Kanoja ja munia

Ensimmäinen tapaaminen sisustusarkkitehdin kanssa on takana ja heti päästiin vauhtiin. Monta sellaista asiaa tuli jo ensi tapaamisessa esille, joita ei ole tullut itse ajatelleeksi. Joten kyllä ammattilaisesta on hyötyä. Huhtikuussa projekti etenee vauhdilla, joten lisää ajatuksia remontin tiimoilta kevään aikana. 

Pääsiäisen vietämme Unelmassa, mutta olen kaivanut muutamat pääsiäisjutut meille kotiinkin esille. Rairuoho jäi taas kerran kylvämättä, kummastelen ja ihmettelen, miten se unohtuukin joka vuosi :) 

Unelmaan pakkaan mukaan ainakin narsisseja, rentoa mieltä, kasan romaaneja, kilon suklaamunia, hyvää seuraa ja lenkkivaatteet. Katsotaan, josko inspiraatio mahtuisi myös kassiin - ne Unelman parin huoneen verhot ovat nimittäin edelleenkin ompelematta. Niihin tosin tarvittaisiin jotain kankaitakin, enkä ole varma jaksanko lähteä niitä nyt metsästämään. Ehkäpä tyydyn pääsiäisenä vain tuumailemaan verhojen värivaihtoehtoja ja siirrän ompelun suosiolla otollisempaan ajankohtaan ;)

Hip hei, enää yksi työpäivä ja sitten alkaa miniloma!

Melkein jo pääsiäisterveisin Merja

Pätkii, pätkii

Olen ollut superhömelö viime aikoina, pitäisiköhän huolestua? Tosin tällä hetkellä minua lähinnä naurattaa, miten voinkin olla näin hajamielinen. Vielä pari viikkoa sitten paasasin esikoiselle, kun hän oli onnistunut hukkaamaan lompakkonsa toisen kerran viikon sisällä. Ensimmäisen kerran jälkeen lompakko löytyi, toisella kertaa ei. Mutta eipä taida olla varaa vouhkata, kun miettii omia tekemisiä :)

Viikko sitten harjasin hampaitani uudella sähköhammasharjallamme ja harja teki todella puhdasta jälkeä. Mietiskelin siinä harjatessani, että tuntuu ihan kuin olisin käynyt suuhygienistillä. Suuhygienisti-ajatus jäi vaivaamaan mieltäni ja yllättäen kaivoin jostakin kovalevyni uumenista hataran muistikuvan, että juuri samaisena aamuna klo 8.00 minulla oli varattuna hammaslääkäri. Kääk, paljonko kello on? Kymmenen minuutin kuluttua makasinkin jo hammaslääkärin tuolissa, myöhästyin vain kahdeksan minuuttia.

Toisen kerran kovalevy paukkui pari päivää myöhemmin, kun olin viemässä kuopusta hänen ystävän syntymäpäiville. Ihmettelin, miten kutsu oli tullut niin viime tipassa ja kävimme pikapikaa lahjaostoksilla. Juuri ennen lähtöä päätin kuitenkin vielä kerran tarkistaa synttäreiden päättymisajankohdan. Vilkaisin samalla kutsujen päivämäärää ja hupsista päivämäärähän olikin 27. päivä, joku tässä nyt ei täsmää. Niinpä, olikin vasta 20. päivä. Onneksi emme ehtineet synttärisankarin oven taakse kolkuttelemaan.

Ja ei kahta ilman kolmatta. Toissa päivänä istuimme mieheni kanssa telkkarin ääressä, kun mieheni puhelin soi. Näytössä vilkkui soittajana minun nimeni. Siis mitä ihmettä, minähän istun tässä, eikä puhelin ole käden ulottuvillakaan. Mieheni vastasi ja soitto tuli Your Face –liikkeestä. Olin ollut sovittamassa siellä vaatteita paria tuntia aikaisemmin ja puhelin oli jäänyt sovituskoppiin. Olivat ilmeisesti katsoneet soitetut viime puhelut ja löytäneet mieheni numeron sieltä. Huh huh, itseäni en ole onnistunut vielä hukkaamaan, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita. Sen verran paljon tällä hetkellä näköjään pätkii.

