Sisustusvimma iski

Näin kevään lähestyessä minuun iskee aina ihan armoton sisustusvimma. Viimeksi eilen keksin, että haluan ehdottomasti kakkuvadin ja siihen kivan kuvun. Eikun läheiseen kauppakeskukseen ja sieltähän löysin etsimäni. Kakkuvati löytyi halpiskaupasta tosi edulliseen hintaan, kuvusta jouduin pulittamaan eräässä sisustusliikkeessä vähän enemmän. Mutta kokonaissumma oli kohtuullinen. Tilda -muffinssini saivat nyt kodin itselleen :)

Nyt lähden rakentamaan Wanhaan Satamaan messuosastoamme. Siellä on viikonloppuna Kädentaidot -messut, kivaa! Messuilla oleminen on minulle mieluisaa puuhaa, siellä kun tapaa aina sielunsisaruksia. Yritän muistaa ottaa messuilta kuvia blogiini näytille.

Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille blogini lukijoille!

Messuterveisin Merja Kasperiinasta

Minäkö laiska? Ehei, vain mukavuudenhaluinen!

Villa Unelma saa seinälleen oheisen Tilda -materiaaleista tehdyn taulun. Pitäisi tehdä tälle vielä kaveri, koska kaksin aina kaunihimpi :)

Tänä aamuna muuten laiska sai palkkansa! Vein kuopuksen päiväkotiin ja samalla piti hoitaa nopeasti yksi asia. Olin ajamassa jo paikan ohi, kun muistin asiani ja pysäytin tien reunaan auton. Parkkiparkki olisi ollut kymmenen metrin päässä, mutta kun laiskotti ja ajattelin, että asian hoitaminen ei kestä kauan, niin jätin autoni siihen. Olin autolta poissa kaksi minuuttia (siis oikeasti!) ja parkkipirkko oli ilahduttanut minua sillä välin. Siitäs sain, oma vika. Ei oikeastaan edes suututtanut vaan nauratti. Että ihminen voi olla laiska!

Torstaiterveisin Laiska-Merja Kasperiinasta

Haaveita, unelmia, päivänkakkaroita ja auringonpaistetta

Leinolan blogissa vieraillessani bongasin jutun aarrekartasta. Kirjoitus sai minut oitis kaivelemaan kaappejani ja etsimään omia aarrekarttojani. Olen tehnyt kolme aarrekarttaa elämäni aikana. Kiinnostuin aarrekartasta noin kymmenen vuotta sitten, kun luin lehdestä artikkelin aiheesta. Päätin kokeilla karttaa ja lopputulema on kuvassa. Kartta on rapistunut vuosien saatossa ja osa kuvista on pudonnut matkan varrella, mutta kyllä tästä idea selviää. Aarrekartan juju lyhykäisyydessään on se, että haaveet ja unelmat konkretisoidaan paperille. Ja alitajunta on siitä ihmeellinen, että se alkaa työstää konkretisoituja asioita. Itse muistan vieläkin, mitä mietin omaa ensimmäistä karttaa tekiessäni. Ja tuosta kartasta on toteutunut useampikin asia, niistä suurimpana ja ihanimpana saavutuksena oma talo.

Hyvä ystäväni, tai oikeastaan melkein kuin rakas pikkusisko, on juuri perustanut oman yrityksen. "Melkein pikkusisko" siksi, että ensimmäisestä tapaamisestamme on kulunut jo yli kaksikymmentä vuotta ja vaikka välillä olemme olleet vähemmän tekemisissä, on sielujen sisaruus aina yhtä vahva tavatessamme. Ja ilokseni äskettäin kuulin, että hän järjestää uuden yrityksensä puitteissa mm. aarrekarttakoulutuksia. Ideoimme yhdessä ko. koulutuksen pidettäväksi Kasperiinan tiloissa toukokuussa. Tarkempi ajankohta on vielä auki ja ilmoitetaan myöhemmin, mutta tarkoituksena on, että kokoonnumme kahtena eri iltana.

