Unelman hiiltynyt hirsitupa

Villa Unelmasta taas vaihteeksi pari kuvaa ja sanaa. Tällä kertaa kuvia suosikkihuoneestani eli tuvasta. Ja koska blogiini on tullut paljon uusia lukijoita, kirjoitan pari sanaa tämän huoneen "historiasta". Teille, kenelle tämä on tuttua juttua, hypätkää yli :)

Kun me ostimme Unelman kolme vuotta sitten, tuvan seiniä peittivät tapetoidut levyt. Meillä oli ajatuksena repiä levyt pois ja korvata ne vaalealla laudoituksella. Yllätykseksemme levyjen alta löytyikin upeat vanhat hirret, joita emme raaskineet laittaa piiloon. Hirret on tuotu jostakin tälle paikelle ja ne ovat todennäköisesti 1800-luvulta savupirtistä , siksi ne ovat niin hiiltyneet. Hirret ovat mielestäni upeat! Tupa ja työhuone ovat talon vanhaa osaa, joka on rakennettu 1910-luvulla,1950-luvulla kunnanlääkäri laajensi talon nykyiseen kokoonsa.

Tupa on ehdottomasti lempipaikkani talossa. Leikittelen usein ajatuksella, mitä kaikkea hirret ovat kuulletkaan ja nautiskelen olostani tuvan kiikkustuolissa. Lisäksi olen varma, että talolla on oma lempeä kummituksensa, Amelia nimeltään :)

 

Vanhan ikkunan paikalle tehtyyn vitriiniin (tämäkin kolo löytyi siis seinälevyjen alta) olen kerännyt erilaisia esineitä. Suurin osa niistä on Mr Järjen vanhemmilta saatuja ja suvussa kulkeneita, niillä on siis tunnearvoa kovasti.

Tuvan tunnelman lisäksi plussaa on sen koko. Meillä on siellä "normikäytössä" 2,5 m:n pöytä, mutta jatkopaloilla saamme siihen metrin pituutta lisää. Ja tuon kokoisenakin pöytä mahtuu tupaan hyvin. Entisillä omistajilla oli pöytä laitettuna toisinpäin eli poikittain meidän pöytään verrattuna. Pitäisikin joskus kokeilla, miltä se näyttäisi.

Semmottii tällä kertaa. Nyt jatkan kranssitehtaani kimpussa. Keittiömme lattian on vallannut meriheinä, sammal ja havut. Tuotoksista kuvia tuonnempana.

Torstaiterkuin Merja

Olohuoneen muutos

Viimein saimme kuin saimmekin olohuoneen valmiiksi, kun tilaamamme matto ja laskarit tulivat sekä löysin sohvalle mieleisiä tyynyjä. Kukalle pitäisi löytää vielä korkeampi ruukku, teräksen värinen tai valkoinen sellainen, mutta se ei nyt ole hankintalistalla kuitenkaan ensimmäisenä.

Tällaiselta olohuoneemme näytti ennen

Ja nyt näyttää tältä 

Olen kyllä tosi tyytyväinen. Ja vaikka ulkonäöllisesti muutos on iso, vielä isompi se on akustiikan osalta. Olohuoneen katto nousee viiteen ja puoleen metriin ja kun on kyseessä kivitalo, kaikuminen on ollut suuri ongelma. Niinpä kattoon asennettiin kauttaaltaan akustiikkalevyjä, jotka ruiskutettiin rapatun näköiseksi, muutosta entiseen kattoon ei siis huomaa. Levyt ovat ihan loistavat, kaikuminen on hävinnyt kokonaan. Ennen varsinkin lastensynttäreiden jälkeen, päässä soi suloinen kakofonia, mutta nyt levyt imevät kaiken kaiun. 

Myös seinien väri vaihtui. Väri oli ennen maalarinvalkoinen, joka taittuu kovasti harmaaseen. Nyt se on Tikkurilan Kalla-sävy, joka on pehmeä, huomattavasti kirkkaampi kuin maalarinvalkoinen, mutta sävynä kuitenkin lämmin.

