Ahaa-elämyksiä

Eilisen Olonkeveys-tapaamisen tiimoilta koin valtavan ahaa-elämyksen. Olen aina ajatellut syömistä ja laihduttamista jotenkin erillisinä asioina, mutta eilen hiffasin, että kaikki tosiaankin liittyy kaikkeen. Tosin inhoan koko laihduttaminen sanaa, koska se tuo mieleen kieltäytymistä ja näläntunnetta.

Mutta siis eilisen illan aikana kävimme läpi uskomuksia. Ts. asioita, joita ajatellaan itsestä, vaikka ne ei olisikaan totta ja uskomukset alkavat toteuttaa itse itseään. Esimerkiksi joku sukulainen on lapsuudessa tokaissut useamman kerran: " Voi kun kiva, että tuolla meidän Essillä on niin pyöreät posket". Hyvää tarkoittava sukulainen ei tule siinä tilanteessa ajatelleeksi, että tuo lausahdus mahdollisesti syöpyy Essin mieleen ja häntä katsoo vielä aikuisenakin peilistä pyöreäposkinen Essi. Ja tuo pyöreäposkisuus on "kevyt" esimerkki siitä, mitä kaikkia sammakoita aikuiset voivatkaan suustaan lasten kuullen päästää. Tuleepa itsellekin mieleen kerta jos toinenkin, auts!

Innostuin eilen uskomusasiasta kovasti ja aloin heti koota aarrekarttaa omien uskomusten muuttamiseksi. Ohessa kuva kartasta, joka on vielä alkutekijöissään. Tärkeää siis on, että tunnistaa omat kielteiset tai omaa hyvinvointia kampittavat uskomukset sekä muuttaa ne myönteisiksi ja omaa hyvinvointia edistäviksi. Kun "puhuu" itselle lempeästi ja kannustavasti riittävän usein ja pitkän aikaa, myönteiset uskomukset omasta itsestä tulevat kielteisten tilanne ja alkavat toteuttaa itse itseään.

Edelleenkään en siis usko laihduttamiseen vaan uskon elämäntapojen haltuunottoon, joka näköjään lähtee liikkeelle omasta sisäisestä tarkastelusta. Mahtava oivallus, tähän juuri tähtäsinkin eli haluan ymmärtää, miksi teen niinkuin teen ja miten voin muuttaa käyttäytymistäni pysyvästi.

Vielä tähän loppuun pieni esimerkki tästä aamusta. Olen äärettömän aamu-uninen ja rakastan nukkumista. Minulla on tänään kotipäivä ja olisin voinut nukkua pidempään. Mies on kuitenkin reissussa ja eskarilaisen aamu alkoi poikkeuksellisesti jo kahdeksan jälkeen. Jouduin siis kiskomaan itseni ylös sängystä klo 7.15 ja ajattelin koko ajan, että kunhan saan eskarilaisen koululle, palaan kotiin nukkumaan.

Eskarimatkalla ulkoilma tuntui kuitenkin mukavan raikkaalta ja päätinkin kotiinraahautumisen sijasta tehdä pienen kävelylenkin. Lenkillä puhelin itselleni, että onpa mukavaa, että heräsin ajoissa - nyt ehdin tehdä rauhallisen lenkin, syödä ajan kanssa aamupalaa ja saan tänään vielä paljon asioita aikaiseksi. Ajatus tepsi ja kun palasin lenkiltä kotiin, ei tullut enää mieleenkään mennä takaisin nukkumaan. Nyt olen tosi tyytyväinen itseeni ja loppupäivä sujuu hyvin. Jos olisin mennyt takaisin nukkumaan, olisin noussut parin tunnin kuluttua vielä väsyneempänä ja olisin harmitellut loppupäivän, että en ehdi tehdä kaikkia asioita, joita olin aikonut. Myönteinen ajattelu ja itsensä "paijaaminen" siis kannattaa :)

Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia tai kokemuksia asiasta. Laittakaa kommentteja tulemaan!

Torstaiterveisin Merja

Unelmointia

Tänään iski aivan kamala ikävä! Ikävöin sitä ihanaa talowanhustamme, tiedättehän, siis Villa Unelmaa. Emme ole viettäneet siellä viikonloppuja sitten marraskuun alun. On vaan ollut niin hässäkkä koko ajan ja viikonloput ovat olleet täynnä muuta tohinaa, ettei yksinkertaisesti ole ehtinyt sinne.

