tiistai 7. lokakuuta 2008

Viikonloppukuulumisia


Kiitos kivoista arvontakommenteistanne ja mukavaa, että niin moni on jo osallistunut arvontaan. Vielä ehtii mukaan :)
Ohessa taas muutamat kuvapläjäykset mökkireissultamme. Lauantaiajelulla löysimme kyliltämme aivan ihastuttavat pikkuisen kirkon. Kävimme kurkkimassa ikkunoista sisälle ja kirkko oli tosiaankin kaunis. Jos olisin menossa naimisiin, valitsisin oitis tämän kirkon vihkipaikaksi. Tahdon, tahdon, tahdon!! Tai siis tahdoin jo kymmenen vuotta sitten ;)
Ajelimme kylillä enemmänkin runsaiden sienimättäiden toivossa. Suppelovahveroita löysimmekin ihan mukavasti ja sienireissulla satuimme ajamaan kuvassa olevan rakennuksen ohi. Luimme talon seinässä olevan tekstin pikaisesti ja olimme kaikki aivan äimänkäkenä: "Siis mikä ihme Tapiolan Rikosten Seura??" Kaarros rakennuksen pihaan ja kappas, talohan olikin Tapiola Riikostan Nuorisoseura. Huvittavinta oli, että kaikki neljä aikuista luki tekstin samalla tavalla väärin.
Illalla saunan ja uinnin jälkeen tapakset maistuivat. Laitan tähän reseptin mojokastikkeesta, jota kokeilimme ensimmäistä kertaa. Oli muuten eri hyvää lohkoperunoiden ja lihapullien kera, suosittelen lämpimästi.
Punainen mojokastike
3 viipaletta vaaleaa leipää
3-4 valkosipulinkynttä
2 punaista chilipalkoa
2 tl paprikajauhetta
1/4 tl juutokuminaa
1 dl oliivioljyä
4 rkl punaviinietiikka
suolaa
Sekoita kaikki nämä aineet tehosekoittimessa tms. Laitoin hieman sekaan ruokakermaa tulisuutta pehmentämään ja otin chileistä siemenet pois. Kyllä maistui..




Unelman piha kaipaa piakkoin perusteellista haravointia, se on suunnitelmissa ensi viikonloppuna. Seuraavalla viikolla onkin jo syysloma ja pikkuloma tekee kyllä hyvää ennen joulukoitoksia.
Nyt työt kutsuvat. Mukavaa aurinkoista tiistaipäivää!
Terkuin Merja

6 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Voi miten ihastuttava kirkko! Näen sen sieluni silmin myös vihreiden lehtipuiden ja kukkien ympäröimänä, tai sitten kimaltavien lumihankien... *huoh*

Ja juu ei tod. siivousintoa täältäkään löydy siis kertakaikkiaan pätkääkään, mitä viisivuotiaaseen tulee! Kuluneen vuoden aikana olen joskus omasta siivouksesta uupuneena ärähtänyt hänelle, mutta tajusin aika pian että pieleen menee. Jos vain yhtäkkiä alan raivota ilman mitään ennakkopyyntöjä tai -varoituksia, se ei toimi. Ja nyt on otettu ryhtiliike eli iltaisin aina korjataan leikit ja tyhjennetään lattia niistä 2 huoneesta joissa touhuaa. Omien taitojen mukaan. Yleensä pullikoi, mutta lopulta siivoaa. Toivottavasti alkaa hissuksiin mennä selkäytimeen!

Mukavaa tiistaita sinnekin!

Maissi kirjoitti...

Kaunis kirkko, tuollaisessa minäkin olisin voinut tahtoa, mutta kolme vuotta sitten on tullut se jo tehtyä ihan tuossa kotipaikkakunnan kirkossa.

Hyvän kuuloinen tuo reseptisi! Täytynee kokeilla. Minä ja mieheni kyllä pidämme hieman tulisestakin.

Löysittekö muuten sieniä? ite olen niin arka lähtemään sienimetsälle, koska tunnen sieniä niin huonosti. Sieniruoista kyllä pidän!

Mari kirjoitti...

Kaunis kirkko tosiaankin! Onneksi ei tarvitse kuitenkaan enää kirkkoja valita:))

Tuota kastiketta voisi kokeilla... Välillä kypsyttää tavallinen ruoan laitto ihan totaalisesti. Tänään on vapaa päivä, ja meinasin pitkästä aikaa panostaa ruoan laittoon. Tai sitten menen ulos haravoimaan:)

Noora kirjoitti...

Kyllä on kaunis kirkko, kyläkirkot ovatkin monesti just niitä ihanimpia. Me menimme kesällä naimisiin meidän "omassa" kyläkirkossamme..kirkolle matkaa tietä pitkin 200m. Metsäpolkua pitkin vielä lyhyempi..
Meidänkin kirkko on kaikessa pienuudessaan todella kaunis..ja mikä parasta kotia kuulee aina kirkon kellojen kumaukset. Tulee aina mieleen se hetki kun isäni, kaasoni ja tyttöni kanssa odottelimme kirkon portailla tulevaa vihkimistä. Ensin löi kellot 13 kertaa ja sitten alkoi prinsessa ruususesta tuttu marssi. Oi pelkkä muisteleminen saa kylmät väreet selkään..

Toi rikollisten seura oli kyllä hauskasti nopsaan luettu.. =D

Hannele/Täyttä Elämää kirjoitti...

Minäkin luin ensin väärin :D

Kirsi kirjoitti...

Tuo kirkko on tosiaan kaunis, ja oikeasti vielä kauniimpi sisältä kuin ulkoa. Ja sillähän on vielä ihan erikoinen historiansakin.

Tuli paljon muistoja mieleen tästä sinun postauksestasi. Tuossa kirkon lähellä asuin "edellisessä elämässä" kuten tavataan sanoa. Lapsenikin on kastettu siellä.

Aivan ihana paikka muuten tuo teidän Unelma. Olen käynyt täällä ihailemassa usein. Nyt vaan alkoi päässä raksuttaa missä mahtaa sijaita, kun näin tuttuja kuvia laitoit blogiin...