Unelman olohuone

Viikonloppua vietettiin taas Unelmassa tällä kertaa ystävien seurassa. Tosin onnistuin vilustuttamaan itseni ja tämä päivä on mennyt nukkuessa kurkkukipuisena. Onneksi ei ole kuumetta, joten eiköhän tämä tästä pian iloksi taas muutu.

Unohdin autoni avaimet Unelmaan - ne olivat jostain syystä mukana, vaikka emme minun autolla olleetkaan liikenteessä, argggh. Vara-avain ei suostu toimimaan, joten täytynee tänä iltana suostutella dear husband heittämään keikka Unelmaan. Avaimia tarvittaisiin huomenna aamulla :)

Ohessa kuvakavalkadi Unelman olohuoneesta. Sukset ovat mieheni isoäidin, joten niillä on kovasti tunnearvoa. Suksien takana näkyy kassakaappi, josta emme kylläkään löytäneet aarteita. Suksien vieressä on ovi, josta kunnanlääkäri on talossa vastaanottoa pitäessään päässyt kulkemaan vastaanottohuoneesta asunnon puolelle. Vastaanottohuoneessa on nykyisin meidän telkkahuone, joten olohuoneessa ei ole lainkaan televisiosta.



En ole aiemmin ollut mikään kristallikruunufani, mutta tämä kruunu on mieheni vanhempien aittalöytöjä ja se on täydellinen Unelmaan. Sohvapöytä on Juvista ja sen tumma pinta antaa hauskaa kontrastia huoneen muille valkoisille huonekaluille.



Odotan kesää kovasti, jotta pääsisin puutarhahommiin ja väkersin puutarhasuunnitelmiani varten muistikirjan. Pelkosen Maija (piti palstaa mm. jossain vaiheessa Viherpiha-lehdessä) tulee tosin auttamaan meitä pihasuunnitelman kanssa, en valitettavasti ole edelleenkään niin kunnostautunut puutarharintamalla, jotta voisin tehdä suunnitelman itse. Ja kärsimättömänä ihmisenä en malta tehdä juttuja erehdyksen ja onnistumisen kautta. Maija teki suunnitelman meille pari vuotta sitten kotipihaan ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen.





Askartelimme hetken aikaa viikonloppuna lasten kanssa ja ohessa lasten aikaansaannoksia. Lasten kanssa askartelussa on parasta heidän ideointikyky, varsinkin jos malttaa olla puuttumatta heidän tekemisiinsä. Oliver teki noita-akan ja Ella tipun. Riina taas ideoi pupun ja kuopus Iida pitäytyi jo aikaisemmin hyväksi havaituissa malleissa :)


Perjantai-iltana oli aivan mahtava tähtitaivas ja hiippailin ulkona kameran kanssa. Maisema oli tosi kaunis, kun puhdasta lunta oli paljon ja pihavalot paloivat hangen keskellä. Myös valaistu talo näytti kutsuvalta. Kamera ei tietenkään tallenna sitä niin kauniisti, mutta laitanpa nuo otokset tähän omaksi iloksi :)



Ajatelkaa, ylihuomenna alkaa huhtikuu :) Kesä on ihan kohta, jee!

Maanantaiterveisin Merja

Voittajat on arvottu!

Täällä ollaan taas ja nyt viimein ehdin julkistaa onnettaren suosikit.

Eli ensimmäisenä arvottu palkinto on Tilda-leimasinsetti ja kaksi leimasintyynyä. Nämä voitti Piitis.


Toisena palkintona on juuri saapuneita uusia Tilda-arkkeja, liimanauharulla ja palatarrat. Nämä voitti AN.


Ja viimeisenä Tilda-pääsiäiskirja, joka menee Katrille.

Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille, teitä oli huima määrä :) Laittakaa voittajat minulle yhteystietonne sähköpostiin merja@kasperiina.fi, niin pukkaan paketit Paten matkaan.

Jatkan jutustelua tällä viikolla uudemman kerran. Voisin kaivella ottamiani Unelman kuvia ja tarinoida niistä lisää.