Ikävä iski aivan yllättäen ja nurkan takaa. Oli ihan pakko kaivaa koneelta valokuvia ja fiilistellä Unelman ihanaa henkeä. Kuten olen jo aiemminkin kirjoittanut, mikään talo ei ole tähän mennessä saanut minut rakastumaan, mutta Unelma vei tosiaankin sydämeni. Tuntuu hassulta kirjoittaa tällä tavalla talosta, mutta niin se vaan on.

Ihanin hetki on, kun saapuu pitkästä aikaa Unelmaan, kulkee rauhassa huoneesta toiseen ja tervehtii kaikki paikat tavaroineen. Jokainen tavara on huolella valittu, siellä ei ole mitään ylimääräistä. Seinät huokuvat rauhaa ja ymmärrystä, tulee hyvä olo. Keitän kahvit, otan lehden ja istun tupakeittiön kiikkustuoliin. Ah, mikä rauha ja ilo!

Ohessa muutamat otokset, olenkohan ehtinyt esitellä näitä jo aiemminkin?




Tuo sydän on ostos Göteborgista. Se on tehnyt ruotsalainen käsityöläinen ja idea on mielestäni hyvä. Ensin on valettu sydän betoniin ja sen jälkeen tehty tuo rautalankahässäkkä kynttiläpidikkeeksi - yksinkertainen ja kaunis.

Sellaiset Unelman unelmoinnit tällä kertaa. Ja maaliskuuhun joudun todennäköisesti odottamaan iloista jälleennäkemistä, joten tässä on aikaa vielä haaveilla. Onneksi hyvää kannattaa odottaa :)

Tähän loppuun vielä kiva halaus, jonka sain Maisulilta. Kiitos ja halaus takaisin!!

Minä haluan halata erityisesti :

Maissia - kiva, että löysin sinusta blogiystävän

Siiriä - olet "pikkusiskoni"

Ninaa - hauskaa, että yhteys säilyy yhteisten työkuvioiden jälkeenkin

Maria - ilahdutat päiviäni kauniilla sisustuskuvilla ja mukavilla tarinoilla

Jolea - olet puuhakas ja iloinen Tilda-addikti, jonka kanssa sai hyvät "kuvausnaurut"

Haluaisin halata tämän lisäksi montaa muutakin henkilöä, mutta nämä nyt päällimmäisenä mielessä.

Halaus voi merkitä niin paljon yhdellä kertaa. Se voi tarkoitaa rakkautta, ystävyyttä, mukavuutta tai ihan mitä vaan, joten muistetaanhan halata ja rutistella toisiamme. Hyvää tahtoa ja iloa ei ole koskaan maailmassa liikaa, eihän :)

Tiistaiterkuin Merja

Jääprinsessa - oliskin!

Olen aina pitänyt kovasti luistelusta. Pienenä teimme mahtavia jääspektaakkeleita ja kuvittelimme olevamme oikeita jääprinsessoja. Silloin olikin vielä kunnon talvia ja pakkasia, eikä ollut kerta tai kaksi, kun kotiin tultiin jalat aivan umpijäässä. Itkua vääntäen varpaat patteriin kiinni, auts, muistan vieläkin sen tunteen.

Luistelu on siis aina ollut tosi mieluinen harrastus, mutta ei ole tullut mieleenkään, että sitä voisi alkaa harrastaa vielä "tällä iällä". Kävi kuitenkin niin mukavasti, että marraskuussa liikkeessäni kävi asiakas, jonka kanssa juteltiin enemmänkin. Juttelun lomassa hän kertoi harrastavansa muodostelmaluistelua. Kiinnostuin asiasta kovasti ja kun kuulin harrastuksesta lisää, innostuin tosi paljon. Lopputulemana kävin viime perjantai-iltana treeneissä kokeilemassa ja olin aivan myyty. Uusi harrastukseni on siis muodostelmaluistelu, jipii! Kävin heti eilen ja tänään kokeilemassa uusia oppimiani kuviota, harmi vaan, että jää taitaa taas sulaa täällä etelässä :(

Päivät kuluvat tosi nopeasti, kun on mukavaa ja kiinnostavaa tekemistä. Työrintamalla riittää säpinää tuntitöiden ja Kasperiinan tiimoilta. Myös kotimme alkaa taas organisoitua, kun olemme ottaneet käsittelyyn mieheni kanssa retuperällä olevan paikan jos toisenkin. Olonkeveys-kurssi lähti mukavasti käyntiin ja parhaillaan on työnalla ruokapäiväkirja. Täytyy vaan yrittää pitää elintavat ennallaan, jotta päiväkirjaan ei tule liian "ruusuista" kuvaa syömisistä ;)

Ja arvontaan vielä. Arpaonni suosi tällä kertaa Pauliinaa, onneksi olkoon. Laittaisitko minulle yhteystietosi meiliini merja@kasperiina.fi, niin laitan postia tulemaan.

