Remontointihaaveita

Vielä pari viikkoa sitten julistin, että isompaa rempaa ei meidän huushollissa tehdä, mutta yllättäen kelkka onkin kääntynyt tyystin toiseen suuntaan.

Meillä on yhdeksän vuotta vanha kivitalo, jonka olemme suunnitelleen esikoisemme ollessa 1 v. Lapsia oli tuolloin vain siis yksi ja muutimme nykyiseen taloomme kerrostalokolmiosta. Emme siis ihan osanneet ajatella tilannetta kymmenen vuoden päähän eli tähän hetkeen. 

Ja tässä valitusosuus ;)

Nyt kun lapsia on kaksi, kumpikin on jo koulussa ja kavereita käy enemmän kuin omiksi tarpeiksi, talon pohjassa on paljonkin toivomisen varaa. Talo on pohjaratkaisuiltaan aivan loistava pienten lasten kanssa, mutta isompien kanssa se ei enää toimi. Kivitalo kaikuu mukavasti ja kun isolla avoimella tilalla on korkeutta yli 5 m, tuntee välillä olevansa keskellä hulabaloota. Varsinkin työpäivän jälkeen, jos on väsynyt ja haluaisi hetken olla rauhassa omien ajatustensa kanssa, kodissa käy trafiikki niin että sukat pyörii jalassa. 

Ihanaa, että lapsilla on ystäviä, jotka viihtyvät meillä, mutta joku ratkaisu tilankäyttöön on saatava. Nyt nimittäin lastenhuoneet ovat korkean ja kaikuvan olohuoneen kyljessä ja siihen kaipaisin ehdottomasti muutosta. Myös akustiikalle täytyy tehdä jotakin.

Talon rakentaminen on poissa laskuista. Esikoinen on jo viidesluokkalainen ja ennenkuin sopiva tontti on löytynyt ja talo pystyssä, aikaa kuluu melko tovi. En myöskään hihku ajatukselle, että pakkaisimme tavarat vuodeksi varastoon ja muuttaisimme vuokralle talon rakentamisen ajaksi. Sopivan kokoisia taloja taas tulee tosi harvoin tällä alueella myyntiin ja koulujen takia emme halua muuttaa kauemmas. Eli vaihtoehdoksi jää nykyisen kodin tuunaus.

 

Olemme päässeet ajatuksissamme jo niin pitkälle, että aiomme pyytää sisustusarkkitehtiä katsomaan taloamme. Pohjaan olisi todennäköisesti tehtävissä muutoksia ja silloin saisimme lastenhuoneet talon toiseen päätyyn, pois olohuoneen naapurista. Samalla sisustus päivitetään, mielessä on vanhan ja uuden sopuisa avioliitto, terästettynä betonilla, teräksellä ja rouhealla puulla. 

Olen ahkerasti selaillut viime päivinä sisustuslehtiä ja erityisesti uusimmassa Glorian kodissa oli todella mieluisa kuva. Se kuvastavaa hyvin tyyliä, joka on hakusessa.  

Nykyiset sohvamme saavat kyytiä, tilalle haaveilen kahta tällaista Interfacen kaunokaista:

Myös ruokapöydän tuolit lähtevät vaihtoon, olen tosi tykästynyt tähän tuoliin:

 Onpa piristävää taas pitkästä aikaa miettiä antaumuksella sisustusasioita ja odotan innolla asiantuntijan arviota talomme pohjaratkaisujen muuttamisesta.  Onneksi olemme mieheni kanssa aikalailla samoilla linjoilla projektin suhteen,  tosin pieniä näkemyserojakin löytyy. Mutta sehän jos mikä tekee projektista mielenkiintoisen ;)

Ja vielä loppuun kuva meidän eteisestä, muutamat kaverit olivat kyläilemässä. Eteisellekin ehkä pitäisi tehdä jotakin  ;)

Terkuin Merja

"Onni onnettomuudessa"

Unelmaviikonlopusta tulikin kotiviikonloppu. Reissu Unelmaan jäi kolmen tunnin mittaiseksi ja kotiuduimme viime yönä yhden aikaan. 