 

Lempipaikkani olkkarissa on harmaa nojatuoli, johon on mukava käpertyä kirjan kanssa ja nauttia takan loimusta. Takkahormin kanssa oli ongelmia viime talvena, eikä takkaa voinut  polttaa lainkaan, mutta nyt vika on korjattu ja niinpä nautin takan lämmöstä melkein joka ilta.

Sytytän myös iltaisin runsain mitoin kynttilöitä, koska ne luovat niin ihanaa tunnelmaa.

Onpa mukavaa, että tänään satoi lunta. Tuuli oli aika pureva, mutta kun veti pipon kunnolla korville, hyvin tarkeni. Valitettavasti lumi-ilo oli kovin lyhytaikainen, lisää lunta, pliiis :)

Tiistaiterkuin Merja

Pikavisiitti Unelmassa

Käväisimme eilen päiväseltään Unelmassa. Mr Järki haki ystäviltämme pakastimen Unelmaan (kiitos A & H!!) ja samalla merkkasimme tänä talvena kaadettavia puita. Pakastimen hakureissu kesti useamman tunnin ja sillä välin sytytin Unelmassa kymmeniä kynttilöitä ja nautiskelin.

Kaivelin joutessani Unelman kaappeja ja komeroita ja löysinkin olohuoneeseen vähän "punaisempia" tyynyjä esille. Suurin osa tyynyistä on GG:n mallistoa, punainen on viime vuoden Pentikin joulualeostos.

Aurinko paistoi kauniisti ja harmittelinkin, että visiittimme jäi niin lyhyeksi. Täysin vapaat viikonloput ovat tiukassa tällä hetkellä,  koska minulla on usein lauantaisin koulua sekä esikoisella treenejä ja pelejä. Siksi Unelma-reissut ovat olleet aika harvinaisia viime aikoina ja talowanhus hytisee yksikseen.

Nyt yritän keskittyä harjoitustyöhöni, jonka aiheena on asumisen esteettömyys. Paljon on tullut esille uusia asioita, joita ei tule ajatelleeksi, kun on vielä nuori ja terve. Esim. oma kotimme ei ole kovinkaan esteetön ja sellainen asia ei ole koskaan tullut mieleenikään..

Iloista alkavaa viikkoa! Ihanaa, että aurinko paistaa taas!

Maanantaiterkuin Merja

Äiti on vähän väsynyt

Aika jähmeää lauantaipäivää rouva on täällä viettänyt, koska eilinen hauska ilta venähti aika myöhään tai itse asiassa aikaiseen, miten sen asian nyt ottaa :) Olin ystäväni kanssa hyötyliikkumassa ravintolan tanssilattialla ja kyllä siellä lattialla hyvinkin yli kolme tuntia vierähti. Mutta kun ikää on mittarissa jo yli neljänkymmenen, hauska ilta yleensä kostautuu vähemmän hauskana seuraavana päivänä ;)

Aloimme urakoida tänään kuopuksen huonetta ja siinä vasta onkin puuhaa. Mr Järki purki huoneesta yhden ison hyllyn ja tilalle tulee pienempi lipasto. Yritämme saada kootuksi sen vielä tänä iltana. Oma työtahtini on juuri nyt motolla "hitaasti mutta varmasti".

Ohessa kuvia keittiömme faceliftistä. Keittiössämme oli aikaisemmin tumman ja vaalean yhdistelmä kaappien ovissa, nyt kaikki ovet vaihdettiin valkoisiksi. Ensin mietimme tasojenkin vaihtamista, mutta olen itse asiassa tosi tyytyväinen noihin puutasoihin. Ja koska ne ovat hyvässä kunnossa, ei niitä kannattanut vaihtaa. Kaikki entiset kodinkoneet jäivät, niitä ei vaihdettu, mutta tiskitaso ja hana menivät ovien kanssa samalla uusiksi.

Ja tältä siis keittiössämme nyt näyttää. Keittiön tunnelma on nyt huomattavasti selkeämpi, tummat ovet tekivät keittiön mielestäni hieman raskaaksi. Olen tyytyväinen muutokseen, vaikkakin miljoona mutkaa oli näinkin pienen projektin matkassa. En ole laisinkaan tyytyväinen toimittajaan, mutta ovet oli pakko ottaa heiltä, koska jokaisella valmistajalla on omanlaisensa mitoitukset. Toinen vaihtoehto olisi ollut puuseppä, mutta sille tielle emme tällä kertaa lähteneet.