Uusi viikko taas ovella, joten mukavaa ja pirteää viikkoa kaikille!

Terkuin Merja

Uusi elämäntapa hakusessa

Näin joulun jälkeen naistenlehtien kannet yrittävät taas motivoida kansaa pudottamaan painoa. Usea nainen, kuten myös minä itse, on aloittanut laihdutuksen ja myöskin yllättävän pian sen lopettanut. Pikkuhiljaa kiloja on tullut tuplasti, jopa triplasti sen verran lisää, kuin mitä pikakuurilla sai tiputettua. Mieleeni muistuu mm. eräs kaalikeittokerta, eipähän olen sen jälkeen tarvinnut kaalikeittoa syödä :)

Itselläni on taipumusta verenpaineeseen ja vaikka kiloja ei ole tällä hetkellä hirvittävän paljon, on niitä kuitenkin 5-8 kg liikaa. En jaksa enää vaivautua laihduttamaan, mutta huomaan näin neljänkympin rajapyykin ylitettyäni, että alan yhä enemmän miettiä elämänlaatuani ja sitä missä kunnossa olen 20 vuoden kuluttua. Olen tullut siihen tulokseen, että jotain tarvitsisi oikeasti tehdä.

Kerroin huoleni aiemmin syksyllä ihanalle Siirille (Sirpa) Olonilosta ja hän kertoi olevansa suunnittelemassa uutta elämäntapavalmennuskurssia parin yhteistyötahon kanssa. Kiinnostuin kovasti tästä kurssista ja annoin tontulle kurssista joululahjavinkin. Tonttu oli onneksi ollut kuulolla ja joulupukki toi minulle joululahjaksi kurssiosallistumisen.

Ilokseni huomasin myös lomalta palattuani, että ko. kurssia oli jo testattu uusimmassa Anna-lehdessä. Tulokset kuulostivat hyviltä ja odotankin innolla tulevaa torstaita, jolloin kurssi alkaa. Kurssimottonani on, että en halua laihduttaa, vaan muuttaa elämäntapojani. Haluan olla pirteämpi, jaksavampi, terveempi, elämäniloisempi ja siinä sivussa toivottavasti myös joku kilo tippuu. Katsotaan kuinka meikäläisen käy, ainakin motivaatio on korkella. Kerron kurssin etenemisestä, kunhan se pääse vauhtiin.

Terkuin Merja

Täällä taas :)

Energistä, onnellista, reipasta, iloista, mukavaa ja elämyksellistä vuotta 2009!

Viikon löhöloma auringossa takana ja paluu arkeen huomenna. Akut on ladattu unella ja auringolla - mieli on virkeä ja levännyt. Pitkä ja puuhakas syksy sai mukavan päätöksen virkistävästä lomasta ja leijona pääsi viimein nauttimaan kaipaamastaan auringosta :)


Lomalla emme oikeastaan tehneet mitään erikoista. Ohjelmaksi riitti pitkät yöunet, yhdessäolo perheen kanssa, auringosta nautiskelu ja hyvä ruoka. Ainoastaan yhtenä päivänä teimme retken vähän pidemmälle eli eläintarhaan, jossa parasta antia olivat ehdottomasti esitykset. Merileijonat hauskuuttivat tempuillaan, Särkänniemen delfiinit kalpenivat näkemämme delfiiniesityksen rinnalla ja miekkavalaat olivat todella uljaita ilmestyksiä - ja aivan mielettömän kokoisia järkäleitä ennenkaikkea.

Reissullamme näimme myös upeimman sateenkaaren ikinä. Näimme jopa sateenkaaren pään, joka lähti suoraan merestä. Kuopuksemme olisi halunnut mennä etsimään aarretta sateenkaaren päästä, sieltä kun se tarinan mukaan kuulemma löytyy. Harmiksemme kaari haihtui vähän kuvien ottamisten jälkeen eli aarre jäi tällä kertaa löytymättä :(


Loma on aina loma, mutta on siltikin mukavaa palata arkeen huomenna. Ja mikäs tässä ollessa, kun valoa kohden mennään ja päivät pitenevät. Juhannukseenkin on enää vajaa puoli vuotta aikaa, joten kevät on juurikin kohta :)

Vielä tähän loppuun uuden vuoden kunniaksi kilpailu: missä mahdoimmekaan olla lomalla? Mistä siis kuvat ovat? Kilpailu on voimassa perjantaihin 9.1.09 klo 24 saakka. Arvon palkinnon oikein arvanneiden kesken lauantaina 10.1.09. Palkintona on laadukkaita askartelutarvikkeita 25 euron edestä.