Saavuimme Unelmaan kahdeksan aikaan illalla ja ilta menikin taloa lämmitellessä. Lämpötila oli talossa vain +7 astetta sinne saapuessamme. Kymmenen aikaan illalla takan edessä lukiessani kirjaa, keittiöstä alkoi yllättäen kuulua kovaa veden kohinaa. Luulin, että jäässä ollut putki olisi auennut ja hanasta tulisi vettä, mutta yllättäen vesi suihkusikin katonrajasta. Hip hei, syöksy kellariin ja päävesihana kiinni. Vesiputken liitin oli irronnut ja vettä ehti suihkuta minuutin ajan keittiöön. Onneksi vesimäärä oli vain parikymmentä litraa ja saimme ripeästi poistettua sen lattialta ja pöytäpinnoilta. 

Onni onnettomuudessa siis tällä kertaa. Jos liitin olisi irronnut yön aikana tai muulloin, jolloin emme olisi olleet talossa, olisi meillä nyt keittiön paikalla uima-allas. Mikäli vettä ehti suihkuta minuutissa parikymmentä litraa, en halua edes ajatella, paljonko sitä vuotaisi esim. tunnissa. Joten pienillä vahingoilla selvittiin ja putkikin on jo käyty korjaamassa. Tosin emme koskaan jätä päävesihanaa auki, kun olemme talosta pidempään poissa, mutta emme myöskään sulje sitä yöksi tai saunan ajaksi. Putket on tarkoitus tarkastaa ensi kesänä, mutta siihen asti ei näköjään voi olla liian varovainen.

Vain yhden valokuvan ehdin ottaa pikavisiitin aikana. Pidän kovasti tuosta joulukalenterissa esittelemästäni taulusta ja se mielestäni sopii hyvin noiden tummien hirsien kanssa yhteen. Tuossa kohtaa seinässä näkyy muuten hyvin todennäköisesti entinen oven paikka, joka on ollut siinä savupirtissä, josta hirret on otettu.

Kotilauantain ohjelmaan on kuulunut mm. Alvin ja pikkuoravat sekä aikainen päivällinen Mamma Rosassa. Ko. ravintolassa oli blini-viikot ja kylläpä blini maistuikin hyvältä. Tosin lasillinen hyvää valkoviiniä olisi kruunannut nautinnon, mutta tipaton on käynnissä ja niinpä tyydyin jääveteen (halit ja tsempit Tampereelle! )

Tuleekohan telkkarista mitään, aion nimittäin pyllähtää ihan just sohvalle kaukosäädin kädessä :)

Lauantaiterkuin Merja

Muutamat valokuvat

Tällä kertaa sekalainen valikoima valokuvia Unelmasta. Talo on seissyt kylmissään kolme viikkoa yksin pakkasessa, mutta ensi viikonloppuna pääsemme viimein taas Unelmaan. Cant´t wait!

 

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut valloittavan blondikuopuksemme sutkautuksista ja taas olisi yksi tarjolla. Kuopus sai oman puhelimen viime syksynä koulun aloittaessaan, mutta tähän asti puhelinta on käytetty vain soittamiseen. Äskettäin kuopus keksi, että puhelimellahan voi myös lähettää viestejä ja oheisen ensimmäisen viestin hän oli omatoimisesti kirjoittanut ja lähettänyt viime viikonloppuna. Hän näytti viestiä minulle eilen ja minusta viesti on mitä mainioin :) Viestissä on kyse serkun yökyläilystä ja Lotta Littles nimisistä unohtuneista leluista:

Sinunlot talit leksi ja hammasharja ja hammastahna jäimei le tiida

Minulta kesti hetken ennenkuin tajusin, mitä viestissä haluttiin sanoa. Toivottavasti serkku ymmärsi ;)

Näiden kuvien kera toivotan kaikille luistavaa loppuviikkoa!

Terkuin Merja

If there is a will, there is a way!

Olen jo pidemmän aikaa pitänyt tuota otsikossa olevaa lausahdusta mottonani. Olen vakuuttunut, että tahdonvoimalla pääsee aika pitkälle. Myös positiivinen elämänasenne auttaa.