Nyt menen pötköttämään sohvan nurkkaan ja sytytän takkaan tulen. Katsotaan, kauanko ehdin pötköttää ennenkuin Mr Järki komentaa minut töihin ;)

Tunnelmallista lauantai-iltaa!

Terkuin Merja

Pikkupaakarin essu

Hupsista, miten viikko vierähtikään taas perjantaihin. Tosin olen ehtinyt puuhastella tällä viikolla aika paljon, joten ihan hukkaan eivät päivät ole menneet ;) Eilen minulle tuli ex tempore ikkunoiden pesu-urakka, kun verhomme yllättäen olivatkin jo valmiina. Ja koska sääkin suosi, järkeilin että on helpompi pestä ikkunat nyt kuin sitten joskus verhojen asentamisen jälkeen. Siinä urakassa vierähti tunti jos toinenkin, mutta onpahan puhtaat ikkunat :) 

Singerinikin on surrannut ahkerasti ja sain valmiiksi pikkupaakarin essun. Lähipiirissämme on suloinen pieni prinsessa, jonka toivon ihastuvan tähän ompelukseeni. Ja koska pipariaika on sopivasti hollilla, essu päässee pian tositoimiin. Oma kuopuskin kyselee joka päivä, koska leivottaisiin, joten eiköhän meilläkin ekat piparit ole kohtapuoliin uunissa.

Viileä viikonloppu luvassa, hyvä niin. Toivottavasti pian sataisi lunta!

Ihanaa viikonloppua!

Terkuin Merja

Vitamiinpommi lautasella

Nonna kyseli tänään blogissaan, millä kukakin karkoittaa kaamosmasennusta ja itse vastasin, että suklaa! Tulin jälkeenpäin tyystin toisiin ajatuksiin, kun värkkäsin itselleni lounassalaatin. Pengoin tovin jääkaappia ja mitä herkkuja sieltä löytyikään. Lautanen oli tänään lastattu salaatinlehdillä, kirsikkatomaateilla, kurkulla, kananmunalla, vuohenjuustolla, oliiveilla, aurinkokuivatuilla tomaateilla, kurpitsansiemenillä, cashew-pähkinöillä ja ruohosipulilla. Nam, mikä vitamiinipommi!

En tiedä, onko kaamosta ilmassa vai mitä, mutta olen vähän väsy. Luulenpa, että minulla on juuri nyt aivan liian monta rautaa tulessa. Varsinkin askarteluideoita on päässä niin paljon, että iltaisin on vaikea saada unta ideoiden ristitulessa. Vuorokauden tunnit eivät vaan riitä kaikkeen tekemiseen, harmi  :( Yritän malttaa mieleni ja toteuttaa ideoita sitä mukaa, kun ennätän.

Muutama päivä sitten innostuin huovuttamaan. Löysin Ihana-lehdestä märkähuovutuksena tehtävän kärpässieniohjeen, jota halusin oitis kokeilla. Kaksi ensimmäistä sientä tein tällä tekniikalla, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla sieniä neulahuovutuksena ja se itse asiassa olikin tosi nopeaa. Tein siis loput sienet huovutusneulan avulla, jolloin sienen kokoa ja muotoa oli myös helppo vaihdella.

Ajattelin käyttää näitä sieniä jouluaskarteluissa ja pakettien somisteena, nämä ovat mielestäni aika söpöjä :)

Tein myös parit sienet fimomassasta, näitä ajattelin käyttää kransseissa. Valkoinen haalistui melkein läpinäkyväksi uunissa, joten tupsuttelin lakin spotteja korjauslakalla, jotta sain ne takaisin valkoisiksi. Jalat ja lakit tein erillisinä, jotka sitten valmiina liimasin toisiinsa kuumaliimalla. 