Tiistaiterkuin Merja :)

Pikapostaus

Pikainen päivitys blogiin, palaan huomenna ajan kanssa asiaan. Tiedoksi, että arvonnan kolme voittajaa on arvottu, mutta julkistan ne huomenna illalla paremmalla ajalla. Palaamisiin siis :)

Terveisin Merja

Lauantaiehtoon aatoksia

Viikonloppu on edennyt ripeästi ja jo lauantai-illassa mennään. Päivällä juoksimme huonekaluliikkeissä, sillä esikoisen huoneeseen on kovasti ehostussuunnitelmia ja kuopuksen huoneeseen tarvittaisiin mattoa. Mattoa ei löytynyt, mutta huonekaluja kylläkin. Tosin huoneen ehostus on vielä harkinnan alla, sillä mietimme himppusen verran uuden tontin ostoa. Jos rakennamme uuden talon, ei huonetta kannata nyt suuremmalti ehostaa. Nykyinen kotimme on kyllä kiva, mutta se on suunniteltu ja rakennettu melkein 10 v. sitten, kun esikoinen oli 1 v., joten se ei ole kovin toimiva kahden isomman lapsen kanssa. Katsotaan ja kuulostellaan..



Olen saanut kolme kivaa tunnustusta ja ne ilahduttivat kovasti. Kiitos Lennu, Maisuli ja MardeMoomika. Laitan mietintämyssyyn tunnusten eteenpäin jakamisen, ihania blogeja on niin paljon. Kiitos ja kumarrus teille kaikille kolmelle, huippua että tykkäätte blogistani!



Pitkästä aikaa Vakre Hjem lehdestä löytyi kivoja ideoita. Olen jo miettinyt ko. lehden peruuttamista, mutta en vaan ole saanut peruutusta aikaiseksi. Uusimman lehden kuvassa näkyvä kukka-asetelma inspiroi kovasti ja halusin väkertää jotain samansuuntaista. Ja tällaista siitä sitten tuli. Vaikka asetelma ei ole lainkaan kuvan mukainen, olen silti kovin tyytyväinen siihen. Ja samanlainen on helppo tehdä uudestaan kukkien kuihtuessa, kun ostaa vain freesin tulppaanikimpun ja narsissiruukun.


Vielä ehtii osallistua kilpailuun, joten jättäkäähän puumerkkejänne tuonne alempana olevaan postaukseen. Muutama kysymys tuli arvontapostauksessa näkyvästä pöytäliinasta. Se on ostettu viime kesänä Hemtexistä ja hinta taisi olla huimat 10 €. Ostin liinoja kasakaupalla eriväreissä. Toivotaan että Hemtexin valikoimaan tulee jotain yhtä kivaa myös tänä kesänä.

Tänään on aikainen nukkumaanmeno, sillä lähden aamulla kannustamaan joukkuettani muodostelmaluistelukisoihin. Tapaamme hallilla jo klo 7.00!! Kääk, en muista koska olisin viimeksi sunnuntaina herännyt yhtä aikaisin :) Itse en ole vielä rivissä, mutta ensi vuonna toivottavasti olen. Laji on aivan ihana!!

Mukavaa ja leppoista sunnuntaipäivää!

Terkuin Merja :)

Ylikierroksia ja tippaleipiä

Torstaissa jo mennään ja taas ihmettelen, mihin alkuviikko hävisi :)

Olen muutaman kuukauden aikana kirjoittanut useamman kerran Olonkeveys-kurssista, joka lähenee loppuaan. Olen kokenut kurssin aikana monta ahaa-elämystä ja saanut jopa pieniä muutoksia aikaiseksi. Motivaationi kurssiosallistumiseen oli elämäntaparemontti, ei laihdutus. Ja olen vakuuttunut, että pieniä muutoksia tekemällä, muutokset jäävät myös paremmin osaksi arkea.

Hyvä esimerkki on ruokailutottumukset. Tulin puolen päivän aikaan tänään kiireellä kotiin ja tiesin, että jääkaappi on tyhjä. Ennen aikaan olisin ostanut kaupasta valmisruoan ja lämmittänyt sen mikrossa, mutta nyt ostinkin salaattiainekset. Salaatin tekemiseen ei mene kuin hetki enemmän ja ravintosisältö on taatusti parempi. Myös työpaikalla mietin tarkemmin, mitä lautaselleni kerään, salaattien ja kasvisten osuus on kasvanut huimasti.

