostin myös niitä. Mitäs näistä sitten syntyisikään?

Pyörittelin eilen kankaita käsissäni ja ensimmäiseksi projektiksi valikoitui pahvisten lehtikoteloiden päällystäminen kankailla. Decoupage-lakkaa kehiin ja kankaat kiinni koteloihin. Hmm, halusin koteloihin myös liitutaulumaalilla maalatut nimilaput, mutta vaneria ei ollut lähimaillakaan. Niinpä leikkasin paksusta pahvista laput, pohjamaalasin ne ja lopuksi vielä sudin liitutaulumaalia pintaan. Laput kiinni kaksipuolisella teipillä ja kas vain, sehän toimii! Tositosi märiksi noita nimilappuja ei voine lotrata, sitä ne tuskin kestävät.

Kaiken kaikkiaan minulla on viisi koteloa työnalla, tässä siis ensimmäiset kaksi. Ihanaa askartelu- ja väriterapiaa, sain näistä kuoseista paljon iloa ja energiaa :)

Uusi viikko, uudet jutut!

Maanantaiterkuin Merja