Näitä "massasieniä" aion tehdä lisääkin, koska ne ovat niin nopeatekoisia. Sienet tehdään seuraavasti: punaisesta massasta pyöräytetään pallo, joka puolitetaan ja näin saadaan kaksi lakkiosaa. Lakin pintaan laitetaan pieniä palloja valkoisesta massasta ja niitä tosiaankin voi tehostaa uunista tulon JÄLKEEN korjauslakalla. Valkoisesta massasta tehdään jalat, joita voi vähän väännellä, koska eihän jalat luonnossakaan aina niin suoria ole. Uuniin ohjeen mukaan ja osat toisiinsa kiinni kuumaliimalla jäähtymisen jälkeen. 

Nyt aion hiipiä nukkumaan ja yritän olla ajattelematta mitään värkkäyksiä tänä iltana :) 

Leppoisaa viikon jatkoa!

Tiistaiterkuin Merja

Pom-pom-vekotin

Poikkesin pitkästä aikaa Helsingin keskustassa ja käväisin samalla Hobbypointissa. Ko. kaupassa olisi ollut vaikka mitä kivaa, mutta tällä kertaa minua vietti erityisesti hauska pom-pom-vekotin. Yhdessä pakkauksessa on kaksi vekotinta eri kokoisille tupsuille.

Pom-pom-vekottimella saa tehtyä tupsut alle aikayksikön, vaikka toki vanha pahvikiekkosysteemi ajaa ihan saman asian. Olenkin kovin innostunut vekottimesta ja pom-pomeja odottaakin valmiina jo tulevia projekteja silmällä pitäen. Laitan värkkäyksistäni kuvia hieman tuonnempana.

Esikoinen "tilasi" pari viikkoa sitten kaulahuivin ja koska neliöpeitteestä jäi Novitan isovelilankaa yli, tein huivin hänelle jämälangoista. Toivomuksena oli kapea ja pitkä huivi ja tällainen "tilaustyöstä" tuli. Lankojen päättelyurakka oli muuten erityisen hauskaa :)

  

Ja sitten selitys miksi Mr Järki on Mr Järki. Tämä nimitys juontaa juurensa toissa kesältä, jolloin olimme ystäviemme kanssa Moselissa. Paikka on muuten todella viehättävä, suosittelen. Lensimme Ryanarilla Tampereella Hahniin ja sieltä matkasimme parinkymmenen kilometrin päässä olevaan Bernkastel-Kues nimiseen kylään. Vietimme ratkiriemukkaan loman aikuisporukassa; pyöräilimme (joenvartta myötäilevät loistavat pyörätiet), maistelimme viinejä (mitä rieslingejä!), söimme hyvin ja tietty vähän shoppailimme ;) 

Kylässä oli todella kaunis kauppa, jossa myytiin erilaisia pienoisinteriöörejä. Olin aivan hurmaanut ko. puodissa ja olisin voinut tyhjentää sen kokonaan. Rakas aviomieheni oli kuitenkin mukana ja lopulta poistuin puodista pienen pieni hella mukanani. Jotenkin hän sai perusteltua minulle, miksi haluaisin ainoastaan sen pienen pienen hellan. En tiedä vielä tänäkään päivänä, miten siinä niin kävi, mutta tämän reissun jälkeen nimitin miestäni Mr Järjeksi ja niin se nimitys jäi käyttöön.

Mr Järki on siis minun "järjen ääni". Itse olen aika impulsiivinen, enkä aina välttämättä mieti asioita lopppuun asti, joten usein on ihan hyvä, että Mr Järki on mukana. Toisinaan se tietty häiritseekin, koska aina ei tarvitse olla niin kovin järkevä, eihän vaan ;) Jos ja kun haluan heittäytyä holtittomaksi, suljen korvani "järjen ääneltä" ja annan mennä!

Ja kyllä, pidin yli kaiken Sinkkuelämää -sarjasta, joten näen mielelläni Kihossa ja Mr Järjessä paljon yhtäläisyyksiä :) Harmi vaan, että itse en ole yhtä sutjakka ja tyylitajuinen kuin Carrie, mutta juoksuaskeleet korkokengillä sujuvat kyllä tarvittaessa yhtä kepeästi! 

Marraskuisin terkuin Merja