Tämän asian kääntöpuoli on kuitenkin se, että elämässä voi tapahtua jotakin hyvinkin odottamatonta. Olen tullut tästä asiasta valitettavan tietoiseksi viimeisen vuoden aikana. Tässä tapauksessa puhun rakkaan ystäväni vakavasta sairastumisesta erittäin harvinaiseen sairauteen ja siihen liittyvästä valtavasta epävarmuudesta. Vielä näin nelikymppisenäkin sitä liian usein elää sitku-elämää, kiinnittää huomiota lillukan varsiin ja narisee jonnin joutavista asioista.  Ei tule ajatelleeksi, että eteen voi tulla "mitä, jos", kun ajatuksissa pyörii joka päivä "sitten, kun". Valitettavasti tuo "mitä, jos" voi olla meillä itsekullakin edessä mikä päivä tahansa ja huomaan, että ainakin itse yritän ottaa nykyään enemmän hetkestä kiinni.

Mutta palatakseni vielä tuohon mottoon ja tahdonvoimaan, hyvä esimerkki asiasta mielestäni on Sipe Santapukki. Luin äskettäin mielenkiinnolla Hesarin Kuukausiliitteestä hänen taloprojektistaan, eilen tästä samasta asiasta taisi olla juttua 45-minuuttia ohjelmassa. Valitettavasti en tuota ohjelmaa nähnyt, täytynee katsoa se jälkikäteen Katsomosta. Santapukilla oli kuitenkin unelma ja vahva tahto, uskon että moni olisi luovuttanut ja todennut tehtävän mahdottomaksi. Mutta hän sai kuin saikin lopulta unelmiensa arkkitehdin suunnittelmaan talonsa. Se ei ollut helppoa, mutta uuttera työ ja vahva tahto auttoivat päämäärän saavuttamisessa.

Myös itse ajattelen, että monet asiat on saavutettavissa, mutta niiden eteen täytyy tehdä työtä. Hyviä esimerkkejä tästä ovat ex. sisustuskauppani ja Unelma. Niitä molempia halusin pidemmän aikaa, suunnittelin, haaveilin, tein asioiden eteen kovasti töitä ja lopulta palaset loksahtivat paikallaan. Myös seuraava "projektini" on jo työn alla. Se on kuitenkin vielä niin alkutekijöissään, että ei siitä vielä sen enempää ;) Tahtotila ja päämäärä ovat kuitenkin jo selvillä.

Lopuksi vielä uusimman ompelukseni esittely, tekaisin pikaisesti oheisen tyynyn. Tyyny oli tosiaankin nopeatekoinen, yksi tunti ja ompelus oli valmis. Tyyny matkaa aikanaan Unelman saunakammariin.

Mukavaa tulevaa viikonloppua toivottelen jo nyt!

Torstaiterkuin Merja

Ps. Jos joku haluaa lukea tarkemmin jutun Sipe Santapukin talosta, juttu löytyy täältä. Hesarin Kuukausiliite on luettavissa maksutta tammikuun ajan

Moottoritie on kuuma

Oi, mikä fiilistelyilta. 11- v. esikoinen kertoi tekevänsä musiikkiesitelmän Pelle Miljoonasta ja äiti on fiiliksissä. Olen ollut aivan mieletön Pelle-fani 80-luvun alkupuoliskolla, kävin Lepakon keikat ja ostin LP-levyt.  Kaivoin tänään pölyiset älppärini esille ja esittelin niitä esikoiselle. Hän oli aivan ihmeissään, että miten kummassa tuollaisia kiekkoja kuunnellaan? Meillä on vielä LP-soitin jäljellä ja pidin hänelle aiheesta esitelmän. Esikoinen innostui levyistä ja halusi soittaa niitä itse, touhu tuntui hänestä niin eksoottiselta tänä CD- ja DVD-levyjen aikakautena.

Kuuntelin levyt läpi ja elin nuoruutta uudestaan, voi sitä aikaa :) Tuli niin nostalginen olo, ihana aikamatka nuoruuteen! Hoilasin levyjen mukana kappaleita kovaan ääneen, muistin näköjään sanat edelleenkin. Lempikappaleeni oli ja on edelleenkin Gloria , mutta "Vain rakkautta tulimme etsimään" on myös loistopläjäys

"Sulla on kultainen vuori. 

Timantteja kuin tähtiä yössä.