Voit tutustua aarrekarttakoulutukseen Olonilo -yrityksen nettisivuilta tai kysyä sähköpostílla lisätietoja sirpa.arila@olonilo.fi Varaa jo paikkasi alustavasti, sillä vain rajoitettu joukko mahtuu mukaan!

Unelmointiterveisin Merja Kasperiinasta

Munakanatalo

Joka matkalla ja reissulla, suuntautui se sitten ulkomaille tai kotimaahan, pitää koluta kaikki mahdolliset sisustuskaupat läpi. Niin myös hiihtolomalla, mutta onneksi sisustuskauppoja ei ollut lähimaisemissa kuin yksi, joten aikaa ei tuhraantunut ihan tolkuttomasti tähän touhuun. Ja löytyihän sieltä jotakin mukavaa kotiin tuotavaksi, nimittäin oheinen egiegitalo. Kyllä kelpaa nyt kananmunien lekotella ylisillä ja kanojen pitää majaa alakerrassa.

Kotkot-terveisin Merja Kasperiinasta

Kevätsää, lämmittää....

Vaikka eilen olinkin vielä sitä mieltä, että lunta saisi sataa, tänään onkin jo ihan toinen ääni kellossa. Nyt olen sitä mieltä, että kevät tulkoon niin pian kuin mahdollista. Ehkä tämän päiväisellä auringonpaisteella ja lämpimällä säällä on jotain tekemistä asian kanssa. Ja sitä paitsi naisella on oikeus vaihtaa mieltänsä. Eräänkin ystäväni mies tokaisi ystävälleni: "Rakkaani, on ihanaa, että sinulla on niin tasainen luonne. Olet aina yhtä ailahtelevainen :)" So?

Keväinen sää sai minut unelmoimaan Villa Unelmamme pihan notkuvan ensi kesänä ihanista kukkasista. Niinpä suunnistin viherkauppaan ja aloin tutkailla siemenpusseja. Siis en tosiaankaan ymmärrä mitään kukkien taimikasvatuksesta, mutta pussien päällä olevat kuvat olivat kauniita. Niinpä valitsin sellaisia lajikkeita, jotka ainakin kuvissa näyttivät ihastuttavilta. Villa Unelman pihalla kasvaa siis ensi kesänä ainakin kesämalvikkia, tuoksuhernettä, kerrottua köynnöskrassia, lobeliaa ja petuniaa. Ja jotta aloittevan puutarhurin varustus olisi täydellinen, hankin myös kaksi minikasvihuonetta sekä tietysti istutusmultaa. Enpä tiedä, mikä ero ko. mullalla on tavalliseen multaan verrattuna, mutta ajattelin nyt satsata tähän touhuun kunnolla ;) Samalla reissulla löysin myös ihastuttavan puutarhalehden Country Gardens, joka tarttui mukaani. Erityisen vaikutuksen teki artikkeli "Create cottage look with flea-market finds". Just niin, sain taas monta uutta ideaa.

Eli eikun istutuspuuhiin , raportoin myöhemmin blogissani, miten puuhani onnistuivat. Pitäkää peukkuja :)

Keväisin terveisin Merja Kasperiinasta

Paluu arkeen

On niin totta, että sitä ei yleensä osaa arvostaa asioita, jotka ovat tässä ja nyt. Asioiden arvon huomaa vasta, kun ne menettää. Niin on käynyt ainakin minulle lumen suhteen. Aikaisempina vuosina olen manaillut lumitöitä ja liukkaita katuja. Olen toivonut, että lumi sulaisi ja että tulisi nopeasti kevät. Mutta tänä vuonna olen odottanut edes pientä lumisadetta kuin kuuta nousevaa. Olen hypistellyt suksiani siinä toivossa, että pääsisin hiihtämään. Toiveitani ei tosin ole kuultu.