Iloista alkavaa viikkoa!!

Terkuin Merja

Edit 5.1.09: Teide taisi tosiaankin paljastaa lomapaikkamme :) Arvontaan voi siis tästä eteenpäin osallistua kaikki puumerkkinsä jättäneet. Täytyy ensi kerralla keksi vaikeampi pala purtavaksi ;)

Seitsemän yötä jouluun

Pahoitteluni heti alkuun tästä blogihiljaisuudesta - tällä hetkellä on vaan niin paljon agendalla , että on pakko nostaa kädet pystyyn ja karsia tekemisiä. Ajattelinkin pitää pienen blogitauon, mutta vain ihan pikkiriikkisen. Lepään joulun ajan, käyn köllimässä lämpimässä ja palaan uudella innolla asiaan tammikuussa. Tykkään blogini kirjoittamisesta ja aion ehdottamasti jatkaa eli I`ll be back!

Tuntuu uskomattomalta, että jouluaatto on jo viikon kuluttua. Ihmettelen ja kummastelen, minne vuosi taas katosi, tosin tänä vuonna olen kyllä mielestäni ollut erityisen puuhakas. Paljon asioita on tapahtunut ja paljon saatu aikaiseksi, suurimpana asiana tietty Unelman remontti. Toinen iso asia on ollut liikkeeni sulkeminen ja paluu "työelämään". Viihdyn töissä erinomaisesti ja tiimimme on aikaste mahtava. Meillä on hyvä tekemisen meininki :) Töihin paluu ei siis kaduta laisinkaan, päinvastoin tein mielestäni loistovalinnan. Verkkokauppa ja osa-aikainen päivätyö ovat täydellinen kombinaatio. Vuoden 2008 tilinpäätöksenä siis todettakoon, että vuosi on ollut antoisa, vauhdikas ja jopa yllätyksellinen sanan positiivisessa merkityksessä. Tästä on hyvä jatkaa uuteen vuoteen.

Lopuksi näin jo hyvissä ajoin haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille lämmintä ja herkkää joulumieltä. Rauhoittukaa, nauttikaa ja hiljentykää jouluna. Ja kiitos, että olette jaksaneet vierailla blogissani niin ahkerasti. Tapaamisiin tammikuussa 2009!

Jouluterveisin Merja

Ympyrä sulkeutuu

Elämä on välillä yllätyksiä täynnä ja mikä parasta iloisia sellaisia :) Kävin eilen allekirjoittamassa työsopimuksen, joten nyt uskaltaa jo hehkuttaakin.

Aloitan ensi maanantaina osa-aikaiset markkinointityöt. Katselin pitkästä aikaa avoimia työpaikkoja kaksi viikkoa sitten netistä ja siellä oli tosi mielenkiintoinen työpaikkailmoitus. Jätin hakemuksen ja tässä sitä nyt ollaan. Hassua asiassa on se, että olen ollut työharjoittelussa ja sittemmin töissä samaisessa yrityksessä, jopa samassa toimitalossa, johon ensi viikolla palaan. Työtä hakiessani en tosin tiennyt hakijayritystä, koska haku oli rekrytointiyrityksen kautta ja toimeksiantajaa ei ilmoituksessa mainittu. Ympyrä tosiaankin sulkeutuu ja joku kohtalo, johdatus tms. on ollut meikäläisen matkassa.

Työ vaikuttaa tosi haasteelliselta ja mielenkiintoiselta äskettäin lanseeratun palvelun parissa, joten odotan innolla tulevaa. Myös osa-aikaisuus on plussaa, jotta minulle jää myös aikaa rakkaalle Kasperiina lapselleni. Tosin enpä vielä kaksi viikkoa sitten tiennyt, mitä tuleman pitää, joten onnea ja menestystä minulle ;)

Wanhan Sataman rakentaminen on vielä tänään ohjelmassa, joten täytyisi vaihteeksi kääriä hihat ja ryhtyä pakkaamaan. Viikonloppuna pakattiin, muutettiin ja purettiin liikkeeni tavaroita yhteensä 22 tuntia. Tulipa siinä samalla mieleeni, että asuntoa ei taideta ihan heti vaihtaa.

Tunnelmallista tiistaita!

Terkuin Merja