Maan ääriin mainetta ja kunniaa.

Ja kauneutesi kaikkialla tunnetaan.

Mutta ilman rakkautta, olet köyhempi kuin kerjäävä rampa .

Tiedät kuinka paljon on kaikki, kuinka pitkä matka on kauas.

Mitä ainetta on taivaan kansi ja osaat puhua satakielen kanssa.

Mutta ilman rakkautta, olet tyhmä kuin saapas.

Vain rakkautta tulimme etsimään.

Vain rakkaus kasvaa hyvää hedelmää.

Vain rakkaudesta saamme sisällön elämään.

Vain rakkauteen voi täällä  uskoa enää.

Vaatii paljon viisautta, ymmärtää yksinkertaisuutta.

Vaatii paljon valheita, löytää se mikä on aitoa.

Ja ilman rakkautta, totuus ilman valhetta.

Vain rakkautta tulimme etsimään.

Vain rakkaus kasvaa hyvää hedelmää.

Vain rakkaudesta saamme sisällön elämään.

Vain rakkauteen voi täällä  uskoa enää.

Mutta kuten kukkanenkin kuihtuu, jollei sitä kastella.

Niin myös rakkaus ruostuu, jollei sitä vaalita.

 Ja ilman rakkautta, mikään, ei mikään kasva.

Vain rakkautta tulimme etsimään.

Vain rakkaus kasvaa hyvää hedelmää.

Vain rakkaudesta saamme sisällön elämään.

Vain rakkauteen voi täällä  uskoa enää"

Hih, olipa hauska aikamatka. Myös mieheni yllätti minut tänään tuomalla kimpun tulppaaneja, joten tänään on ollut useampi aihe hymyyn :) Onko sinun päivässäsi ollut tänään ilonaiheita, toivottavasti!

Terkuin Merja

Höpinää Unelmasta

Mieli palaa ja halajaa Unelmaan, joten välillä taas juttua talowanhuksestamme. Huomasin, että blogissani on paljon uusia lukijoita, joten kerron seuraavassa muutama sana Unelman "historiasta". Olen kertonut tarinan ennenkin, joten skipatkaa, jos ette jaksa lukea höpinöitäni. Tervetuloa mukaan uudet lukijat, kiva kun käytte täällä :)

Unelma on ihana vapaa-ajankotimme, jonka hankimme reilut pari vuotta sitten. Olimme jo pitkään etsineet kesäpaikkaa ja aloin jo tuskastua koko touhuun. Hinta ja laatu kun eivät kohdanneet millään. Lopulta ihana mieheni keksi katsoa myytäviä kiinteistöjä loma-asuntojen sijaan ja sieltähän se löytyi. Olen usein kuullut ihmisten sanovan, että sen tietää, kun oikean kohtaa ja niin kävi tälläkin kertaa. Tiesin heti kun ajoimme pihaan, että tässä se talo on. Mieheni empi hetken ja halusi tietty teettää kuntotarkastuksen, mutta onneksi kaikki oli kunnossa ja hintatinkimisen jälkeen saimme kaupat aikaiseksi.

 

 

Talon ensimmäinen osa (keittiötupa ja nykyinen työhuone) on rakennettu 1910.  Keittiötuvan hirret ovat todennäköisesti tuotu jostakin savupirtistä, niin mustat tuvan hirret ovat. Kun ostimme talon, hirret olivat piilossa seinälevyjen alla ja olinkin tosi iloisesti yllättynyt, kun levyjen alta paljastuivat kauniit aikaa nähneet hirret.

1950-luvulla talossa asui kunnanlääkäri perheineen ja he rakennuttivat taloon lisää olohuoneen, vastaanottohuoneen (nykyinen telkkahuone), yläkertaan kolme makuuhuonetta sekä kellarin. Lääkäri piti vastaanottoa kotonaan ja nykyinen eteisemme on toiminut potilaiden odotustilana. Perhe majoitti myös kuulemma kesäisin vieraita Helsingistä, perhe harjoitti siis jonkinlaista Bed and Breakfast toimintaa. Äskettäin meillä kävi paikallinen puhelinasentaja tarkistamassa talon piuhoja nettiä varten ja hän hän kertoi katsoneensa 50-luvulla Unelmassa ensimmäistä kertaa elämässään televisiota :)