Ja sitten sisustushöpinää. Aivoni työskentelevät alitajuntaisesti tulevan remonttimme kimpussa ja pari oivallusta on jo tullut. Esimerkiksi tuo punainen taulu siirtynee ruokailutilan seinälle, se ei saa lainkaan oikeutta tuossa pianon päällä. Myös seinämatskuista on jonkinlaista ajatuksen poikasta, kiva päästä sparrailemaan asioista ensi viikolla sisustusammattilaisen kanssa. Pesuhuoneesta meillä on vielä mieheni kanssa kädenvääntöä. Itse haluaisin uusia sen tähän samaan syssyyn, mieheni taas ei. Pesuhuoneen laatoissa ei sinänsä ole mitään muuta vikaa kuin että en pidä niistä. Mielestäni kaikki kannattaisi tehdä nyt kerralla, niin ei tarvitsisi rempata taloa taas kymmeneen vuoteen.

Tällaisia höpinöitä tällä kertaan. Huomenna lähden pitkästä aikaa kaupungille hyvän ystäväni kanssa. Tahtoo tanssimaan!

Lupsakkaa loppuviikkoa!

Terkuin Merja

Toisaalta paljon, toisaalta ei juurikaan mitään

Näin unta, että sain tähän postaukseen 154 kommenttia :)  Ensimmäinen kommentti oli, että "otsikkosi on ihan puuta heinää, en lainkaan ymmärrä mitä se tarkoittaa". 

Kuukausi ja ylikin on hujahtanut huomaamatta. Toisaalta paljon on ehtinyt tapahtua, toisaalta ei taas juurikaan mitään. Kaksi isohkoakin elämänmuutosta oli hollilla, mutta toisesta kieltäydyin ja toisessa jäin sadasosan verran hopealle. Mutta näistä koitoksista sain rutkasti lisää intoa ja itseluottamusta, joten hyödyllisiä olivat kumpainenkin.

 Talomme remonttisuunnitelmat etenevät verkkaisesti. Parin viikon kuluessa sisustusarkkitehti tulee käymään ja remontin tarkempi suunnittelu siis alkaa.  Eilen luuhasimme taas vaihteeksi Vepsäläisellä ja mietiskelimme huonekaluja. Löysimme hyvät tuolikandidaadit, pakko niistä Eameseista on luopua niiden mataluuden takia. Nämä tuolit saisimme  pöytämme värisenä ja mieleksiksi verhoiltuna. Tuolit näyttivät kyllä kevyiltä ja tyylikkäiltä, nykyiset tuolimme kun ovat aivan liian massiiviset. Nämä tuolit ovat ruotsalaisen Lundbergs Möbler -merkin tuoleja. 

Viimein saimme hankittua uuden naulakon kodinhoitohuoneeseemme. Meillä on ollut siellä käytössä samanlainen kuin kuvassa näkyvä, mutta pienempänä ja se on ollut auttamattomasti liian pieni. Siirsimme pienemmän naulakon eteiseen, sieltä löytyi ennestään samanlainen kaveri. Naulakot ovat Formverkistä, liikkeestä josta löytyy paljon muutakin kivaa. Huomaattekos muuten, että eteisestä puuttuu lista oven vierestä. Vastahan se on yhdeksän vuotta puuttunut, jokohan saisimme sen remontin yhteydessä laitettua ;)

 Kevään aikana yritän siis taas aktivoitua blogini suhteen ja kertoilen  miten projektimme etenee. Nyt Mr Järki hoputtaa siivoamaan. Pakko mennä, meillä on ollut siivooja taas useamman viikon lomalla ;)

Ai niin, loppuun on vielä pakko kertomme kuopusblondimme sutkautus, olen joskus aiemminkin niitä täällä kertoillut. Kuopuksella oli eilen huilukonsertti. Hän on vasta viime syksynä aloittanut musiikkiopistossa huilun soitinvalmennuksen ja tämä oli hänen toinen konsertti. Ensimmäisessä  konsertissa hän jännitti niin paljon, että jalat tutisivat.  Kysyin häneltä eilen konsertin jälkeen, että "jännititkö, kun sinusta ei sitä ainakaan huomannut". Hän vastasi, että "joo, mutta tällä kertaa eivät jalat tutisseet vain jalkojen luut". Ahaa :)

Leppoisaa sunnuntaipäivää!