Viime aikoina olen siis taas ollut tosi kiireinen ja eilinen olonkeveys-aihe kolahtikin hyvin tähän hetkeen, koska puhuimme stressistä. Illan aikana keksin, että kiiretunteeni johtuu siitä, että yritän tehdä liian monta asiaa yhtä aikaa. Tippaleipäaivoissani risteilee samaan aikaa 100 ajatusta, joihin pitäisi tarttua ja soppa on valmis. Jos priorisoisin asiat päässäni ja keskittyisin vain yhteen asiaan kerralla, enkä ajattelisi niitä 99 muuta, kiire helpottaisi heti. Tässäpä rouvalle haastetta kerrassaan, kiire on nimittäin useimmiten ainakin minun tapauksessa itseaiheutettu tunne :)


Ohessa muutamat kuvat Unelmasta. Viikonloppu oli aivan ihana, kun agendalla ei tosiaankaan ollut mitään tähdellistä tekemistä. Nautin talowanhuksen tunnelmasta ja makasin sohvalla. Siinäpä oli ohjelmaa kerrakseen.


Kuvassa olevan ei-aidon oliivipuun löysin Askosta. Olen ihastellut useammankin blogissa kauniita oikeita oliivipuita, mutta en usko että minun taidoillani moista pidettäisiin hengissä. Toinen lempparini on hortensia, jonka ostan uskollisesti joka kevät, mutta jo viikon kuluttua kukat ovat kuihtuneet :( Olisiko jollakin blogini lukijalla antaa hyviä vinkkejä ko. kasvien hoitamiseen?

Ulkona on aivan ihana keväinen sää ja lumet toivottavasti saavat kyytiä. Nyt voisi kevät tulla!

Torstaitaterveisin Merja :)

Arvontaa pukkaa

On syytä juhlaan :) 100 000 kävijän rajapyykki poksahti rikki viikonloppuna ja tämä on tietysti arvonnan paikka! Arvon kolme palkintoa kaikkien tähän postaukseen puumerkkinsä jättäneiden kesken. Aikaa on ensi sunnuntaihin 22.3.2009 klo 24.00 saakka. Palkintona on ainakin Tildan pääsiäiskirja, Tilda-materiaaleja ja jotain muuta. Tuo joku muu on vielä ajatusasteella, mutta eiköhän sekin palkinto tässä viikon mittaan kirkastu. Eli jotain askarteluaiheista on kuitenkin luvassa.

Leivoimme kuopuksen kanssa Unelmassa viikonloppuna kuvassa olevat muffinssit ja koristelumestarina oli itseoikeutetusti Iida-kokki 6 v. Muffinssit maistuivat tosi hyviltä, kiitokset vielä kondiittorimestarille :)

Palaan Unelman tiimoilta tällä viikolla asiaan, otin kuvia ahkerasti. Nyt on mentävä, se on moro!

Terkuin Merja

Askartelua ja Unelmaa

Tällä viikolla olen pitkästä aikaa innostunut askartelemaan. Olin maanantai-iltana pitämässä Tilda-iltaa Inari Shopissa ja illan energinen tunnelma sai minutkin ryhtymään taas askartelupuuhiin. Tilda-illan aikana teimme mm. muistitauluja, nimikylttejä ja Tilda-papereilla päällystettyjä laatikoita. Aikaansaannokset olivat tosi hienoja, harmi että kamera unohtui kotiin.

Kuluneella viikolla olen pääsiäismunien lisäksi askarrellut kuvissa näkyvät Tilda-papereilla päällystetyt pahvilaatikot ja Tilda-henkisen muistitaulun. Nämä kaikki matkaavat huomenna Villa Unelmaan. Paljon on vielä askartelulistalla, mutta edistän niitä pikkuhiljaa ajan antaessa myöden.


Tänään töistä kotiin ajaessani ja auringon paistaessa koin suuren ahaaelämyksen ja keksin lempivuodenaikani. Tämä meneillään oleva kausi on ehdottomasti lempparini. Näin maaliskuussa ei säältä odota juurikaan mitään. Ja kun yllättäen on kaunis ilma ja aurinko paistaa, niinkuin tänään, saa se mielen erityisen iloiseksi. Myöskin pidentyneet aamut ja illat hämmästyttävät, ihanaa kun valo lisääntyy. Kesällä aina toivoo ja odottaa, että aurinko paistaisi ja sitten kun se ei paistakaan, harmittaa niin vietävästi. Sama talvella - sitä odottaa ja odottaa lumisadetta ja kun lumisadetta ei kuulu, mieliala ei ole kovinkaan positiivinen. Eli juuri nyt on ihana vuodenaika - jokainen aurinkoinen päivä on pelkkää plussaa.