Niinpä tämän vuotinen hiihtoloma Vuokatissa tuntui erityisen hyvältä. Lunta oli paljon ja pakkasta sopivasti, joten hiihtämään pääsi joka päivä. Myös 5 v. kuopuksemme löysi hiihtämisen ilon ja uskaltautui jopa laskettelurinteeseen. Lumiloma oli ihana tauko arkeen, mutta paluu kotiin oli kyllä ihan mukavaa. Minulla olikin jo ikävä värkkäyksiäni ja aprikoin juuri, mitähän sitä keksisi seuraavaksi :) Ja sitä paitsi joku kuuli toiveeni sittenkin - ulkona sataa lunta! Pääsisiköhän täällä etelässäkin vielä tänä talvena hiihtämään?

Sunnuntaiterveisin Merja Kasperiinasta

Hiihtoladut kutsuvat!

Oheinen tervetuloa -kyltti toivottakoot teidät kaikki blogissani vierailevat tänne tervetulleeksi. Kiva, että käytte täällä, kommenttejanne on mukava lukea.

Nyt meikä hilpasee lomille ja palaa sorvin ääreen viikon kuluttua. Mukavaa viikonloppua ja aurinkoista hiihtolomaa kaikille lomalaisille :)

Lomaterveisin Merja Kasperiinasta

Oodi ystävyydelle

Aurinkoista ystävänpäivää kaikille ihanille ystävilleni ja blogini lukijoille. Seuraava ajatelma kuvaa mielestäni hyvin ystävyyttä:

Ystäviä ei hankita.
He liukuvat elämäämme miltei huomaamatta ja vähitellen jäävät siihen.
Elämän suurimpana lahjana.
(Armi Ratia)

Kiitos ystävät, että olette olemassa!

Terveisin Merja Kasperiinasta

Valoa kohden

Ajelin eilen kotiin viiden maissa, kun olin noutanut kuopuksen päiväkodista. Hiekkatiellä lähellä kotiani ajaessani, koin yhtäkkiä voimakkaan ahaa-elämyksen - pimeyden selkä on taittunut. Ei ollutkaan enää niin pimeää ja hämärää vaan ulkona oli vielä valoisaa. Oli ihana tunne tajuta, että viimeinkin mennään valoa kohden.

Tästä ihanasta tunteesta johtuen halusin saada kevään tunnun myös kotiini, joten surautin singerilläni oheiset kevätkukkaset. Kukkasen nimi on tildakakkara ja mikä parasta, näitä ei tarvitse edes kastella :)

Kevätmielellä Merja Kasperiinasta

Onko luutaa näkynyt?

Koska pääsiäiseen on enää reilu kuukausi, olen alkanut väkertää jo pääsiäiskoristeita. Ohessa ensimmäinen luomukseni "Noita Nokkela Nokinenä", kuten kuopus häntä nimittää. Näin ystävänpäivän kynnyksellä Nokinenällä on näköjään sydämellisiä ajatuksia mielessä. Mutta missä luuraa luuta?

Talo Nimetön

Tulipahan taas fiilisteltyä vapaa-ajanpaikassa. Paikalle muuten pitäisi keksiä joku nimi, joka kelpaisi koko perheelle. Itse nimitän sitä Villa Unelmaksi, koska tosiaankin kaikki haaveet ja unelmat, joita minulla on ollut tällaisen paikan suhteen, kävivät toteen. Mieheni näkee punaista kaikista Villa-alkuisista ehdotuksistani, niinpä pidän tämän nimityksen omana tietonani. Ja toivon, että mieheni ei lue blogiani ;)

No joka tapauksessa kuvassa on keittiön hella. Keräsin siihen päälle keittiöön tulevaa tavaraa. Tuo vanha lettupannu on suosikkini. Tosin lapsille oli pettymys, kun kuulivat, että tällä ei voi lettuja paistaa. "Miksi ei, eihän tuossa ole mitään vikaa". Eipä niin, jos ei pane pientä ruostekerrosta pahakseen.

Ja kiva asia on, että remonttiasiat etenevät. Paikassa täytyy tehdä pientä katto- ja eristysremonttia ja tekijät alkavat olla selvillä. Kaivelin myös hiukan keittiön seinää pinkopahvien alta ja sieltähän ne ihanat vanhat hirret paljastuivat. Eli otamme hirret esille, mutta jos ne eivät näytä hyviltä, paneloimme seinät. Remonttimies nimittäin varoitteli, että hirret saattavat olla enemmän tai vähemmän täynnä naulanreikiä, koska koolingit on todennäköisesti lyöty surutta hirsiseinään. Ennen vanhaan ei hirsiä arvostettu, vaan pikemminkin haluttiin peittää ne. Pidetään peukkuja pystyssä....