Terkuin Merja

Muisteloita hääpäivän kunniaksi

Kaksitoista vuotta sitten meillä oli oikeat "mahtihäät" Helsingin Vanhassa kirkossa. Vieraita oli kokonaiset neljä kappaletta ja hieman kyllä hymyilytti, kun astelimme mieheni kanssa kirkon pitkää käytävää pitkin. Kummallakin meistä oli jo yksi avioliitto takana ja koska esimmäisellä kerralla tuli järjestetettyä isot häät, emme kokeneet siihen uudemman kerran tarvetta. Kukaan muu kuin nämä neljä ystäväämme eivät tienneet avioitumisestamme. Laitoimme 6.2. perjantaina kirjeet postiin, jossa kerroimme avioituneemme lauantaina 7.2. ja kutsuimme ystävät juhlimaan  yhdistettyjä tupari- ja hääjuhliamme maaliskuussa.

Häämatkan teimme saman vuoden kesänä Ranskan viinialueille. Kiersimme Champagnen, Bourgougnen, Bordeaux:n, Loiren sekä Cognac:n alueet ja samanlaisen reissun haluaisin ehdottomasti tehdä uudelleen. Varsinkin Samppanja-kellarit olivat aivan mielettömän hienoja. Tuo yläkuvassa oleva cooleri on ostettu Moet&Chandon kellarista ja ko. kellari oli todella vaikuttava paikka.

Oheisessa kuvassa on kellarissa näkemiämme vanhoja samppanja-pulloja, joista vanhimmat olivat vuodelta 1874. Opas kertoi meille pullojen luona hauskan tarinan Kuningataräidistä. Kuningataräiti oli käynyt vierailulla kellarissa ja hänen kunniakseen oli avattu vuoden 1900 samppanja-pullo. Samppanja oli pilaantunut, joten isännät avasivat vielä toisen pullon, joka oli vuodelta 1899. Sen pullon samppanja oli juomakelpoista ja Kuningataräiti oli sanonut tilanteessa: "Näköjään vuosi, jolloin minut siitettiin, oli parempi kuin vuosi jolloin synnyin :)"

Samppanja-viljelmiä oli Champagnessa silmän kantamattomiin. Tiesittehän, että sampanjaksi saa kutsua ainoastaan juomaa, joka tulee Champagnen alueelta ja on valmistettu erityisellä Méthode Champagne -menetelmällä. Koska valmistukseen liittyy monta vaihetta ja paljon käsityötä, se luonnollisesti nostaa tuotteen hintaa. Lisäksi rajallinen viljelyalue rajoittaa myös tuottettavia määriä ja siksi harvinaisimmat samppanjat ovat erittäin arvostettuja ja arvokkaita (www.samppanjaa.fi)

Odotin reissun aikana esikoistamme, joten viinien maistelu jäi minulta vähiin. Mieheni suunnitteli kyllä panostavansa maisteluun viinitiloilla, mutta hänelläkin huvi jäi aika lyhyeksi. Ajoin nimittäin vain kerran vuokra-autoamme ja "juutuin" liikenneympyrään. Autoja viuhui ohi vasemmalta ja oikealta ja ajoin varmaankin ympyrän kymmenen kertaa ympäri ennenkuin pääsin siitä ulos. Sen reissun jälkeen kieltäydyin kohteliaasti ajamisesta.