Vihdoinkin koittaa Villa Unelma viikonloppu. Lähdemme huomenna aamutuimaan Unelmaan ja odotan ko. reissua kovasti. Viime visiitistä onkin aikaa, olimme viimeksi Unelmassa marraskuun alussa. Otan kameran matkaan ja yritän muistaa valokuvata ahkerasti. Ja viikonlopun agendalla ei onneksi ole muuta kuin leppoisaa yhdessäoloa perheen kesken, yes! Unelman ja 100 000 kävijän arvonnan tunnelmiin palaan siis ensiviikolla :)

Luistavaa viikonloppua!

Terkuin Merja :)

Munatalkoot

Suutarin lapsen kengät jne pitää varsin hyvin paikkansa myös meillä. Kun tekee enemmän tai vähemmän työkseen askartelujuttuja, ei lasten kanssa tule juurikaan askarreltua. Päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja tänään ryhdyimme tuumasta toimeen.

Suunnitelmissa oli askarrella pääsiäismunia joko neulahuovuttamalla tai silkkipaperilla päällystämällä. Eskarilainen keskittyi neulahuovutukseen, eikä onneksi pistänyt sormeensa. Neulahuovutusta tehneet varmasti tietävät, miten terävä ko. neula on, auts. Esikoinen taas päätti pienen tai vähän suuremman väännön jälkeen tehdä muutamat munat silkkipaperilla päällystämällä. Murrosiän pikku hiljaa hiipiessä olemme valitettavan usein erilinjoilla asioista, mutta onneksi pääsimme yhteisymmärrykseen ja askarteluilta sujui lopulta hyvässä hengessä :)

Eskarilaisen askartelema pääsiäismuna:


Esikoisen askartelema pääsiäismuna:


Itsekin kerkesin tehdä yhtä ja toista. Villamunat on siis tehty neulahuovuttamalla ja muut silkkipaperista. Rutistelin silkkipaperia kasaan ja liimasin paperin munan päälle. Tekstit on printattu, tekstipaperi revitty arkista ja reunat väritetty chalkseilla (olikohan tuo se oikea nimi??) sekä kimalleliimalla. Myös silkkipaperia on väritetty hieman samaisilla chalkseilla. Helppoa ja nopeaa, onneksi pääsiäiseen on vielä aikaa, niin ehtii tehtailla noita munia enemmänkin.





Olonkeveys-kurssia on vielä muutama kerta jäljellä ja huomenna meillä on tyylikonsultin tapaaminen. Kiva nähdä mitä ilta tuo tullessaan. Ainakin etukäteen meidän on pitänyt leikata lehdistä itseä miellyttäviä asuja, en tosin löytänyt montaa sellaista kuvaa, joka olisi kolahtanut.

Nyt tämä askartelija lähtee saunomaan ja mietiskelemään arvontaa 100 000 kävijän kunniaksi. Tuo luku täyttyy juurikin kohta ja sitä täytyy kyllä juhlistaa :)

Terveisin Merja

Red rose

Eilin luulin palkitsevani itseäni ihanalla kampaamokäynnillä, mutta toisin kävi. Olen yrittänyt etsiä uutta kampaajaa tästä kotinurkilta, näköjään siinä kuitenkaan onnistumatta. Tammikuisen käynnin jälkeen jouduin itse korjailemaan leikkauslinjoja fiskarseilla, mikä on nyt vielä aika pientä, mutta eilen tulin kotiin pää vihreänä. Syy kampaajan vaihtooni on yksinkertaisesti ollut aikapula, koska kampaamoreissulla on yleensä kulunut matkojen kanssa sellaiset neljä tuntia. Nyt kun olen "oikeissa" töissä, on sellaista aikaa ollut hiukka hankala järjestää.

Kun pääsin eilen kotiin täti vihreänä, soitin heti entiselle luottokampaajalleni. Hän osasi antaa käyvät ensiapuvinkit ja pää ei ole enää vihreä, vaan nyt se on punertava. Ja minun puolesta olkoon mitä tahansa, kunhan ei ole vihreä!