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, mukavaa alkavaa viikkoa :)

Terveisin Merja Kasperiinasta

Paavo&Alma

Alma ja Paavo ovat pupupariskunta Tildalandiasta. Olosuhteet siellä ovat erinomaiset porkkanan viljelyyn ja Paavon onkin vielä lähdössä kastelemaan viljelyksiään. Alma on jo vetäytymässä yöpuulle - kauneusunet kun ovat tärkeä asia tyttöpupuillekin...

Perjantaiterveisin Merja Kasperiinasta

Romuromantiikan aapinen

Vihdoinkin DHL toi tänään minulle kauan kaivatun paketin. Olo oli kuin jouluaattona, kun aukoilin ison paketin sisällä olevia pikkulaatikoita. Toimitus tuli Tanskasta ja sisälsi ihania saippuoita, laventelikääröjä, kynttilöitä, pääsiäismunia jne. Mutta kaikista hartaimmin odotin kirjoja nimeltään "Franske stemninger på nordisk vis".

Kirja on aivan mahtava. Sen 187 sivua ovat täynnä ihastuttavia kuvia. Kirja on täydellinen opas sellaisen sisustajan kirjahyllyyn, joka pitää ranskalais/tanskalaisesta romuromanttisesta tyylistä. Laitoin oheen muutaman kuvan opuksesta. Ja pelkäänpä pahoin, että ensi yönä jäävät taas unet vähiin. En nimittäin ehdi syventyä kirjaan ennen myöhäistä iltaa ja kun otan tämän kirjan iltalukemiseksi, uni ei taatusti ota taas tullakseen. Mutta ei sen väliä, tämä kirja on jokaisen valvotun minuutin arvoinen ;)

Sisustusterveisin Merja Kasperiinasta

Heikki on niin onnellinen....

Heikki-Hanhi kuoriutui viime viikolla hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Ja Heikillä kävi tuuri, sillä häntä on ihan kosittu. Tilda-Addikteissa (http://finnishtilda.blogspot.com/) esiteltiin tänään Hertta-Hanhi ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Häät on suunniteltu pääsiäiseksi ja vieraiksi kutsuttu koko Tildalandian väki. Hiphei huraa, onnea Heikille ja Hertalle :)

Hääterveisin Merja Kasperiinasta

Kymmenen vuotta eikä suotta

Ihana viikonloppu takana - vietimme mieheni kanssa 10-vuotishääpäiväämme oikein rennoissa ja iloisissa tunnelmisssa. Pieni tauko arkeen oli luksusta ja aloitan hyvillä mielin uuden viikon. Alkukesästä lähdemme vielä kahdestaan "viralliselle" häämatkalle, tosi kiva, että on jotain mitä odottaa tämän vesisateen keskellä :)

Paluumatkalla poikkesimme vapaa-ajanpaikkamme kautta ja fiilistelimme jo kesätunnelmissa. Olen tyytyväinen, että olen kerännyt "sisustusroinaa" niin monen vuoden ajan. Oma paikka on ollut enemmän tai vähemmän haaveissa jo useamman vuoden ja niinpä olenkin tehnyt pikku hiljaa hankintoja, kun sopivalta tuntuvaa tavaraa on tullut vastaan. Oheisessa kuvassa on olohuoneen takka ja sen edessä sekalainen seurakunta paikkaamme hankittuja tavaroita. Suunnitelmissa on, että takan ympärille tulee kaksi vaaleaa sohvaa ja pari nojatuolia. Tuo kuvassa näkyvä pöytä jää sohvapöydäksi. Telkkaria ei huolita olohuoneeseen laisinkaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille blogini lukijoille :)

Sunnuntaiterveisin Merja Kasperiinasta