Champagnen alueen  lisäksi myös  Cote d'Or Bourgognessa ja viinikaupunki Beaune olivat todella kauniita paikkoja.  Bordeaux:ssa sykähdyttivät taas ihastuttava Saint- Émilionin kaupunki ja Rue des Chateaux, jossa oli vieri vieressä toistaan upeampia viinilinnoja. Cognacin alueella oli todella mielenkiintoista tutustua konjakin valmistukseen, vaikka en erityisemmin siitä juomasta piittaakaan. Konjakin kohdalla on sama kuin samppanjan eli virallisesti vain Cognacin alueelta tulevaa juomaa saa virallisesti kutsua konjakiksi. 

Tämän vuotista hääpäiväämme vietimme jo eilen, kun mieheni oli yllätykseksi järjestänyt lapsenvahdin. Kävimme kaupungilla Lasipalatsissa syömässä ja jokunen tunti kaupungilla on näiden ruuhkavuosien aikaan tarpeeksi "extremeä" :)  - kotiuduimmekin jo klo 22 paikallisen videovuokraamon kautta. Vuokrasimme "Haarautuvan rakkauden talon" ja leffa oli surkuhupaisuudessaan aivan loistava, suosittelen!

Näiden muisteloiden kera toivotan teille kaikille luistavaa alkavaa viikkoa!

Terkuin Merja

Ihan pihalla

Joskus on päiviä (onneksi harvemmin), jolloin olisi pitänyt jäädä aamulla nukkumaan.Jo toinen yllättävä sydänvaiva lähipiirissä lyhyen ajan sisällä ja se vetää mielen apeaksi, huokaus :(

Kurvasin töistä lähikauppaan ja päätin piristää itseäni lehdellä, kukilla ja suklaakahvilla. Ilokseni huomasin, että "himoitsemani" tuolit ovat tuon Koti ja Keittiö -lehden kannnessa. Myös Rillalta oli tullut postia tänään - suurkiitokset! Näin äskettäin hänen blogissaan nuo kahvialuset ja ihastuin niihin kovasti. Rilla suostui tekemään minulle samanlaiset ja ne ovat kyllä superihanat. Tänään ei ole ystävää kahviseurana,mutta onhan minulla "First Lady", se käyköön tällä kertaa ystävästä :) Alusissa siis lukee "Coffee tastes better with a friend"

Palaan remontti- ja sisustusajatusten kera vielä tällä viikolla asiaan. Nyt ei yksinkertaisesti päässä liiku yhtään järkevää asiaa.

Keskiviikkoterkuin Merja

Ps. Niin pihalla olen, että piti hetki miettiä, mikä viikonpäivä tänään on..

First Lady

Viikonloppu oli yhtä Wii:tä. Erehdyin ostamaan Wii Fit Plus pelin ja jäin koukkuun siihen heti. Kisailimme koko perheen voimin viikonloppuna erilaisissa peleissä ja eilen lihakset olivatkin sitten tosi kipeät. Hauskaa oli ja mikä parasta kuntoilu tuli siinä hauskanpidon lomassa. Tosin minua nyppii, että 11-vuotias tyttäremme pesi minut monessa lajissa kuten esimerkiksi vatsalihasliikkeissä. Arggh, revanssin paikka ;)

Mieheni kotiutui työmatkalta perjantaina Atlantin toiselta puolelta ja toi pikkutuliaisia. Hänellä oli vaihto Washingtonissa ja hän ehti shoppailla pikaisesti lentokentällä. Hauskin tuliainen oli ehdottomasti tuo suklaapatukka. Presidentti on tosiaankin brändi, jota tuodaan kaikissa mahdollisissa paikoissa esille, lentokenttä oli kuulemma täynnä Obama-"krääsää". Pidän myös kovasti tuosta mukista. Vaaleanpunainen on lempivärini ja teksti kyllä hivelee itsetuntoa ;)

On jo helmikuu ja kevättä kohden mennään, ihanaa! Päivät ovat jo selkeästi pidentyneet ja valon myötä energia lisääntyy. Mutta vaikka odotankin kevättä, on tämä kunnon talvi tuntunut tosi kivalta. Mieluummin lunta ja pakkasta kuin pimeää ja loskaa.