Unelma alkaa olla aika lailla kuosissaan,  tosin koko ensimmäinen kesä menikin taloa puunatessa ja tuunatessa. Toki puutteitakin löytyy; parit verhot vielä puuttuvat, eteinen on tapetoimatta ja jalkalistat uupuvat. Huoneista työhuone on eniten rempalleen, mm. ikkuna kaipaa verhoja. Haluan tähän huoneeseen valkoiset laskosverhot ruutureunalla, mutta koska hyvässä muistissa on, miten paljon laskosverhoissa on töitä, on projekti vähän viivästynyt.

Ensi kesänä onkin vuorossa pihan kohennus. Pelkosen Maija tekee meille pihasuunnitelman ja alustavan suunnitelman nähtyäni, odotan innolla kesää. Piha on ollut aikoinaan tosi kaunis, kunnanlääkärin rouva on pitänyt siitä hyvää huolta. Valitettavasti piha on ollut hoitamatta parikymmentä vuotta ja niinpä entisestä loistosta on jäljellä vain yksi pioni, villiintyneet juhannusruusut ja umpeen kasvanut puro. Töitä siis riittää, mutta mihinkäs tässä on kiire..

 

Tässä siis juttua talowanhuksestamme, jota minulla on taas niin ikävä. Sillä talolla on sielu, enkä missään muualla koe samanlaista rauhaa kuin Unelmassa. Tunne olisi ehkä erilainen, jos asuisimme siellä, mutta nyt kun pääsen sinne harvakseltaan, nautin joka minuutista.  Ja koska parin viikon takainen talvikokeilu oli varsin onnistunut, voimme jatkossa käydä Unelmassa paukkupakkasillakin.

Luistavaa tammikuista viikkoa!

Maanantaiterkuin Merja

Ensimmäinen enkeli uunista ulos

Päivän hiihtolenkki takana ja nyt riittää taas virtaan Tilda-juttujen värkkäämiseen. Pakkasasteita oli vain kymmenen ja sää oli oikein sopiva - suksi luisti ja pito oli kohdallaan. Kiva huomata, että pakkaskeleihin on jo tottunut, toivottavasti tällaisia kelejä jatkuisi koko talven ajan. Tosin täällä etelässä pakkanen tuntuu yleensä kylmemmältä kuin sisämaassa. Unelmassa kävimme hiihtämässä -20 C kelissä, eikä se tuntunut liian kylmältä. Täällä taas en hevin lähde ladulle moisella pakkasella. 

Ensimmäinen enkeli valmistui ja se matkaa Unelmaan, kuinkas muuten. Tämän neitokaisen nimi on Anniina ja hän hihittelee itsekseen tuossa sohvallamme. Mikä lie neitoa niin kovasti naurattaa :) Lisää enkeleitä on tulossa, seuraavaksi taidan tehdä pari yöpukuenkeliä lapsille.

Kävin viime viikolla pikaisesti alessa ja löysin oheisen kankaan. Tai oikeastaan ystäväni löysi sen minulle, hän on ihan haka ostoksilla ja tekee loistolöytöjä edulliseen hintaan. Sanoinkin hänelle, että ensi kerralla pyydän hänet lounaspalkalla koko päiväksi ostoksille mukaan, niin säästyy rahaa ja aikaa ;) Tuo kangas on ollut edellisessä elämässään verho ja mielestäni hieman levoton toimittamaan sitä virkaa. Mutta Tilda-hahmoille siitä saa loistavia vaatteita, kangaspalat ovat juuri sopivan kokoisia vaatteita silmällä pitäen. Ja kankaassa on tosi hyvät tildamaiset kuosit.

Nyt jatkuvat ompeluprojektini, leppoisaa sunnuntaiehtoota!

Terkuin Merja

Tilda-ompeluksia

Pääsin kuin pääsinkin ompelemaan, lainasin äidiltäni 40 v. vanhaa Eva-konetta ja onpa se hyvä! Pesee mennen tullen uuden singerini, aivan loistomasiina.