Aionkin siis luikkia häntä koipien välissä takaisin luottokampaajani hoiviin ja otan siihen tarvittavan ajan mistä tahansa. En aio enää riskeerata, vaan pelaan varman päälle. Minulla kun on vähän sellainen fiilis, että jos tukka ei ole hyvin, mikään ei ole hyvin ja sama asia toimii myös toisinpäin :)

Täällä on pakkaustohinat käynnissä, lähdemme nimittäin viikonlopuksi Tampereelle. Pidän siitä kaupungista kovasti ja onkin mukava saada pieni tauko arjentohinaan. Parit kirpparit ja sisustuskaupat olisi kierroslistalla, myös kädentaitomessut on katsastettava ihanan ystäväni kanssa.

Kuvassa olevan ruusun sain naistenpäivän kunniaksi tänään työpaikalle eräältä yhteistyökumppanilta. Ruusu on tosi kaunis ja se lämmitti kovasti mieltä. Ilman ruusua en olisikaan muistanut koko naistenpäivää, olisikohan mieheni?

Iloista naistenpäivää näin jo etukäteen ja nauttikaahan viikonlopusta!

Terkuin Merja

Tällaisia ajatuksia tänään

Olonkeveys -kurssin aikana olen huomannut, että minulla on tapana palkita itseäni mitä kummallisimmista asioista. Toisin sanoen perustelen itselleni esim. iltapäivisin, että koska olen ollut kovin ahkera kyseisenä päivänä, voin palkita itseäni suklaalla. Olen törmännyt useaampaankin vastaavaan esimerkkiin käyttäytymistäni seuratessani.

Eilen suistuin taas samaan ansaan. Olen ollut tosi väsynyt pari päivää ja niinpä päätin palkita itseni jollain kivalla jutulla. Näin jälkikäteen ajateltuna ihmettelen, että mitähän palkitsemista siinä on, että on väsynyt. Mutta ihmisen ajatuksen juoksu on välillä kummallista ;)

Minulla oli tunti aikaa raahustaa kaupungilla ennen Olonkevyes -tapaamista ja ensin ajattelin ostaa jonkun vaatteen (ihan kuin muka niitä tarvitsisin!). Onneksi kaupasta ei löytynyt mitään silmää miellyttävää ja poistuin kaupasta kunnialla tyhjin käsin. Tiirailin tuskissani seuraavaa mahdollista kauppaa, koska olin tosiaankin päättänyt palkita itseni. Olin keskellä Robaa, eikä silmiini oikein sattunut mitään potentiaalista kauppaa. Kunnes voila, keksin lähistöllä olevan helmiliikkeen. Sinne siis sisään ja palkintoa etsimään.

Ja sieltä kaupastahan sen palkintoni sitten löysin. Oheinen kaulakoru lähti mukaani. Kuva ei tee oikeutta korulle, se on tosiaankin kaunis. Aineksina korussa on hennon roosan värisiä helmiä ja vuorikristallia. Kivet ovat kahdessa siimassa ja siimat on pyöritetty toistensa ympärille. Ostin myös aineksia rannekoruun, jonka aioin tehdä tämän korun pariksi. Koru on täydellinen ja aivan minun näköiseni, joten ostos oli oikein hyvä. Mutta kyllä minua edelleenkin hiukka naurattaa, että miten ihmeessä menin taas samaan ansaan.

Kun pääsin illalla kotiin, kellahdin sänkyyn lukemaan roskaromaania. Menin myös ajoissa nukkumaan, joten nyt olo on taas pirteä :) Eli eiköhän kaikkein paras palkinto väsymykseen olisi se, että nukkuisi riittävästi, eikä vaatisi itseltään liikoja.

Olonkeveys -kurssilla varmaankin paras oivallukseni on ollut se, että teen kummallisia asioita ajattelematta niitä sen tarkemmin. Kurssin myötä olen oppinut tarkkailemaan itseäni ja ajatuksiani varsinkin ruokaan liittyen. Mutta kuten huomaatte eilisestä esimerkistä, tarkkailu ei ole ihan vielä selkäytimessä. Sillä jos olisin ajatellut eilen asian loppuun saakka, en olisi mennyt taas tuohon "palkitsemisansaan". Voihan sitä ostaa asioita tai syödä herkkuja, jos siltä tuntuu, mutta se, että sen naamioi palkitsemiseksi, tuntuu ainakin itsestäni hölmöltä.

Laittakaa esimerkkejä tulemaan, jos tunnistatte itsessänne samanlaisia piirteitä. Niitä oli hauska kuulla :)

Torstaiterkuin Merja