Ihanaa viikkoa teille kaikille!

Terkuin Merja

Remontointihaaveita

Vielä pari viikkoa sitten julistin, että isompaa rempaa ei meidän huushollissa tehdä, mutta yllättäen kelkka onkin kääntynyt tyystin toiseen suuntaan.

Meillä on yhdeksän vuotta vanha kivitalo, jonka olemme suunnitelleen esikoisemme ollessa 1 v. Lapsia oli tuolloin vain siis yksi ja muutimme nykyiseen taloomme kerrostalokolmiosta. Emme siis ihan osanneet ajatella tilannetta kymmenen vuoden päähän eli tähän hetkeen. 

Ja tässä valitusosuus ;)

Nyt kun lapsia on kaksi, kumpikin on jo koulussa ja kavereita käy enemmän kuin omiksi tarpeiksi, talon pohjassa on paljonkin toivomisen varaa. Talo on pohjaratkaisuiltaan aivan loistava pienten lasten kanssa, mutta isompien kanssa se ei enää toimi. Kivitalo kaikuu mukavasti ja kun isolla avoimella tilalla on korkeutta yli 5 m, tuntee välillä olevansa keskellä hulabaloota. Varsinkin työpäivän jälkeen, jos on väsynyt ja haluaisi hetken olla rauhassa omien ajatustensa kanssa, kodissa käy trafiikki niin että sukat pyörii jalassa. 

Ihanaa, että lapsilla on ystäviä, jotka viihtyvät meillä, mutta joku ratkaisu tilankäyttöön on saatava. Nyt nimittäin lastenhuoneet ovat korkean ja kaikuvan olohuoneen kyljessä ja siihen kaipaisin ehdottomasti muutosta. Myös akustiikalle täytyy tehdä jotakin.

Talon rakentaminen on poissa laskuista. Esikoinen on jo viidesluokkalainen ja ennenkuin sopiva tontti on löytynyt ja talo pystyssä, aikaa kuluu melko tovi. En myöskään hihku ajatukselle, että pakkaisimme tavarat vuodeksi varastoon ja muuttaisimme vuokralle talon rakentamisen ajaksi. Sopivan kokoisia taloja taas tulee tosi harvoin tällä alueella myyntiin ja koulujen takia emme halua muuttaa kauemmas. Eli vaihtoehdoksi jää nykyisen kodin tuunaus.

 

Olemme päässeet ajatuksissamme jo niin pitkälle, että aiomme pyytää sisustusarkkitehtiä katsomaan taloamme. Pohjaan olisi todennäköisesti tehtävissä muutoksia ja silloin saisimme lastenhuoneet talon toiseen päätyyn, pois olohuoneen naapurista. Samalla sisustus päivitetään, mielessä on vanhan ja uuden sopuisa avioliitto, terästettynä betonilla, teräksellä ja rouhealla puulla. 

Olen ahkerasti selaillut viime päivinä sisustuslehtiä ja erityisesti uusimmassa Glorian kodissa oli todella mieluisa kuva. Se kuvastavaa hyvin tyyliä, joka on hakusessa.  

Nykyiset sohvamme saavat kyytiä, tilalle haaveilen kahta tällaista Interfacen kaunokaista:

Myös ruokapöydän tuolit lähtevät vaihtoon, olen tosi tykästynyt tähän tuoliin:

 Onpa piristävää taas pitkästä aikaa miettiä antaumuksella sisustusasioita ja odotan innolla asiantuntijan arviota talomme pohjaratkaisujen muuttamisesta.  Onneksi olemme mieheni kanssa aikalailla samoilla linjoilla projektin suhteen,  tosin pieniä näkemyserojakin löytyy. Mutta sehän jos mikä tekee projektista mielenkiintoisen ;)

Ja vielä loppuun kuva meidän eteisestä, muutamat kaverit olivat kyläilemässä. Eteisellekin ehkä pitäisi tehdä jotakin  ;)

Terkuin Merja