Aloitin ompelu-urakkani pitkän tauon jälkeen hieman pienemmistä projekteista. Nämä korunuket olivat sopivan pieniä ja valmistuivat tosi äkkiä. Malli on uusimmasta Tilda-kirjasta. Tosin kankaat eivät ole Tildaa, kaivelin kangaskätköjäni ja tykästyihin noihin kankaisiin. Esikoinen halusi itselleen tuon vihreäsävyisen, hempeä roosa taas matkaa Unelmaan. Kuopuksen nukke on vielä tilauksessa, ompelen välillä jotain muuta. Oheiseen pellavaan on jo piirretty kolmen enkelin kaavat, katsotaan mitä niistä tulee. 

Tuntuu, että en voi kylliksi hehkuttaa tätä talven ihanuutta. Pidän talvesta, jos se on vaan kunnon sellainen. Ja kunnon sellaisista saa nykyään aika harvoin enää nauttia täällä "etelässä". Olimme taas tänään hiihtämässä ja kuopuskin jopa hiihti ilman sen suurempia marinoita. Ehkä tekniikka ja kunto ovat hänelläkin jo vähän karttuneet. Itse hiihdin lopuksi pikkulenkin lujalla vauhdilla, siis lujalla rapakuntoiselle ja hyydyin täysin "Marjo Matikaisen nousuun". Nousu lienee saanut nimensä siitä, että ko. hiihtäjä aikoinaan harjoitteli näissä maisemissa ja nousu on pitkä ja jyrkkä. Ihailin vierestä, kun eräs luisteluhiihtäjä nykäisi nousun hirmuisella temmolla ylös, jo pelkkä katselu hengästytti :)

Vain kaksi päivää ja taas on viikonloppu. Vaikka lomalla on mukavaa, on myös arkeen palaaminen kiva asia. Ei siis laisinkaan harmita, että säännöllinen arki alkaa taas ensi viikolla. Tosin koululaisten hiihtolomaan ei ole enää kovin pitkä aika, joten arkeen ei ainakaan tässä välissä ehdi leipääntyä.

Talvisin terveisin Merja

Ps. Kiitos ystävälliselle blogini lukijalle, joka tarjosi ompelukonettaan lainaksi :)

Maanantain kuulumisia

Miniloma on takana ja paluu arkeen on tapahtunut. Loma oli oikein rentouttava, ei mitään erityistä ohjelmaa eikä aikatauluja. Myös lapset tykkäsivät, esikoinen kysyi heti tänä aamuna, koska menemme Unelmaan uudestaan. Piakkoin, toivottavasti!

Muutaman kilometrin päässä Unelmasta olevassa taajamassa oli loistolatu ja kävimmekin hiihtämässä joka päivä. Ei haitannut vaikka pakkanen paikkui, kunhan puki riittävästi päälle. Kuopuksemme on hieman mukavuuden haluinen, mutta saimme houkuteltua hänetkin hiihtämään ihan mukavan pituisia lenkkejä. Ajatuksena on käydä hiihtelemässä enemmänkin ennen hiihtolomaa, jotta pääsisimme lomalla koko porukalla vähän pidemmälle hiihtoretkelle. Katsotaan kuinka käy :)

Myös Monopoly Cityä pelasimme koko perheen voimin. Esikoinen sai sellaisen joululahjaksi ja peli osoittautui paljon kivemmaksi kuin perinteinen Monopoly. Peli kesti kyllä kauan, pelasimme sitä kahtena päivänä yhteensä viisi tuntia, ennenkuin voittaja selvisi. Säännöt tuntuivat aluksi aika monimutkaisilta, mutta kun peli eteni ja tuli tutuksi, se olikin tosi hauska ja mielenkiintoinen. Mutta ihan joka ilta ei ko. peliä viitsi pelata, sen verran aikaa vievää se on.

Kaivoin juuri kaikki kankaat ja kaavat esille aikomuksenani alkaa ommella. Mutta kas kummaa huomasinkin, että molemmat ompelukoneeni ovat Unelmassa. En ole ommellut puoleen vuoteen, mutta luulin, että 20 vuotta vanha känkkä singerini olisi ollut täällä kotona. Vaan eipä ollutkaan ja nyt harmittaa. Olisi ollut niin kiva ommella Tilda-juttuja, mielessä on vaikka mitä ideoita :(

Täytyy siis keksiä jotain muuta tekemistä, esim. pyykinpesua ja siivoamista olisi agendalla. Ompeleminen olisi vaan niin paljon hauskempaa, eikä nuo edellä mainitut oikein kiinnosta. Onneksi ystäväni tulee parin tunnin päästä kyläilemään ja lähdemme sauvakävelylle. Kunnon ulkoilulenkki ja kuulumisten vaihtaminen piristää varmasti ja ehkä siivoaminen innostaa sen jälkeen :)

Maanantaiterkuin Merja

Lunta ja pakkasta

Luonto on kyllä tarjoillut parasta antiaan viime päivinä. Ja huomaan kiinnittäväni eri tavalla huomiota luonnon kauneuteen täällä Unelmassa kuin kotona. Tänään esimerkiksi huomasin, miten hiljalleen lumihiutaleet leijailevat, en ole koskaan aikaisemmin kiinnittänyt moiseen asiaan huomiota. Myös sininen hetki on sykähdyttänyt joka päivä. Hämärä hiipii hiljalleen ja hetken kuluttua maisema kääriytyy pehmeään pimeyteen. 

Täällä Unelmassa luonto on niin lähellä, että tuntuu kuin se tulisi ikkunoista sisälle asti, kotona kaupungissa samanlaista tunnetta ei synny. Eilen käydessämme hiihtolenkillä metsän kauneus salpasi hengityksen. Niin rauhallista ja uskomattoman kaunista!

 Yllä näkyvä maisema avautuu makuuhuoneemme ikkunasta.

Huomenna on paluu kotiin ja asia harmittaa minua jo etukäteen. Haluaisin jäädä tänne Unelmaan, mutta arjen velvollisuudet kutsuvat ja kotiin on pakko palata.   Pah :(

Nyt kun olen saanut ladata akkuja, mielessä pyörivät taas monenlaiset suunnitelmat ja ideat. Ensi viikolla aionkin kaivaa ompelukoneen esille ja aloittaa tildailut. Kevääseen ei ole enää pitkä aika ja esimerkiksi viimeisimmässä Tilda-kirjassa on kivoja keväisiä ja kesäisiä ompeluideoita.

Kankaita on varastossa odottamassa läjäpäin, kunhan vain löydän ne. Mr Järki on nimittäin siivonnut varastoamme, enkä ole ihan varma, minne kangaskätköni on siivottu :)

Nyt lähdemme hiihtämään. Pakkasmittari tosin näyttää -20 C, joten täytyy pukeutua lämpimästi. Mukavaa lauantai-iltaa!

Pakkasterkuin Merja

Tammikuun ensimmäinen

Pidän kovasti uuden vuoden päivästä, koska koko vuosi on vielä puhtaana ja koskemattomana edessä. Tuntuu, että mikä vain on mahdollista ainoastaan taivas on rajana. Mitään erityisempiä lupauksia en yleensä tee, tosin ruokavalion ja liikuntatottumukset aion ottaa tarkempaan syyniin, taas kerran

Tulimme juuri luistelemasta ja Unelma on suloisen lämmin. Olemme positiivisesti yllättyneitä talon lämmöstä. Ajattelimme, että talo voisi olla näillä pakkasilla aika viileä, mutta onneksi olimme väärässä. Takka loimuaa aamusta iltaan ja se vielä osaltaan lisää ihanaa tunnelmaa. Lämmitimme eilen rantasaunan ja viilensimme itseämme kipakoiden löylyjen jälkeen tekemällä parit lumienkelit. Veri lähti kiertämään kohinalla, vaikka lumi tuntuikin tosi kylmältä.

Vietimme joulua Tampereella ja ehdin kierrellä aatonaattona kaikki Tampereen ihanat sisustuskaupat. Oheiset possut löytyivät Villa Harmoniesta, jolla on liike nykyään Tallipihalla. Possut saivat nimikseen Pinky ja Ernest ja ne löysivät vakituisen asuinpaikan Unelmasta. Possujen lisäksi tein myös muita löytöjä, mutta ne odottavat kaapeissa ja komeroissa ensi joulua.

Tunnelmallista perjantai-iltaa!

Terkuin Merja